Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kahvikuppineuroosi ja siitä eroon pääseminen
25.10.2010 |
Kertokaas te kaikki kahvikuppineurootikot, kuinka olette päässeet vaivastanne eroon! Itselleni tuottaa joskus suuria vaikeuksia ruokailutilanteissa pitää täriseviä käsiä kurissa, yhdistän tämän ongelmani jonkunlaiseen sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja siitä nousevaan paineeseen. Kiusallista ja noloahan se on, erityisesti juhlatilanteissa, joissa pitäisi edustaa itseään mahdollisimman edustavassa valossa ja kahvikuppi kilisee kädessä kuin joulukello.
Helpotusta olen saanut onneksi lääkityksestä. Propral oikeaan aikaan nautittuna auttaa kummasti ja pitää käsien tärinän aisoissa. Pelolla olen jo ehtinyt miettiä, että mitäs sitten kun se ei enää riitäkään?
Kommentit (4)
voin syöde sellasessa paikassa jossa mua ei tunneta esim. ravintolassa mutta jos paikalla on tuttuja niin sit ilmenee tää ongelma. (varsinkin jos paikalla on sellaisia jotka ovat havainneet tämän). Propral auttaa mua myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vieraiden joukossa syöminen ja juominen sujuu. Mulla on oikea kahvi-ja ruokapöytäfobia, ennen oli hankaluuksia vain juomisen kanssa, nykyään myös syömisen. Saan paniikkikohtauksen kyseisissä tilanteissa, rajoittaa elämää ja masentaa. Rohkasuryyppy auttaa, mutta eihän alkoholiakaan voi aina juoda. En tämän vaivan takia tykkää kyläillä ollenkaan :( Parempiakin kausia on ollut, nyt taas mennyt vaan huonompaan. Jotain tarvisi asian eteen tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Hei kanssasisar :) Minulla on sama vaiva. Nykyään vaiva on hieman laimennut, mutta on silti olemassa. Julkinen ruokailu ei kyllä vieläkään tuota nautintoa, kun joutuu samalla hikoilemaan tuskasta. Pahimpia on juhlatilaisuudet.
Nykyään kuitenkin pystyn kaikesta huolimatta tahdonvoimalla syömään esim. ruokalassa, toisin kuin lukioaikoina jolloin jätin koko aterian väliin pelkästään siitä syystä, että jännitin niin paljon. Oli kamalaa olla koko päivä nälässä, ja olisi niin tehnyt mieli syödä hyvää ruokaa.
Kaikenkaikkiaan vaiva on onneksi aika pieni, kun julkisissa paikoissa ei tule niin paljoa syötyä muutenkaan ja se tällä hetkellä joka tapauksessa onnistuu. Aion kuitenkin selvittää vaivan syyn, lääkkeet ei ole minulle edes vaihtoehto.
Tämä vaiva kuulostaa varmasti ulkopuolisesta hassulta, mutta se on tuskallinen.