Väitöskirja: "Parisuhde on työläs ongelmakimppu, joka todennäkäisesti
päättyy eroon." Olen usein miettinytkin mitä järkeä on perustaa parisuhdetaa (jos ei oteta huomioon lapsia). Usein se tuntuu vain tuottavan tuskaa, jopa se etsiminen ja deittailu. Tulet torjutuksi, hylätyksi, vertailluksi toisiin naisiin. Sitten jos onnistut nappaamaan miehen, ei mene kauan kuin mies ihastuu toiseen naiseen ja parisuhteessa ollaan tavallaan tavasta ja velvollisuudentunnosta ja yhteiskunnan normeista johtuen, vaikka tunteet ja ajatukset siis toiessa naisessa. Sitten sanotaan että ihastukset tulee ja meneee ja pitää olla tahtoa rakastaa ja olla yhdessä. Ymmärrän ajattelutavan vain lasten, asuntolainan ja normien kannalta, en muuten. Ainakin minulle tuotti suurta tuskaa kun mies oli rakastunut toiseen naisen. Mitä järkeä siis olla parisuhteessa?
Kommentit (3)
minusta parisuhde ei ole niin kovin vaikea asia.
Miksi pitäisi ajatella niin ettei kannata ryhtyä ikinä mihinkään kun kuitenkin joskus kuollaan?
Tai ettei kannata käydä suihkussa kun kuitenkin tulee taas likaiseksi.
Tai ettei kannata nousta aamulla sängystä kun kuitenkin illalla pitää mennä takaisin...
Elämä jää elämättä ja jää hyvistäkin kokemuksista paitsi jos koko ajan valmistautuu siihen että kohta se kuitenkin on ohi.
on väitöskirjan synteesi väittelijä on tod näk kokenut samanlaisia asioita kuin ap ja siksi väitös on painottunut noin. Onko se silloin väitös vai väite? :)
Kaikilla, jotka ovat vähänkin eläneet, on huonoja kokemuksia parisuhteesta (ja kaikesta muustakin tässä elämässä), mutta tuskin vain niitä.
Iitse väittäisin, että parisuhde on kovaa työtä vaativa, mutta samalla paljon iloa tuottava asia elämässä. Vaikka suhde epäonnistuisikin lopulta, täytyy siinä ennen sitä olla myös onnistumista ja onnea.
Ei ole ihmisen hyvä yksin olla