Lapsien eroista
Eli. Kumpaa tapausta sinä pitäisit äitinä/kyläänkutsujana pahempana: Lapset suht samanikäisiä (n.2v), toinen kova menemään, ei tottele, ei puhu. Mennä touhottaa vaan, ilman järjen hiventäkään. Kiipeilee kahvipöydälle, sotkee kaikki paikat, tavarat pitää aina nostaa pois lapsen ulottuvilta (myös kylässä). Lapsi ei leiki mitään, ei keskity, vaan ottaa vaan jotain käsiinsä ja lähtee jatkamaan matkaansa. Vai sitten toinen tapaus: lapsi ruvennut "pelkäämään" toisia pieniä muksuja. Puhuu, ei vierasta pahemmin aikuisia, leikkii itekseen, tottelee kieltoja, ei tarvitse nostella koriste-esineitäkään pois. Mutta kun pitäisi olla tekemisissä muiden pienten kanssa, menee lukkoon. Viihtyy vierailun aikana vain äidin sylissä/lähellä. Haluisi selvästi mennä leikkimään, mutta ei uskalla. Kumpi olisi rasittavampaa...? (Jos niin voisi sanoa)
Kommentit (3)
rasittavampia, ja yleensä myös tosi äänekkäitä!
Meillä 3 ykköstyypin poikaa! :D
Minusta se kakkostyyppi on pahempi.
Siis ei siinä ole mitään epänormaalia että lasta joutuu kieltämään, usein moneastikin ja silti ottaa itse pois kun ei itse tule tai että lapselle ei olisi normaalia ottaa kädestä.. :) Toi on tutkitusti asia jonka lapsi oppii kypsyessään n. 4- vuotiaana.
Ellei lapsi ole sitten reppana joka ei uskalla edes liikkua kahisevassa uudessa puvussa.
Mutta toi epäsosiaalisuus ja itsensä lukkoonmeneminen kuulostaa pahalta, en tarkoita nyt "helppoja vierastilanteita" vaan ihan lasta itseään.
Jos meillä ipanat on jotain halunnu, ei saa niin pettyy ja pahasti ja usein äänekkäästi myös mutta se menee ohi!
Itse en äitinä tykkäisi (nimenomaan lasta ajatellen) että se HALUAA mennä mukaan mutta ei sitten uskalla.
Kirjassa Pelastakaa pojat tosin aiheeseen puututtiin: aktiiviset vanhemmat joille tulee rauhallinen lapsi ei ymmärrä miksi lapsi vitkastelee ja päinvastoin ne rauhalliset vanhemmat joiden lapsi on elohopea kokee lapsen raskaaksi.
ja kyllä he mun mielestä ovat olleet paljon helpompia kuin täystuhot. Onhan se rasittavaa, kun joku nuohoaa koko ajan sylissä, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ujous karisee. Jonkun vuoden päästä se hiljainen lapsi on hyväkäytöksinen ja kiltti lapsi, jolla on paljon kavereita, kun taas se täystuho jatkaa menoaa ehkä entistä villimpänä.