Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitivihan purkua terapiamielessä, ei suoraan äidille
25.10.2010 |
Äiti!
Mä en voi vielä antaa sulle anteeksi. Sä haluat, että mä ymmärrän sua ja hyväksyn sut sellaisena kun sä olet, mutta sä et halua ymmärtää mua ja hyväksyä mua tällaisena. Sä kerrot mulle kokoajan mitä mun olis pitänyt tehdä toisin, etkä tajua, että mä olen yrittänyt. Mut siitä yrittämisestä ei ollut mitään apua, kun en koskaan silti kelvannut. Nyt mä kelpaan edes itselleni ja sä saat tunkea mielipiteesi vaikka perseesees, mutta mua ne ei enää kiinnosta! Sun kasvatusosuus on jo ajat sitten päättynyt, hyväksy se. Hyväksy ettet sä voi mua enää muuttaa: sun ei alunpitäenkään olis pitänyt yrittää muuttaa mua, vaan hyväksyä mut sellaisena, ku mä oon. Saatana sä kyllä jaksat kertoa miten hankala mä oon ollut ja kapinoinut sua vastaan, mutta mä en saa kertoa sulle millanen sä olet ollut, kun mä olen aikuinen. Olisit itsekin aikuinen!
Helvetti kun sua pitäis kunnioittaa ja sä saat vaan halveerata mua. Sit kun sä päästät irti ja kunnioitat mua aikuisena, ni sit sä vasta ansaitset mun kunnioituksen. Mä en ole enää se lapsi, jolta sä voit vaatia ymmärrystä, vaikka sä olisit kuin paska. Nyt me ollaan aikuisia ja kumpikin vastuussa omista tunteistamme ja tekemisistämme.
Mä en enää suostu vastaamaan sun tunteista, ettei sulle vaan tule pahamieli, vaikka mulle tulee. Olen koko lapsuuteni aina suojellut sua, vaikka sun olis pitänyt suojella mua. Ja mä en pääse näistä tunteista irti ne kieltämällä, enkä halua siirtää niitä lapsilleni. Mun lapset ansaitsee paremman äidin ja siksi mä annan itselleni luvan vihata sua, ettei mun tarvitse kostaa sun kylmyyttä mun lapsille. Jos mä en kohtaisi tunteitani, mä vaan siirtäisin ne lapsilleni, niinku sä olet tehnyt mulle. Syytä mä siihen olen, ettet sä hyväksy itseäs, etkä siksi osaa hyväksyä muakaan. Mä haluun opetella rakastamaan itseäni voidakseni rakastaa muitakin.
Kommentit (14)
Ihan hyvä, että ap saa purettua pahaa mieltään ja huonoa äitisuhdettaan edes jotenkin, eipä se varmaan kannattaisi suoraan äidille sanoa, jos ei ole tähänkään asti tajunnut.
En voi muuta sanoa kuin että olen itse erittäin, suunnattoman kiitollinen siitä että olen itse saanut hyvän ja turvallisen äitisuhteen, näköjään sitä pitää liian itsestäänselvyytenä, että äidit ovat aina lastensa parhaita tukijoita ja kannustajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei osannut olla sulle äiti, koska vanhemmuus periytyy. Kärsinyt ehkä itse ankarasta lapsuudesta?
Huuda toi asiasi sille päin naamaa, niin jo helpottaa. Pääset hänestä lopullisesti, kun tyyppi kuolee pois. Mutta tee se raivonpurku sitä ennen. Vasta sitten voit antaa anteeksi.
Ja ei tuollaiselle äidille voi sanoa tuollaista ääneen. Tai voi, mutta itse olen todennut, että helpommalla pääsen, kun itse tiedostan tämän ja elän sen mukaan. Vaikeuksia tulee, jos äidilleni suuni avaisin. Kaikki olisi taas vain mun syytäni, eihän hän voi koskaan tehdä mitään väärää...
Ap:lle voimia. TIEDÄN miltä susta tuntuu.
se pitäisi jokaisen ymmärtää ja hyväksyä. Ei myöskään ole olemassa täydellisiä lapsia. Vanhemmat jotka kipuilevat lapsiensa kanssa vaatimalla asioita joihin lapsi ei pysty/kykene vanhigoittavat lasta syvästi. Hyvksyä lapsi sellaisen kaikkine piirteineen voi olla vaativaa joskus jopa mahdotonta ilman asiantuntioiden apua.
Vaativan lapsen kasvattamiseksi tasapainoiseksi aikuiseksi voi olla siis mahdotonta jos vanhemman keinot ovat alistaa ja häiväistä lapsi ja lapsen itsetunto. Aikuisen vastuu onkin hakea apua auttaakseen lasta ja itseään.
Äitini on ollut hänen kanssaan jo 40 vuotta eli ei äitinikään ole ihan balanssissa...
Ja ironista kyllä uskoin joskus, että minulla on ollut onnellinen lapsuus. Vasta kun olen käynyt terapiassa ahdistuksen ja uupumisen takia, olen herännyt näkemään millaista lapsuuteni on ollut. Toisaalta oman rikkinäisyyden tiedostaminen on jo alku paranemiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se, että viha / katkeruus / paha olo ei hellitä ennenkuin asiat on saatettu asianomaisen tietoon. Ei mulla auttanut terapia, kirjoittaminen, muille purkaminen ennenkuin sain rohkeutta tuutata ne asiat suoraan äidille. Parhaiten se onnistui juuri kirjeitse (tai meileitse) koska tämäntyyppiset keskustelut eivät vaan onnistu meidän välillämme.
Toivottavasti saat joskus rohkeutta lähettää vaikka tuon kirjoituksen suoraan äidillesi. Sitten alkaa helpottaa.
Kuulosti tutulta! Äitini on lähes kahdksankymppinen. Hän ei ole mihinkään tyytyväinen. Alkoholi on ollut usein ongelma. Lapset on häpäisty usein muiden kuullen. Valittaminen on äidin keskeisin puheenaihe! Meistä lapsista tuli itsetunto-ongelmaisia ja masennukseen taipuvaisia. Äiti on itse nähnyt lapsuudenkodissaan väkivaltaa. Hänen sisarensa teki itsemurhan. Samoin kuin kaksi muuta lähisukulaista. itse sairastuin lapsena reumaan. En tajua, miten olen selviytynyt. Jotenkin olen vain luovinut läpi risukkojen...ei auta kuin yrittää jatkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä välejä äitiin tällä hetkellä, tai no muodolliset välit yritin pitää, mutta hän loukkaantui verisesti, joten emme ole tekemisissä..
eikä ole ikävä ollut (valitettavasti)
Uskotko, että voisit antaa äidillesi anteeksi ja siten jatkaa elämääsi ilman näin hirveän negatiivisa tunteita, jotka syö sua ihan turhan paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vaatii suurta rohkeutta, mutta etkö mielestäsi olisi oikeutettu siihen? Siitä voisi olla jopa hyötyä, koska se putsaisi pahaa ilmaa väliltänne. Ehkä äitisi saisi työstettyä tuota - ja saisi hänkin mahdollisuuden puolustautua, mikä olisi oikeastaan vaan reilua
Ja voisin kyllä sanoakin ihan kasvostusten jos vielä ollaan joskus tekemisissä: Nyt meni hermo tuohon sun katkeruuteen ja siihen kuinka sulla on muka aina oikeus sanoa mielipitees joka asiaan joka koskee MUN elämääni. Itehän tietty olet aina oikeassa ja väärin ymmärretty ja kohdeltu marttyyri. Kaiken lisäksi juot kuin sieni enkä enää halua että tulet lähellenikään lapsiani kaljan huuruisena. Itse olen saanut kärsiä tästä juopottelustas koko lapsuuteni, minun lasteni ei tarvi siitä enää kärsiä. Ja kaikki nämä negetiiviset ominaisuutes korostuu 100x kun olet kännissä, joten ei kiinnosta enää että käyt meillä tai että mä vierailisin lasteni kans sun luonas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän vain selittää kaikki pahat tekonsa jotenkin, eikä halua ymmärtää minun tunnettani. Tiedän kykeneväni antamaan anteeksi, kun olen ensin purkanut vihaa, jota olen joutunut patoamaan sisälleni, kun äitini on mm. löynyt minua. Itse hän kykenee senkin perustelemaan itselleen, vaikka minusta lapsen lyömistä ei voi perustella.
Puran vihaani mm. kirjoittamalla, tamppaamalla mattoja ja muuten siivoamalla sekä juoksemalla martatonia. Tajusin tämän vihan vasta saatuani omia lapsia ja ihmetellessäni mikä hirviö löytyi sisältäni. Nyt en enää lyö omia lapsiani. Olen valitettavasti läpsinyt heitä pari vuotta sitten. :o(
Hän vain selittää kaikki pahat tekonsa jotenkin, eikä halua ymmärtää minun tunnettani. Tiedän kykeneväni antamaan anteeksi, kun olen ensin purkanut vihaa, jota olen joutunut patoamaan sisälleni, kun äitini on mm. löynyt minua. Itse hän kykenee senkin perustelemaan itselleen, vaikka minusta lapsen lyömistä ei voi perustella. Puran vihaani mm. kirjoittamalla, tamppaamalla mattoja ja muuten siivoamalla sekä juoksemalla martatonia. Tajusin tämän vihan vasta saatuani omia lapsia ja ihmetellessäni mikä hirviö löytyi sisältäni. Nyt en enää lyö omia lapsiani. Olen valitettavasti läpsinyt heitä pari vuotta sitten. :o(
Jos äitisi on tuollainen hirviö mielestäsi, mikset katkaise välejä ja anna hänelle tuota kirjoitusta.
Ihmetelkööt ja selitelkööt itsekseen sitten.
-3-
Alue: Aihe vapaa
Enpä ole paljoa tekemisissä äitini kanssa.