Kaveri ei ymmärrä, etten voi joka ilta olla "vapaa"..

Joskus voisit pitää vapaaillan sinäkin eikö? Vaikka kerran viikossa. Kuinka usein mies harrastaa töiden jälkeen? Muuten olen samaa mieltä, että perheellinen ei voi ravata joka ilta omissa menoissa, ei mies eikä nainen.

paitsi että ei se haittaa jos kerran viikossa käyt iltaisinkin. Mutta jos et itse sitä kaipaa niin mikäs siinä. Ja kaverisi on vain itsekäs ja kun ei tarvi ajatella muita kuin itseään niin ei voi ymmärtää meitä perheellisiä.



Käyt salilla kun siltä tuntuu

Mies ei juurikaan harrasta, harrastukset on lähinnä poikien harrastusten "talkootyö" ja intohimona autot ja puuhastelu autotallissa. Mua kaverin "vaatimukset" närästää lähinnä siksi, että mulla pitäisi koko ajan olla jotain aktiviteettia, esim. iltakahvittelua, baari-iltoja, harrastuksia jne.. Hän ei vaan ymmärrä, että perheessämme on muitakin kuin minä ja mies. En ole joka ilta kotona hoitamassa lapsia, toki minullakin on muuta elämää kuin perhe, mutta ärsyttää, kun kaveri ei ymmärrä tätä minun periaatettani.



Toki salilla käynti jatkuu myös töiden alkaessa, mutta asia on silloin toinen ja silloinkin minun on huomioitava muut perheenjäsenet, eikä vain miten minä haluan.. Ja käyn vielä lauantaisin pelaamassa jalkapalloa tämän kaverini kanssa, että ei hän nyt täysin unholaan jää muutenkaan. Ja kun minulla on muitakin ystäviä ja kiinnostuksen kohteita, kuin hänen aikatauluihinsa venyminen. Käyn kuitenkin salilla itseäni varten, enkä miellyttääkseni kaveria, vaikka hänen seurassaan viihdynkin. Ap

Jos olette yhteistuumin kaverisi kanssa liittyneet salille, niin ymmärrän häntäkin. Kaverisi ajatteli varmasti saavansa "treenikaverin" itselleen ja nyt on harmissaan, kun käytkin sellaisina aikoina, jolloin hän ei pääse.

Vai oliko teillä puhetta, että käytte sitten yhdessä vai että käytte kun kummallekin parhaiten sopii?

Jos olette yhteistuumin kaverisi kanssa liittyneet salille, niin ymmärrän häntäkin. Kaverisi ajatteli varmasti saavansa "treenikaverin" itselleen ja nyt on harmissaan, kun käytkin sellaisina aikoina, jolloin hän ei pääse.

Vai oliko teillä puhetta, että käytte sitten yhdessä vai että käytte kun kummallekin parhaiten sopii?

Itselleni sopii parhaiten kuntosalityyppinen itsenäinen puurtaminen, kun taas kaveri rakastaa näitä ryhmäliikuntamuotoja. Käyn mielelläni zumbaamassa ja spinningissä, mutta muuten nuo ryhmät eivät juuri innosta. Joustan kyllä ja käyn hänen kanssaan myös näissä jumpissa, mutta hän ei vastaavasti tule esim. salin puolelle minun kanssani.. Ap

Jos olette yhteistuumin kaverisi kanssa liittyneet salille, niin ymmärrän häntäkin. Kaverisi ajatteli varmasti saavansa "treenikaverin" itselleen ja nyt on harmissaan, kun käytkin sellaisina aikoina, jolloin hän ei pääse. Vai oliko teillä puhetta, että käytte sitten yhdessä vai että käytte kun kummallekin parhaiten sopii?

Liityimme salille yhdessä, mutta sanoin jo etukäteen, että minä liikun silloin kun se itselleni parhaiten sopii, enkä halua sitoutua muuhun. Sanoin myös, että en halua syyllistämistä siitä jos en ole innostunut aina ku hän haluaa, mutta ei näköjään tavoittanut kuulijaa.. Ap.

siis eikö aikuinen ihminen pysty joskus käymään siellä ihan yksinkin?

Jos olette yhteistuumin kaverisi kanssa liittyneet salille, niin ymmärrän häntäkin. Kaverisi ajatteli varmasti saavansa "treenikaverin" itselleen ja nyt on harmissaan, kun käytkin sellaisina aikoina, jolloin hän ei pääse.

Vai oliko teillä puhetta, että käytte sitten yhdessä vai että käytte kun kummallekin parhaiten sopii?

Kirjoitinkin, että ymmärrän ap:n kaverin harmistuksen jos hän on olettanut heidän käyvän yhdessä jos ovat yhdessä liittyneetkin! En ottanut kantaa sen enempää tapaukseen. Ymmärrän vaan kaverinkin näkökannan :)

Jos olette yhteistuumin kaverisi kanssa liittyneet salille, niin ymmärrän häntäkin. Kaverisi ajatteli varmasti saavansa "treenikaverin" itselleen ja nyt on harmissaan, kun käytkin sellaisina aikoina, jolloin hän ei pääse. Vai oliko teillä puhetta, että käytte sitten yhdessä vai että käytte kun kummallekin parhaiten sopii?

Tein hänelle hyvin selväksi, että liikun silloin kun minulle sopii..

Liityimme salille yhdessä, mutta sanoin jo etukäteen, että minä liikun silloin kun se itselleni parhaiten sopii, enkä halua sitoutua muuhun. Sanoin myös, että en halua syyllistämistä siitä jos en ole innostunut aina ku hän haluaa, mutta ei näköjään tavoittanut kuulijaa.. Ap.

Ok! Tottakai sinä käyt silloin, kun sinulle parhaiten sopii ja silloin tällöin yhdessä kaverisi kanssa. Jos se ei hänelle riitä, niin anna toisen kiukutella :)

On jääty sinne pikkutyttö-asteelle, jolloin mentiin suurinpiirtein vessaankin yhdessä. Mihinkään ja mitään ei voitu tehdä ilman bestistä. Kaveripiirissäni on parikin tällaista 30+ naista, jotka tosiaan vaativat joka paikkaan kaveria mukaan. Onko ystäväsi tällainen?



Eli sympatiat ap:n puolella. Ei perheelliseltä voi olettaa, että aina kun käsky käy, niin tämä lähtee seuraneidiksi.

että päätös on SINUN eikä miehesi. Että ne vuorot sopii sinulle, muuten menee hankalaksi. Kerro että haluat viettää miehenkin kanssa yhteistä aikaa.



Ikävä kyllä moni lapseton ei tunnu tajuavan että lapsen syntymän jälkeen ex-tempore lähdöt on lähes mahdottomia ja iltoja ei voi luuhata muualla.

että päätös on SINUN eikä miehesi. Että ne vuorot sopii sinulle, muuten menee hankalaksi. Kerro että haluat viettää miehenkin kanssa yhteistä aikaa. Ikävä kyllä moni lapseton ei tunnu tajuavan että lapsen syntymän jälkeen ex-tempore lähdöt on lähes mahdottomia ja iltoja ei voi luuhata muualla.

Tämä meidän nuorin lapsi o todella vilkas ja vie kyllä todella paljon huomiota isommilta lapsilta. Haluan, että meillä olisi tasapuolisesti aikaa heille, eikä se kovin hyvin onnistu jos äiti/isä luuhaa kaiket illat omissa mielenkiinnon kohteissaan. Haluan olla läsnäoleva vanhempi ja haluan, että myös mies saa vapaa-aikaa.

Mieheni muutti aikanaan minun perässä minun kotikonnuilleni ja hänen kaverit jäivät kauas. Nyt kavereita on lähinnä minun veljet ja sukulaiset muutoinkin, mutta hän ei siis KOSKAAN käy missään kavereidensa kanssa, joten minusta olisi kohtuutonta tehdä hänestä "kotiorja" (kärjistettynä) vain minun mieltymysteni takia. Asumme pienellä paikkakunnalla jossa ei miehen mielenkiinnonkohteita juurikaan löydy.

Ap.

On jääty sinne pikkutyttö-asteelle, jolloin mentiin suurinpiirtein vessaankin yhdessä. Mihinkään ja mitään ei voitu tehdä ilman bestistä. Kaveripiirissäni on parikin tällaista 30+ naista, jotka tosiaan vaativat joka paikkaan kaveria mukaan. Onko ystäväsi tällainen? Eli sympatiat ap:n puolella. Ei perheelliseltä voi olettaa, että aina kun käsky käy, niin tämä lähtee seuraneidiksi.

Ei, kaverini ei ole yleensä ollut "kaveririippuvainen". Hän on hyvin itsenäinen ja on siis aiemmin ollut myös kuntosalijäsenenä YKSIN. Itse olen ollut vähän sellainen, että tarvitsen jonkun mukaan, että saan itseni liikkeelle, mutta pyrkinyt siitä tietoisesti eroon ja nykyään tykkäänkin jo omasta ajasta liikuntahetkien parissa ja siitä, etten ole riipuvainen muiden aikatauluista, vaan saan mennä silloin kun se parhaalta tuntuu. Nykyään myös on helpompaa, kun voi mennä omien tuntemusten mukaan. Inhoan pakkoliikuntaa ja haluan sen tapahtuvan omilla ehdoillani, koska muuten kiinnostus lopahtaa liian helposti.

Hassua, että kaveri joskus tätä puolta minussa kritisoi ja nyt käyttäytyy itse vastaavalla tavalla.. Ap.

ystävä on päättänyt olla ymmärtämättä perusteluitasi. Sellaista selitystä ei vaikuta olevankaan minkä hän hyväksyisi.



Ainoa minkä tuohon keksin enää on "vakava keskustelu". Sanoisit että iltaisin ei kertakaikkiaan onnistu ja olet sen jo monesti kertonut. Etkä jaksa/ole kiinnostunut enää keskustella asiasta.



Onhan se muuten käsittämätöntä että aikuinen ihminen jankuttaa samasta asiasta kuin pikkulapsi tikkaria, jonka äiti on kieltäytynyt kaupassa ostamasta.

ystävä on päättänyt olla ymmärtämättä perusteluitasi. Sellaista selitystä ei vaikuta olevankaan minkä hän hyväksyisi. Ainoa minkä tuohon keksin enää on "vakava keskustelu". Sanoisit että iltaisin ei kertakaikkiaan onnistu ja olet sen jo monesti kertonut. Etkä jaksa/ole kiinnostunut enää keskustella asiasta. Onhan se muuten käsittämätöntä että aikuinen ihminen jankuttaa samasta asiasta kuin pikkulapsi tikkaria, jonka äiti on kieltäytynyt kaupassa ostamasta.

Hänen mielestään minun elämässäni ei ole muuta sisältöä kuin perhe, tämän on sanonut useaan otteeseen. Sanoin, että olen eri mieltä asiasta, mutta jos hän kokee sen niin, sille en voi mitään. Ja minä kuitenkin koen elämäni kovin vaiherikkaaksi ja onnelliseksi, enkä ymmärrä miksi minun elämäni "synkkyys" kaveria häiritsee, kun ei se häiritse itseänikään. Minulla on laaja kaveripiiri, lapset, harrastukset (omat sekä lasten) ja koen itseni hyvin aktiiviseksi. Kaveri ei ole samaa mieltä, koska emme elä samanlaista elämänvaihetta.. Saas nähä mikä muuttuu jos hän löytää miehen ja saa lapsia.. Ap

viiskymppisiä.



Tutustuin viime kesänä samaa lajia harrastavaan naiseen. Hän on lapseton, minulla useampikin.



Hän kärtti minua koko kesän lenkille. On opettaja ja hänellä oli koko kesä lomaa. Itselläni vuorotyö, miehellä päivätyö, mutta useasti ylitöissä.



Yritettiin sopia treffejä, mutta hankalaa oli. Lopulta hän suuttui kun yhden päivän lähetteli viestejä, että hän on menossa 20km lenkille ja nyt matkaan. Yritin selittää, että yksi lapsista kuumeessa ja en tiedä, koska mies tulee töistä ja olen yöksi menossa töihin. Tekstiviestejä tuli silti ja painostusta. Minua alkoi jo ahdistaa.



Hän ei lainkaan ymmärtänyt sitä, että en voinut jättää kuumeista lasta kotiin ja toiseksi, en olisi jaksanut 20km lenkkiä muutenkaan ennen yövuoroa.



Orastava ystävyys loppui siihen kun minä olen kuulemma liikaa kiinni työssä ja perheessä. Kun hänellä lapsettomana ja koko kesän lomailevana oli aikaa milloin tahansa, mutta minun olisi pitänyt perheellisenä, vuorotyöntekijänä hypätä hänen aikataulujen mukaan.



Unohda ystäväsi. Elämäsi on helpompaa ilman häntä.

viiskymppisiä. Tutustuin viime kesänä samaa lajia harrastavaan naiseen. Hän on lapseton, minulla useampikin. Hän kärtti minua koko kesän lenkille. On opettaja ja hänellä oli koko kesä lomaa. Itselläni vuorotyö, miehellä päivätyö, mutta useasti ylitöissä. Yritettiin sopia treffejä, mutta hankalaa oli. Lopulta hän suuttui kun yhden päivän lähetteli viestejä, että hän on menossa 20km lenkille ja nyt matkaan. Yritin selittää, että yksi lapsista kuumeessa ja en tiedä, koska mies tulee töistä ja olen yöksi menossa töihin. Tekstiviestejä tuli silti ja painostusta. Minua alkoi jo ahdistaa. Hän ei lainkaan ymmärtänyt sitä, että en voinut jättää kuumeista lasta kotiin ja toiseksi, en olisi jaksanut 20km lenkkiä muutenkaan ennen yövuoroa. Orastava ystävyys loppui siihen kun minä olen kuulemma liikaa kiinni työssä ja perheessä. Kun hänellä lapsettomana ja koko kesän lomailevana oli aikaa milloin tahansa, mutta minun olisi pitänyt perheellisenä, vuorotyöntekijänä hypätä hänen aikataulujen mukaan. Unohda ystäväsi. Elämäsi on helpompaa ilman häntä.

Olemme olleet aika-ajoin "katkolla" ystävyytemme suhteen. Pidän hänestä monissa asioista, mutta kun hän teini-iässä muuttui todella kärkkääksi jopa ilkeäksi, en nähnyt mitään syytä olla hänen kaverinsa. Tuli parin vuoden tauko, ettei oltu missään tekemisissä. Kun taas tavattiin, meillä synkkasi hyvin ja kaveruus jatkui tavallaan siitä mihin se jäi aiemmin. Hän oli edelleen kärkäs, mutta hieman hienotunteisempi kuin aiemmin.

Sitten hän muutti kauas ja mitä minä tunsin.. Helpotusta, helpotusta siitä, ettei tarvinnut olla arvostelun kohteena, helpotusta siitä, ettei tarvinnut tuntea syyllisyyttä siitä, että halusin viettää aikaani poikaystävänkin kanssa (joka on nykyinen aviomieheni). Ystäväni on aina ihmetellyt huonoa itsetuntoani, muttei yhtään ymmärrä olleensa todella suuri osasyyllinen siihen.

Kun ystävä asui kaukana, kokosin itseni, keräsin arvokkuuden ja sain itsevarmuutta. Nyt hän on palannut, eikä todellakaan pidä minun peräänantamattomuudestani (johon toki joustoakin mahtuu) ja itsetunnon kohoamisestani. Hän yrittää litistää minua edelleen arvostelullaan, mutten ole enää niin altis sille.. Ja ehkä tässä saliasiassakin on pieni osa sitä, etten halua hänen enää pääsevän "niskan päälle" ja välttelen näin ehkä hänen seuraansa, mutta kyllä nuo minun aiemmat kirjoitukset ovat silti se oikea syy.

Nyt vain aion olla oman elämäni herra, enkä anna hänen enää musertaa minun itsearvontuntoani.

pelkästään perhekeskeiseltä. Siis tätä en tarkoita kritiikiksi ap:lle vaan ap:n ystävälle. Tiedän monta perheenäitiä, jotka harrastavat paljon vähemmän ja ovat vähemmän aktiivisia kuin ap. Kuinkahan paljon ap:llä pitäisi olla harrastuksia ja omia menoja että ystävä olisi "tyytyväinen".

Itse pidin vielä paljon tiukemmin kiinni yksityisestä ja perheeni ajasta. Minun mielestäni pikkulapsiperheaika on niin lyhyt, että silloin ei ylipäätään tarvita minkäänlaisia kodin ulkopuolisia harrastuksia. Hankin kuntoiluvälineitä kotiin, joogasin ja tein muutenkin kaikenlaista kotona (musiikkia ym.). Kodin ulkopuolella pelkästään tapasin kavereita niin, että saatoin osoittaa koko huomioni heille. Tuo aika on nyt jo ohi, lapsethan kasvavat nopeasti.



On aika luonnollista, että jos ystävät ovat aivan eri elämänvaiheessa niin ystävyyteen voi tulla tauko. Ap, jos sinulla on kerran jo ennestään kokemus tauosta tämän henkilön kohdalla niin ystävyytenne varmaan kestää toisenkin tauon? Jatkatte sitten kun pystyt taas menemään enemmän hänen ehdoillaan.

Kuljet silloin salilla kun sinulle sopii ja tee tämä ystävällesi selväksi.



Pikkulapsiaika on muutenkin raskasta ja vaatii vanhemmilta monenlaisia komprimisseja ja sovittelua. Mielestäni se on jo liikaa että ystäväsi tulee "vaatimaan" sinulta jotain. Huolehdit nyt vain omasta jaksamisestasi ja teet niinkuin sinusta parhaalta tuntuu!