Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhde toimii neljän seinän sisällä mutta ei "julkisesti"
31.10.2010 |
Kahdestaan miesystävän kanssa meillä on ihanaa. Ymmärrämme toistemme juttuja ja emme oikeastaan riitele mistään. Seksikin on hyvää. Mutta sitten kun menemme ulos ihmisten ilmoille ja katson tuota miestä musta tuntuu että olemme ihan erilaisia ja näen miehessä sellaisia heikkouksia joita en huomaa kahden kesken. Epäilen tuleeko tällaisesta suhteesta mitään. Kumpaan tässä kannattaa luottaa, siihen tunteeseen että on hyvä olla vai siihen epäilykseen että ei tämä riitä?
Kommentit (27)
Mies ei ole komein, rikkain eikä täydellisin mies maan päällä - enhän minäkään ole kaunein ja seksikkäin nainen maailmassa. Mutta jotenkin se, että itse koin tarvetta olla parempi kuin olinkaan, aiheutti myös sitä, että miesystäväni hävetti mua julkisilla paikoilla. Sitä myöten, kun olen tajunnut mistä ongelmassa on kyse, ja olen itsetuntoani päässyt työstämään eteenpäin (lähinnä tajunnut, ettei musta tämän parempaa tulekaan), tästä kummunnut häpeily on jäänyt pois. Mies on minun mieheni, piste. Toinen tekijä, joka vieläkin joskus herättää häpeän tunnetta, on sitten miehen käytös. Hän ei omaa kovin vahvoja sosiaalisia kykyjä, ja hänellä on perusilme, jonka monet tulkitsevat vihaiseksi. Ja kun mies vielä vetäytyy sivummalle, ei ota kontaktia muihin ihmisiin ja vastailee töksähtelevästi muille, olen joutunut usein selittelemään, että "ei, mieheni ei ole vihainen eikä meillä ole riitaa, eikä hänellä ole mitään henkilökohtaista sinua kohtaan, hän on vain vähän ujo ja jännittää tällaisia tilanteita". Se on noloa, myönnän. Mutta olen sanonut sen miehellekin. Toinen asia on sitten paikat, joissa on alkoholitarjoilu - mies vetää överit jo ensimmäisen tunnin sisällä, alkaa riehumaan, rähisemään ja aukomaan päätään kaikille, ja sitäkin saa hävetä.
Lähinnä tulee mieleen, että minkälaisia itsetunto-ongelmia tuollaisen miehen puolisolla on, jotta edes viitsii katsella tuollaista miestä.. Eli ihan syystä häpeät, ei ole sinun itsetunnostasi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teidän elämässä löydy muita ongelmia ratkottavaksi, kuin tämä?
Miehenne on siis hyvä kotona kahdestaan, muttei muualla muiden kanssa?
Miten voisikaan olla? Ette tekään varmasti ole miehenne mielestä mitä parhainta seuraa miehen pokerikavereiden seurassa.
Annatteko miehillenne sen oman "ulkopuolisen" seuran, vai ängettekö aina kaikkialle mukaan, kuin paita ja peppu?
Tietenkin yhteisiäkin seuroja voi olla. Ei se silti tarkoita sitä että jokaisen kanssa tulisi yksiin. Te tulette yksiin, eikö se riitä?
Siis mitä :D helvettiä te oikein ajattelette?
Otetaan nyt vielä kerran, kertauksen vuoksi.
Pakotatteko miehenne mukaan jonnekkin mihin hän ei haluaisi lähteä? Tahtoisiko mies viettää aikaansa toisessa (omassa) porukassa?
T: 11cm mies
Mies ei ole komein, rikkain eikä täydellisin mies maan päällä - enhän minäkään ole kaunein ja seksikkäin nainen maailmassa. Mutta jotenkin se, että itse koin tarvetta olla parempi kuin olinkaan, aiheutti myös sitä, että miesystäväni hävetti mua julkisilla paikoilla. Sitä myöten, kun olen tajunnut mistä ongelmassa on kyse, ja olen itsetuntoani päässyt työstämään eteenpäin (lähinnä tajunnut, ettei musta tämän parempaa tulekaan), tästä kummunnut häpeily on jäänyt pois. Mies on minun mieheni, piste. Toinen tekijä, joka vieläkin joskus herättää häpeän tunnetta, on sitten miehen käytös. Hän ei omaa kovin vahvoja sosiaalisia kykyjä, ja hänellä on perusilme, jonka monet tulkitsevat vihaiseksi. Ja kun mies vielä vetäytyy sivummalle, ei ota kontaktia muihin ihmisiin ja vastailee töksähtelevästi muille, olen joutunut usein selittelemään, että "ei, mieheni ei ole vihainen eikä meillä ole riitaa, eikä hänellä ole mitään henkilökohtaista sinua kohtaan, hän on vain vähän ujo ja jännittää tällaisia tilanteita". Se on noloa, myönnän. Mutta olen sanonut sen miehellekin. Toinen asia on sitten paikat, joissa on alkoholitarjoilu - mies vetää överit jo ensimmäisen tunnin sisällä, alkaa riehumaan, rähisemään ja aukomaan päätään kaikille, ja sitäkin saa hävetä.
Lähinnä tulee mieleen, että minkälaisia itsetunto-ongelmia tuollaisen miehen puolisolla on, jotta edes viitsii katsella tuollaista miestä.. Eli ihan syystä häpeät, ei ole sinun itsetunnostasi kiinni.
Muutoin tuossa ei ole mitään epänormaalia, mikäli mies ei ole omassa porukassaan, eikä edes halunut lähteä tilaisuuteen.
Kyllä minäkin ottaisin viinaa että kestäisin sen neljä tuntiajaarittelua asioista asianomaisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua.
Naisilla on ollut tapana pakottaa mies mukaan tälläisille kesteille. Miehet harvemmin pakottavat vaimonsa omiin kesteihinsä.
Koska ymmärtävät miten vaimo pilaisi koko kemut rajoittamalla juomisen määrää ja nalkuttamalla sisällä polttamisesta ja musiikin lujasta volyymistä. Mies ei siis saisi olla koskaan oma itsensä, sellainen jota vaimo rakastaa kotona. Sellainen piereksivä räkämälli jolla seisoo kokoajan.
Mutta silloin harvoin kun ollaan yhdessä jossain ihmisten ilmoilla mulla on noloa olla miehen seurassa ja olisin itsevarmempi yksin kuin miehen kanssa, koska mun pitää jännittää osaako mies jutella muille (ei osaa), ja jos puhuu niin osaako puhua small talkiksi sopivista aiheista vai heittääkö jotain tyhmää, osaako käyttäytyä (yrittää parhaansa mutta ei ole kovin perillä tapakulttuurista), ottaako alkoholia sopivasti (jos en vahdi niin ottaa liikaa).
Te tulette yksiin, eikö se riitä?
Siis mitä :D helvettiä te oikein ajattelette?
Otetaan nyt vielä kerran, kertauksen vuoksi.
Pakotatteko miehenne mukaan jonnekkin mihin hän ei haluaisi lähteä? Tahtoisiko mies viettää aikaansa toisessa (omassa) porukassa?T: 11cm mies
tai siis niin kuin kuvittelet muiden häntä katsovan. Pyri äkkiä irti siitä tavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis niin kuin kuvittelet muiden häntä katsovan. Pyri äkkiä irti siitä tavasta.
että se on ihan hyvä katsoa suhdetta ulkopuolisen silmin ja uskoa, mitä näkee.
Mutta silloin harvoin kun ollaan yhdessä jossain ihmisten ilmoilla mulla on noloa olla miehen seurassa ja olisin itsevarmempi yksin kuin miehen kanssa, koska mun pitää jännittää osaako mies jutella muille (ei osaa), ja jos puhuu niin osaako puhua small talkiksi sopivista aiheista vai heittääkö jotain tyhmää, osaako käyttäytyä (yrittää parhaansa mutta ei ole kovin perillä tapakulttuurista), ottaako alkoholia sopivasti (jos en vahdi niin ottaa liikaa).
Te tulette yksiin, eikö se riitä?
Siis mitä :D helvettiä te oikein ajattelette?
Otetaan nyt vielä kerran, kertauksen vuoksi.
Pakotatteko miehenne mukaan jonnekkin mihin hän ei haluaisi lähteä? Tahtoisiko mies viettää aikaansa toisessa (omassa) porukassa?T: 11cm mies
Kävisitte yhdessä useammin. Harjoitelkaa hyvät ihmiset. Vai kuvittelitko löytäväsi ns. valmiin paketin joka on kotona ja avaruudessa täydellinen mies?
Ota puheeksi asia miehellesi ja yhdessä laaditte miehelle valmiit vuorolauseet ja ilmeet joita hän voi käyttää tilanteissa. Alkoholin voi unohtaa kokonaan, ihan kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis niin kuin kuvittelet muiden häntä katsovan. Pyri äkkiä irti siitä tavasta.
olen sitä mieltä
että se on ihan hyvä katsoa suhdetta ulkopuolisen silmin ja uskoa, mitä näkee.
Olen sitä mieltä ettei ihminen koskaan kykene näkemään suhteita tai muitakaan asioita muiden silmin, sillä sinä et ole muut ja muut eivät ole sinä.
Tuollaisen kokemuksen voi saada psykoosissa tai kovissa tripeissä.
Miksi et ajattele realistisesti. Ihminen näkee vain sen mitä näkee.
Toistoja, toistoja. Onko kellään kokemusta paraneeko mies harjoittelulla?
Kävisitte yhdessä useammin. Harjoitelkaa hyvät ihmiset. Vai kuvittelitko löytäväsi ns. valmiin paketin joka on kotona ja avaruudessa täydellinen mies?Ota puheeksi asia miehellesi ja yhdessä laaditte miehelle valmiit vuorolauseet ja ilmeet joita hän voi käyttää tilanteissa. Alkoholin voi unohtaa kokonaan, ihan kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin menemästä tuollaisiin iltamiin, jos olisin ap:n mies.
Miksi ap:n miehen pitää tehdä kaikki. Hän on sentään raahautunut paikalle?
Mitä ne muut ihmiset tekee sen smalltalkin puolesta?
Tuleeko kukaan vastaan ap:n miestä? Epäilen. Kukaan ei keskustele hänelle eikä tee edes oloa helpoksi. Kukaan ei edes ole vaivautunut ottamaan selvää mistä ap:n mies on kiinnostunut. Jäljelle jää vain drinkit ja sikaarit.
Ap:n kannattaisi katsella niillä LSD-Laseilla vähän useamman ihmisen silmistä, myös muita vieraita :D Eikä aina miestään. Anna miehesi olla rauhassa psyko-katseiltasi.
Ja usko minua ja näitä muita. Sinä et kykene näkemään miestäsi muiden silmien kautta :D Usko pois.
T: 11cm mies
kyse oli myös omasta huonosta itsetunnosta. Kun en ollut tyytyväinen itseen ja halusin olla kaikille mieliksi, niin häpesin herkästi myös miestäni. Mä kestän huonosti arvostelua ja ristiriitoja, ja minusta tuntui kamalalta ajatus että joku ei ehkä pitäis mun miehestä - silloinhan hän ei ehkä pitäisi minustakaan joka hetki ja sehän olisi hirveää.
Mä pääsin asiasta yli sillä että ajattelin mielessäni "tämä ihminen on se, jonka kanssa tulen jakamaan koko elämäni. Kukaan muu teistä ei välitä minusta yhtän paljon kuin hän. Minulle on tärkeämpää olla lojaali omalle miehelleni ja omalle perheelleni, kuin miellyttää teitä.". Lisäksi mä muutin omaa käytöstäni; rentouduin ja osoitin avoimesti kuinka iloinen olen mieheni seurasta. Kun luo uuden toimintamallin jota vaan ahkerasti toteuttaa, niin mieli seuraa kyllä perässä ja alkaa nähdä asiat myönteisessä valossa. Mä en myöskään ole koskaan arvostellut ystävieni parisuhdetta, enkä heidän kumppaniensa ulkonäköä, joten aika kummallista sinänsä, että kuvittelin heidän olevan jotekin tosi kiinnostuneita oman mieheni ulkonäöstä ja ominaisuuksista. Sellaiset ihmiset ei ehkä olisi olleet edes kovin hyviä ystäviä. Eivät fiksuja ainakaan.
Me ollaan oltu nyt jo kymmenen vuotta yhdessä, enkä ole enää vuosiin hävennyt häntä. Me ollaan tiimi, ja toistemme tukena. Jos ollaan vähemmän täydellisiä (mitä ennen pelkäsin) niin ainakin ollaan sitä pää pystyssä ja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistoja, toistoja. Onko kellään kokemusta paraneeko mies harjoittelulla?
Alussa ei oikein osannut mitään.
Sosiaalisista taidoista en osaa sanoa. On aina ollut juttumiehiä, jopa liiaksikin.
Seurapelit luultavasti olisivat kivuttomin kynnys aloittaa harjoittelu.
Paha sanoa. En ikinä ole ajatellut asiaa noin, kuin sinä. Minä en ajattele sitä mitä muut ajattelevat.
kuulostaisi siltä kuin ystäväsi olisivat sinulle tärkeämpiä kuin miehesi.
Mikäli näin on, niin kestät miestäsi tai jätät hänet.
Miehesi on häpeäksi koko seurapiirillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te joilla on "hävettävä" mies selviätte sen häpeäntunteen kanssa? Miten voi ajatella tuolla tavalla että mies on minun piste. ? Sosiaalisten taitojen puuttuminen on just sellainen ongelma joka tulee esiin kun on vieraassa ympäristössä. Ja alkoholin liikakäyttö voi olla keino lievittää sitä avuttomuutta ja kerätä rohkeutta. Mutta se ei ole mitenkään hyväksyttävä keino.
Mies on minun mieheni, piste.
Toinen tekijä, joka vieläkin joskus herättää häpeän tunnetta, on sitten miehen käytös. Hän ei omaa kovin vahvoja sosiaalisia kykyjä, ja hänellä on perusilme, jonka monet tulkitsevat vihaiseksi.
Miten te joilla on "hävettävä" mies selviätte sen häpeäntunteen kanssa?
Kahden kesken voi välttää asioita ja aiheita, joista mies ei selviä, se oli tavallaan pään pistämistä pensaaseen. Vasta muiden seurassa tuli tilanteita, joita ei voinut curlata miehelle helpoiksi.
Totesin, että ei tämä vaan toimi näin ja jätin kaverin, joka oli sympaattinen, kiltti, mutta onnettomän hölmö ja sosiaalisesti kömpelö. Ei kaikki vaan tule toimeen kaikkien kanssa, jollekin toiselle, vähemmän sosiaaliselle tuo mies olisi löytö.
etkö siis tiedä rakastatko miestäsi vai et... koska jotenkin outo aloitus... eihän noin voi toisesta sanoa...
Jos olet löytänyt hyvän miehen ja itsetuntosi on kunnossa, olet parisuhteestasi ylpeä myös julkisesti.
Jos taas itsetuntosi on heikko ja kaipaat hyväksyntää muilta, katsot julkisissa paikoissa miestäsi ulkopuolisin silmin ja etsit heikkouksia?
itse kirjoittaa tämän.
Tunnen myös joskus suoranaista "häpeää".
Asia raastaa todella paljon, vastatkaa joku joka tietää miten pitäisi toimia!
projisoit jotain omaa epävarmuuttasi mieheen? Että susta jotenkin tuntuu että miehen pitäisi olla jonkinlainen jotta ulospäin vaikuttaisit(te) tietynlaisilta?
Ehkäpä on niin, että kun olette kahdestaan eikä teillä (sinulla) ole yleisöä, niin sinä olet oma itsesi kuten myös miehesi, joka on oikein sopiva kumppani sinulle ja teillä on hyvä yhdessä. Kodin seinien ulkopuolella vedät jonkinlaisen roolin päälle ja se sun mies ei ihan istu siihen rooliin?
mutta omalla kohalla uskon että kyse on juuri tuosta oman itsetunnon pönkittämisestä. Olin koko lapsuuteni hirveän ujo ja vedin aina jonkinlaista roolia muille, jotta en olisi näyttänyt niin epävarmalta. Myöhemmin olen ymmärtänyt tilanteen ja nykyään olen oikein sosilaalinen ja yleensäkin tykätty ns "hauskuuttaja" kaveriporukassa, mutta jotenkin nuo lapsuuden ujousongelmat ilmenee parisuhteessa.
Mulla on aivan ihana mies ja kahdestaan ollaan tosi onnellisia, jotenkin kuitenkin aina isommassa porukassa tuntuu että muut ajattelee "miten tuo nyt tuollasen kanssa on"... Olen kuitenkin ymmärtänyt syyn ja päässyt noista ajatuksista pikkuhiljaa eroon, sillä rakastan miestäni ihan äärettömän paljon. Kauan pelkäsin että menetän maailman parhaan miehen siksi koska itse olen epävarma, mutta sitä en aio tehdä vaan nykyään menee jo paremmin! Varsinkin hyvistä ystävistäni on ollut apua koska he kaikki tulevat mieheni kanssa juttuun todella hyvin, joten itekin olen alkanu uskoa että kyllä se mies on muidenkin silmissä ihan mukava mies, ja vaikka ei olisi muiden silmissä, niin minusta on!