Lue keskustelun säännöt.
Menen mielelläni töihin kun äitiysloma loppuu,vaikka lapsi alle vuoden
24.10.2010 |
meillä on periaatteessa taloudellinenkin pakko, että molemmat tienaa töissä, mutta menen muutenkin mielelläni taas ihmisten ilmoille kun olen melkein vuoden ollut vain lapsen kanssa ilman päivittäisiä haasteita työpaikalla. Miksi jotkut ajattelevat että tässä on jotain pahaa? Minulle riittää kyllä että näen lastani joka ilta, joka viikonloppu ja aina lomalla.
Kommentit (35)
on ajankohtaista myös meillä. Lähden takaisin töihin hyvillä mielin, kun vauva 8kk jää kotiin isän kanssa nyt 3 kuukaudeksi.
Keväällä mietimme hoitoasian tilanteen mukaan. Esim haluanko jäädä taas kotiin tai jatkaako mies kenties kotona vielä? Tai voihan sitten ajatella päivähoitoa, jos siltä tuntuu. Isovanhemmat ja muut asuvat liian kaukana.
Nyt uskon, että lapsemme aloittaa hoidossa kesälomien jälkeen, mutta voihan suunnitelmat muuttua. Ainakin meillä usein muuttuvat ja asiat tehdään miten parhaalta tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terv.pk-täti joka ei millään muotoa innoisaan odota tulevaa viikkoa ja sitä kuinka tasan 9kk ikäinen vauva huutaa kaiken muun ajan kuin päiväuniajan (ja siihenkin nukahtaa nyyhkyttäen) päiväkodissa.
Tiedän, ettei kukaan täällä usko, koska itsellekin se on ollut vaikeaa, mutta osa 9kk tai 10kk ikäisistä todella pärjää hienosti hoidossa. Meidän lapsi on 10kk ikäisestä saakka ollut hoidossa ja hoitotäti on sanonut että, kun ei koskaan itke eikä kitise. Aina on hyvä olla: leikkii, nauraa, syö ja nukkuu. Aina haluaa leikkien keskellä ja sinne myös itselleen tilan tekee. Hoitotäti sanonut useasti, että meidän lapsi (nyt ikää 1v 1kk) helpoin hänen viidestä hoitolapsestaan, vaikka on reilusti muita nuorempi.
En millään voi uskoa, että 10 kk ikäinen osaisi _kaivata_ leikkiseuraa tai _nauttisi_ vieraan hoidossaolosta. Sen uskon, että tuon ikäinen ilostuu nähdessään toisten lasten touhuja ja voi nauttiakin siitä mutta että että kaipaisi sitä mieluummin kuin kotonaoloa äidin/perheen kanssa (ellei kyse ole jostain sosiaalitapaus/mielenterveysongelmaisesta perheestä)... ehei.
Meillä on aivan ihana perhepäivähoitaja ja kyllä, meidän lapsi (nyt 1v 1kk, hoitoon mennessä 10kk) iloistuu hoitotätin näkemisestä ja todella nauttii hoidossa olosta. On nimittäin aina aamuisin ensimmäinen hoidossa, joten ilostuminen ei voi johtua toisten lasten touhujen näkemisestä. Perhepäivähoitaja myös tätä mieltä, hän on todennut sen useasti (pian eläkkeelle jäävä). Ja eihän hoitaja, jota lapsi tapaa 5 päivänä viikossa ole mikään vieras!
Voihan toki olla, että olemme jokin sosiaalitapaus koko perhe ja lapsen hyvä olo hoidossa johtuu huonoista kotioloista. En vain millään tätä usko, kun niin normi perhe olemme, mutta kukas sitä kaikkea tietämään.
Ja en todellakaan nyt puhu päivähoidon puolesta, mutta en myöskään kotihoidon paremmuudesta. Uskon molempien tuovan hyvän lopputuleman, jos lapsen on hyvä olla.
Miten ilmenee se, että 1 v. 1 kk ikäinen _kaipaa_ sitä hoitopäivää? Se kai tässä oli se suurin pointti. Että tuon ikäinen osaa kaivata jotain. Ihan varmasti se hoitopäivä menee hyvin ja lapsi tykkää hoitajasta ja toisista lapsista. Mutta jos lapsi on kotona esim. viikonlopun niin vaikuttaako hän jotenkin todellä kärsivältä kun ei pääsekään sinne hoitoon? Tai että sen sairastetun viikon aikana olisi ilmaissut halunsa päästä kotoa pois?
Kyse on siis siitä, että varmasti pienikin lapsi sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun vaihtoehtoja ei ole. Mutta on aika hassua perustella lapsen hoitoonlaitto sillä, että tuon ikäinen KAIPAA toisten seuraa! :)
En millään voi uskoa, että 10 kk ikäinen osaisi _kaivata_ leikkiseuraa tai _nauttisi_ vieraan hoidossaolosta. Sen uskon, että tuon ikäinen ilostuu nähdessään toisten lasten touhuja ja voi nauttiakin siitä mutta että että kaipaisi sitä mieluummin kuin kotonaoloa äidin/perheen kanssa (ellei kyse ole jostain sosiaalitapaus/mielenterveysongelmaisesta perheestä)... ehei.
Meillä on aivan ihana perhepäivähoitaja ja kyllä, meidän lapsi (nyt 1v 1kk, hoitoon mennessä 10kk) iloistuu hoitotätin näkemisestä ja todella nauttii hoidossa olosta. On nimittäin aina aamuisin ensimmäinen hoidossa, joten ilostuminen ei voi johtua toisten lasten touhujen näkemisestä. Perhepäivähoitaja myös tätä mieltä, hän on todennut sen useasti (pian eläkkeelle jäävä). Ja eihän hoitaja, jota lapsi tapaa 5 päivänä viikossa ole mikään vieras!
Voihan toki olla, että olemme jokin sosiaalitapaus koko perhe ja lapsen hyvä olo hoidossa johtuu huonoista kotioloista. En vain millään tätä usko, kun niin normi perhe olemme, mutta kukas sitä kaikkea tietämään.
Ja en todellakaan nyt puhu päivähoidon puolesta, mutta en myöskään kotihoidon paremmuudesta. Uskon molempien tuovan hyvän lopputuleman, jos lapsen on hyvä olla.
Miten ilmenee se, että 1 v. 1 kk ikäinen _kaipaa_ sitä hoitopäivää? Se kai tässä oli se suurin pointti. Että tuon ikäinen osaa kaivata jotain. Ihan varmasti se hoitopäivä menee hyvin ja lapsi tykkää hoitajasta ja toisista lapsista. Mutta jos lapsi on kotona esim. viikonlopun niin vaikuttaako hän jotenkin todellä kärsivältä kun ei pääsekään sinne hoitoon? Tai että sen sairastetun viikon aikana olisi ilmaissut halunsa päästä kotoa pois?
Kyse on siis siitä, että varmasti pienikin lapsi sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun vaihtoehtoja ei ole. Mutta on aika hassua perustella lapsen hoitoonlaitto sillä, että tuon ikäinen KAIPAA toisten seuraa! :)
Hoitotätimme nimittäin asuu niin lähellä meitä, että vaunuilemassa käydessä menemme pakollakin hoitopaikan ohi. Kun oli tämä viikon poissaolo hoidosta, niin mennessämme vaunuilemaan (rokko ei estänyt ulkoilua koko viikon osalta, tarkistettu lääkäriltä) ja samalla siis hoitopaikan ohi, alkoi lapsella jalat ja kädet liikehtimään ja katsoi hoitopaikan suuntaan, kun kuvitteli olevansa menossa sinne.
Varmaan ei kotona ollessa osaa suoranaisesti kaivata erikseen, mutta kun usein väitetään lapsen kärsivän hoidossa, kuten tämänkin ketjun mukaan kehitys jää joltain osin puutteelliseksi, niin en todellakaan allekirjoita sellaista näkemystä.
Nimi. 4-lapsisessa perheessä kasvanut 1-vuotiaan äiti, joista jokainen ollut pienestä saakka hoidossa, ja silti kaikista kasvanut yhteiskuntakelpoisia työntekijöitä ilman traumoja:)
En millään voi uskoa, että 10 kk ikäinen osaisi _kaivata_ leikkiseuraa tai _nauttisi_ vieraan hoidossaolosta. Sen uskon, että tuon ikäinen ilostuu nähdessään toisten lasten touhuja ja voi nauttiakin siitä mutta että että kaipaisi sitä mieluummin kuin kotonaoloa äidin/perheen kanssa (ellei kyse ole jostain sosiaalitapaus/mielenterveysongelmaisesta perheestä)... ehei.
Meillä on aivan ihana perhepäivähoitaja ja kyllä, meidän lapsi (nyt 1v 1kk, hoitoon mennessä 10kk) iloistuu hoitotätin näkemisestä ja todella nauttii hoidossa olosta. On nimittäin aina aamuisin ensimmäinen hoidossa, joten ilostuminen ei voi johtua toisten lasten touhujen näkemisestä. Perhepäivähoitaja myös tätä mieltä, hän on todennut sen useasti (pian eläkkeelle jäävä). Ja eihän hoitaja, jota lapsi tapaa 5 päivänä viikossa ole mikään vieras!
Voihan toki olla, että olemme jokin sosiaalitapaus koko perhe ja lapsen hyvä olo hoidossa johtuu huonoista kotioloista. En vain millään tätä usko, kun niin normi perhe olemme, mutta kukas sitä kaikkea tietämään.
Ja en todellakaan nyt puhu päivähoidon puolesta, mutta en myöskään kotihoidon paremmuudesta. Uskon molempien tuovan hyvän lopputuleman, jos lapsen on hyvä olla.
Miten ilmenee se, että 1 v. 1 kk ikäinen _kaipaa_ sitä hoitopäivää? Se kai tässä oli se suurin pointti. Että tuon ikäinen osaa kaivata jotain. Ihan varmasti se hoitopäivä menee hyvin ja lapsi tykkää hoitajasta ja toisista lapsista. Mutta jos lapsi on kotona esim. viikonlopun niin vaikuttaako hän jotenkin todellä kärsivältä kun ei pääsekään sinne hoitoon? Tai että sen sairastetun viikon aikana olisi ilmaissut halunsa päästä kotoa pois?
Kyse on siis siitä, että varmasti pienikin lapsi sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun vaihtoehtoja ei ole. Mutta on aika hassua perustella lapsen hoitoonlaitto sillä, että tuon ikäinen KAIPAA toisten seuraa! :)
Meni tuo yksi lause jotenkin ohi, mutta kuka siis perustellut lapsen hoitoonlaiton sillä, että lapsi kaipaa toisten seuraa? Ei sellaisesta ole ollut puhetta. Halusin vain rohkaista ap:ta, että ei se hoitoonmeno ole lapselle paha, vaikka usea täällä niin ajatteleekin ja pelottelee muita (kuten sinä). Kyllä meillä lapsen hoitoonmeno johtui samasta syystä kuin ap:lla, eli minä (lapsen äiti) halusin jo töihin takaisin. Ja näin on meille todella hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitotätimme nimittäin asuu niin lähellä meitä, että vaunuilemassa käydessä menemme pakollakin hoitopaikan ohi. Kun oli tämä viikon poissaolo hoidosta, niin mennessämme vaunuilemaan (rokko ei estänyt ulkoilua koko viikon osalta, tarkistettu lääkäriltä) ja samalla siis hoitopaikan ohi, alkoi lapsella jalat ja kädet liikehtimään ja katsoi hoitopaikan suuntaan, kun kuvitteli olevansa menossa sinne.Varmaan ei kotona ollessa osaa suoranaisesti kaivata erikseen, mutta kun usein väitetään lapsen kärsivän hoidossa, kuten tämänkin ketjun mukaan kehitys jää joltain osin puutteelliseksi, niin en todellakaan allekirjoita sellaista näkemystä.
Nimi. 4-lapsisessa perheessä kasvanut 1-vuotiaan äiti, joista jokainen ollut pienestä saakka hoidossa, ja silti kaikista kasvanut yhteiskuntakelpoisia työntekijöitä ilman traumoja:)
En minäkään sano, etteikö pieni(kin) lapsi voisi pärjätä ja viihtyä hoidossa oikein hyvin. Varsinkin, jos on hyvä perhepäivähoitaja - päiväkodin 12 lapsen ryhmä voi olla aika stressaavaa. Ja tosiaankin "kodin ulkopuolella" hoidetuista lapsista kasvaa varmasti ihan yhtälailla hyviä ihmisiä kuin kotonahoidetuista ja päinvastoin. Lähinnä vaan ensimmäisessä viestissäsi tartuin siihen, että 10 kk ikäinen osaisi jotenkin kaivata toisten seuraa ja että sillä joku perustelisi hoitoonlaiton! :)
Meni tuo yksi lause jotenkin ohi, mutta kuka siis perustellut lapsen hoitoonlaiton sillä, että lapsi kaipaa toisten seuraa? Ei sellaisesta ole ollut puhetta. Halusin vain rohkaista ap:ta, että ei se hoitoonmeno ole lapselle paha, vaikka usea täällä niin ajatteleekin ja pelottelee muita (kuten sinä). Kyllä meillä lapsen hoitoonmeno johtui samasta syystä kuin ap:lla, eli minä (lapsen äiti) halusin jo töihin takaisin. Ja näin on meille todella hyvä.
Että ei kai kukaan tässä ketjussa olekaan perustellut, itse vaan ekassa viestissäsi mainitsit että lapsi voi kaivata leikkiseuraa.. siihen tartuin. Näitäkin kun löytyy, jotka laittavat 1 v:n hoitoon perustellen, että lapsi tarvitsee sosiaalisia kontakteja ja toisten lasten seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Miten ilmenee se, että 1 v. 1 kk ikäinen _kaipaa_ sitä hoitopäivää? Se kai tässä oli se suurin pointti. Että tuon ikäinen osaa kaivata jotain. Ihan varmasti se hoitopäivä menee hyvin ja lapsi tykkää hoitajasta ja toisista lapsista. Mutta jos lapsi on kotona esim. viikonlopun niin vaikuttaako hän jotenkin todellä kärsivältä kun ei pääsekään sinne hoitoon? Tai että sen sairastetun viikon aikana olisi ilmaissut halunsa päästä kotoa pois?
Kyse on siis siitä, että varmasti pienikin lapsi sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun vaihtoehtoja ei ole. Mutta on aika hassua perustella lapsen hoitoonlaitto sillä, että tuon ikäinen KAIPAA toisten seuraa! :)
[/quote]
eikä lapsi tietenkään kaipaa viikonloppuna hoitoon, jos kotona on hyvä olla... Aika mustavalkoista on, jos lapsi voi viihtyä vain joko kotona tai hoidossa, ei molemmissa...
Miten ilmenee se, että 1 v. 1 kk ikäinen _kaipaa_ sitä hoitopäivää? Se kai tässä oli se suurin pointti. Että tuon ikäinen osaa kaivata jotain. Ihan varmasti se hoitopäivä menee hyvin ja lapsi tykkää hoitajasta ja toisista lapsista. Mutta jos lapsi on kotona esim. viikonlopun niin vaikuttaako hän jotenkin todellä kärsivältä kun ei pääsekään sinne hoitoon? Tai että sen sairastetun viikon aikana olisi ilmaissut halunsa päästä kotoa pois?
Kyse on siis siitä, että varmasti pienikin lapsi sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun vaihtoehtoja ei ole. Mutta on aika hassua perustella lapsen hoitoonlaitto sillä, että tuon ikäinen KAIPAA toisten seuraa! :)
eikä lapsi tietenkään kaipaa viikonloppuna hoitoon, jos kotona on hyvä olla... Aika mustavalkoista on, jos lapsi voi viihtyä vain joko kotona tai hoidossa, ei molemmissa...
Luitko sä tuota lainaamaasi tekstiä ollenkaan? Missä siinä luki, ettei pieni lapsi voisi viihtyä hoidossa? Kyse oli siinä, ettei noin pienen lapsen hoitoonlaittoa voida perustella sillä, että lapsi kaipaisi leikkiseuraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko virikehoito isommalle lapselle sitten parempi?
Että 4- vuotias menee tarhaan koska tykkää paikasta. Tarkoittaako se ettei kotona ole hyvä olla?
Kyllä omat ipanat tykkää toisista lapsista. Ulkona on kiva mennä puistoon kun sielä on muitakin.
En mene puistoon koska sielä on mammoja vaan lapsille kavereita.
Kaverini käy töissä ja illat on sitten perheensä kanssa.
Te olette hulvattomia: ei 1- vuotias paljoa puhu että menisi tarhaan mutta kyllä lapsesta näkee jos jotain mielekästä tapahtuu!!
Kyllä lapsi voi tarhassa olla, pienenäkin!
Se nukkuu, syö, ulkoilee. Samaa kuin kotonakin.
Tarhassakin on sitten vauvojen puoli, jossa mennään vauvojen juttuja.
9
Puuttuu äidin syli ja yksilöllinen hoito. Aivan liian pieni hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samanlaisia ovat nyt vanhempana kuin tuo esikoinenkin, joka sai olla kotona 3 vuotiaaksi. Turha syyllistää!
Olivatko päiväkodissa vai pph:ssa? Ihan vaan kiinnostaa.
Onko virikehoito isommalle lapselle sitten parempi?
Että 4- vuotias menee tarhaan koska tykkää paikasta. Tarkoittaako se ettei kotona ole hyvä olla?Kyllä omat ipanat tykkää toisista lapsista. Ulkona on kiva mennä puistoon kun sielä on muitakin.
En mene puistoon koska sielä on mammoja vaan lapsille kavereita.
Kaverini käy töissä ja illat on sitten perheensä kanssa.Te olette hulvattomia: ei 1- vuotias paljoa puhu että menisi tarhaan mutta kyllä lapsesta näkee jos jotain mielekästä tapahtuu!!
Kyllä lapsi voi tarhassa olla, pienenäkin!
Se nukkuu, syö, ulkoilee. Samaa kuin kotonakin.
Tarhassakin on sitten vauvojen puoli, jossa mennään vauvojen juttuja.9
Haloo onko todella niin että uskot lapsen vaan itsestään kehittyvän kunhan saa ruokaa ja huolehditaan että pysyy hengissä? Ihmislapset eivät ole kasveja jotka kasvavat kunhan saavat ravintoa.Ihmislapset tarvitsevat ympärilleen rakastavia jatkuvia ihmissuhteita kehittyäkseen normaalisti, mitä pienempi lapsi sitä enemmän tarvitsee tärkeän aikuisen lähelleen auttamaan ja opettamaan miten elämässä pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin se ettei äiti kykene/halua ajatella pienen lapsensa parasta, kyllä, parasta, edes sen ajan kun lapsen kehityspsykologinen tarve sitä ns vaatisi ja edellyttäisi. Terv.pk-täti joka ei millään muotoa innoisaan odota tulevaa viikkoa ja sitä kuinka tasan 9kk ikäinen vauva huutaa kaiken muun ajan kuin päiväuniajan (ja siihenkin nukahtaa nyyhkyttäen) päiväkodissa.
terv. lto joka työskenteli ennen omia lapsia 0-3 -vuotiaiden ryhmässä, äidiksi tulon ja lasten kasvettua EI ENÄÄ PYSTYNYT samaan työhön, sydäntä raastoi liikaa :(
Juu, tuon ikäinen menee nukkumaan klo 19, koska tarha väsyttää. Näet häntä pari tuntia päivässä.
Jouduin pakon edessä itse viemään esikoiseni vuoden ikäisenä tarhaan - 16 vuotta sitten. Vieläkin minulla on paha mieli asiasta. Onneksi vähän vanhempana ja viisaampana en tee - edes pakon edessä - näin kuopuksen kanssa. Hän on kotona kolmivuotiaaksi ja viimeisen puoli vuottan isänsä kanssa.
EHkä provosoiduin turhasta. Provo taisi olla. Viimeisestä lauseestasi päätellen.