Hitsi että on ärsyttävää, kun on huono kasvomuisti!!

ihan samanlainen olen! ja sitten en todellakaan nimeä osaa kasvoihin yhdistää =))



ja just jos joku naapuri tulee jossakin muualla kun pihalla juttelemaan, niin menee aika kauan, että muistan(jos muistan) kuka oli =D



todella noloa ja ärsyttävää!

Uusissa tuttavissakin menee monta kertaa ennenkuin alan tunnistamaan esim. kaupassa. Ihmiset pitävät minua varmaan töykeänä kun en tervehdi, mutta kun en tunnista. Ja sitten jos en ole ihan varma henkilöstä, niin harvemmin itse alan tervehtimään. Nyt olen kyllä varovasta nyökännyt tai hymyillyt, jos huomaat jotkut tutut kasvot. En vaan yhtään muista mistä tyyppi on "tuttu". Onkohan tämä joku dementian ensioire.. puuh.

jos tutun oloinen henkilö tulee työpaikan ulkopuolella vastaan (vapaa-ajanasussaan), niin päässä alkaa raksuttaa, että "kukas hitto tuo olikaan... ai niin tietysti, moi :)"

Keskivaikea kasvosokeus nimittäin.



Muistan jos olen nähnyt kasvot valokuvassa tai telkkarissa (eri muistilohko) mutta en jos olen nähnyt luonnossa :(



Todella vaikeaa toimia sosiaalisissa ympyröissä kun tervehtii vanhaa tuttua joka kerta kuin uutta...



ps. Prinsessa Victorialla sama vaiva. Hänellä adjutantti kertoo aina kenestä on kyse... :)

sama juttu. Lisäksi unohdan kyllä nimetkin. Yhden puolivuotisen suhteen poikaystävän sukunimeä en tunnistanut mesessä ja myöhemminkin olen unohtanut sen monta kertaa.

http://www.apu.fi/hyva_olo/article162023-1.html



hieman hankalampi kasvosokeus. En tiennyt että tuollainen on edes mahdollista

<a href="http://www.apu.fi/hyva_olo/article162023-1.html" alt="http://www.apu.fi/hyva_olo/article162023-1.html">http://www.apu.fi/hyva_olo/article162023-1.html</a&gt; hieman hankalampi kasvosokeus. En tiennyt että tuollainen on edes mahdollista

aika pelottavaa!

pikkaisen vaikea oli aloittaa työt operatiivisella osastolla, siellä ja leikkaussaleissa on ihmisiä monta kymmentä töissä ja kaikilla sama työasu yleensä päällä. Eri päivinä eri ihmiset töissä. Yritä sitten muistella ketä oot tervehtinyt ja esitellyt itsesi jne... ei menny hyvin! Ja ihmiset todella tuppaa loukkaantumaan jos heitä ei muisteta. Ekat päivät esittäydyin kaikille (ja muutamalle kahteen kertaan) ja sitten aloin vain ystävällisesti hymyillä ja sanoa hei, ja toivoin että ne joita en ole tavannut esittelisivät itse itsensä...

Usein tunnistan kaupassa että joku on "tutun näköinen". No nyökkään tervehdyksen ja joskus saan vastaani odoksuvan katseen. Ei tainnut olla tuttu tai sitten oli niin tuttu että olisi odottanut tuttavallisempaakin jutustelua...



Jos joku "tutun oloinen" aloittaa keskustelun koetan kuumeisesti poimia hänen puheestaan vinkkejä mistä tunnemme. Kun en vain kehtaa kysyä.



Vielä kun en tahdo muistaa nimiäkään niin joskus tuntuu vähän turhauttavalta.



Kerran festareilla minua tervehti nuorehko mies. En millään saanut yhdistettyä miestä minnekkään kouluun. Lopulta seuraavana maanantaina selkeni kun tajusin että mies oli työkaverini. Vasta pari kuukautta oli nähty jokaisena arkipäivänä... Mutta festareilla tuolla miehellä ei ollut työvaatteita päällä.

on sellaistakin, että kun automaattisesti katson jokaisesta ihmisestä, että ketä muuta hän muistuttaa esim. julkimoista, niin sitten ei muista, että oliko tuo nyt joku julkkis, vai miksi tuo ihminen on niin tutun näköinen. Ihmisten äänissä on ihan sama juttu, minulle soitti kerran joku mieshenkilö, jonka kanssa juttelin jonkun aikaa ja sovin meneväni hänen kanssaan siiderille, sitten mies saapui ja petyin kovasti, kun hän olikin yksi urpo jota olin aiemmin nähnyt muutaman kerran ja jonka vieressäkin olin nukkunut..

ihmistä, jos hän on tavallisen tapaamisreviirin ulkopuoella.

Toi on oikeesti noloo, vaikka ei sille itse mitään mahda. Viimeksi tänä aamuna kävelin pokkana erään naapurin rouvan ohi, koska kävelimme jossain muualla kuin omassa pihassa...varmasti aatteli,että onpa olevinaan tms. Vasta kotona tajusin, että ei hitto, sehän oli se! :( Ja näitä kertoja on satoja..... Todennäkösesti mua pidetään ylimielisenä ja koppavana, kun en tervehdi naapureita esim. kaupassa, mutta en vaan oikeesti tunnista... :(

Täällä myös yksi... Esim. olen asunut samassa paikassa 5 vuotta, rivitalossa, mutta en vieläkään tunnista naapureitani jos näen niitä muualla kuin omassa pihassaan. Minusta tulee varmasti aika tyly kuva, koska en moikkaile kellekään (paitsi vastaan jos joku moikkaa mullle), koska en tiedä yhtään kuka on tuttu ja kuka ei...

Töissä tulee myös jatkuvasti noloja tilanteita siitä, etten esim. tunnista asiakkaan edustajaa, jota olen tavannut palavereissa säännöllsiesti vuosia. Saatan esittäytyä virallisesti koko nimelläni ja sanoa käsipäiväät, kun luulen tapaavani uuden kontaktin, ja vastaukseksi saan kummastuneen naurahduksen ja "No moi Liisa"... 

Aika jännä juttu, että tämä oli nyt nostettu esiin. Juuri eilen jouduin kertomaan uudelle miesystävälleni, että kärsin kasvosokeudesta. Monen on sitä mahdoton käsittää. Itse toimin asiakaspalvelutehtävissä ja pystyn tunnistamaan ihmiset hyvin esim. numeroiden kautta ts. syntymäajat, puhelinnumero - mutta kasvoja on niin vaikea oppia tunnistamaan ;)