Sitoutuminen työhön
Minulta puuttuu totaalissti kyky sitoutua siltä osin työpaikkaani, että kokisin jotenkin merkitykselliseksi sen muutenkin kuin pelkkänä pakkona eli rahanlähteenä. Olenkohan outo tai väärässä paikassa? Käyn toki töissä säntillisesti ja teen hommani. Silti sellainen "firma x -henki" minulta puuttuu täysin. Enkä ole missään sellaista saanut kokeakaan. Olen ehkä kyyninenkin. Ymmärrän ihan hyvin että minut pidetään töissä vain se aikaa kun minua tarvitaan. Irtisanotaan jos on tarvis. Ja sillä selvä. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?
Kommentit (9)
jos tulevat irtisanotuiksi, että 25 vuotta painoin firman eteen ja tässä kiitos. Niinhän se valitettavasti menee. Kun ymmärtää että on vain "yksikkö" joka tekee palkkansa eteen hommia 8h niin selviää paljon helpommalla.
ja oon vielä sairaanhoitaja. Ei se työ mulle mikään kutsumus ole, mutta silti hoidan työni ja potilaat hyvin. Silti työ on ensisijaisesti keino rahoittaa perheeni elämää. Jos voittaisin lotossa, niin irtisanoisin itseni heti ja lähtisin vaikka opiskelemaan. Jos siis voittaisimme niin paljon, et sillä pärjäis koko loppuelämän.
ei ole firman omistaja eikä osakas, niin miksi ihmeessä pitäisi muulla tavalla ajatellakaan.
työ on vain työtä. oikeasti tärkeä elämä on muualla.
ei ole firman omistaja eikä osakas, niin miksi ihmeessä pitäisi muulla tavalla ajatellakaan.
Silti meidänkin työpaikallamme tuntuu tällaisia olevan jotka ajattelevat. Vaikuttavat ainakin ihan eri tavalla kiinnostuneilta ja sitoutuneilta kuin minä. Josatin tuotantolaitoksestakin puhutaan lähestulkoon kuin omasta lapsesta. Tes:n mukaisia etuja ei vaadita, ennemmin lähestulkoon maksetaan että saadaan olla tiiminä tekemässä yhteistä hyvää jne.
Eikä johdu mielestäni työpaikasta: olen ollut neljässä eri työpaikassa, enkä ole sitoutunut niistä mihinkään.
Olisihan se kiva, jos olisi suurempi motivaatio edistää firman menestystä ja jaksaisi sen avulla paremmin töissä, mutta ei mulla niin ole...
ja antaahan se itselle että sitoutuu firmaan ja yrittää hiukan enemmän. Valitettavasti yritykselle et ole enempää kuin sen työn arvoinen mihin ovat palkinneet ja sitoutuminen ei näy palkkanauhassa useinkaan. Ja ei se työnantaja tule sinua katsomaan jos masennut tai tulet vanhaksi. Kun vanhuksia haastatellaan niin aika usein ne suree sitä, että tuli tehtyä vain töitä ja ei lasten kanssa oltua.
itse olen ainakin sitoutunut työhöni ja omaan uraani. Ja koska mun ura tällä hetkellä riippuu aika pitkälti työpaikasta, niin samalla sitoudun myös siihen.
Mä en pystyisi elämään niin, että kuluttaisin valtaosan valveillaoloajastani siihen, että kävisin töissä vain tienaamassa rahaa ja "oikea elämä" olisi sitten muualla.
olen "myynyt" itseni töihin 8 tuntia päivässä, mutta vain siksi, että saan lapset ruokittua ja laskut maksettua.
Työni teen, sieluani en työlleni anna.