Olen rakastunut yksinhuoltajaan, onko virhe?

Riippuu siitä miten hyvin pystyt ottamaan naisen lapset huomioon, mitä nainen hakee jne. Mieti tosi tarkkaan pystytkö tulemaan toimeen sen asian kanssa, että nainen ja lapset ovat valmis paketti ja pystytkö olemaan lapsia kohtaan reilu jos teille joskus tulee yhteinen lapsi. Jos et pysty kohtelemaan lapsia hyvin, on parempi antaa olla. Lapset tarvitsevat äitiään enemmän kuin sinä.

Sun pitää itse miettiä:

a. pidätkö lapsista?

b. oletko valmis hyppäämään perhe elämään valmiseen perheeseen?

c. ymmärrätkö täysin mitä lapset tuovat mukanaan? Vastuuta, haasteita(eivät välttämättä hyväksyä sua täysin vaikka ensin siltä vaikuttaa)



Kerroit, että nainen on ollut kauan sinkkuna. Mielestäni se on hyvä asia. Hän ei ainakaan esittele joka hemmoaan lapsilleen, eli on luultavasti vastuullinen äiti.

mies, niin uskon että vaikeuksia on tiedossa, jos toisella osapuolella ei ole itsellään lapsia.

mies, niin uskon että vaikeuksia on tiedossa, jos toisella osapuolella ei ole itsellään lapsia.

Tiedän monta suhdetta, joissa näin ja hyvin ovat sujuneet.

nyt hyvä mies karkuun! eihän se yh-äiti voi olla normaali ihminen! vai voiko?

ei voi tietää, ellei itse ole vanhempi. Vain äiti tai isä ymmärtää oikeasti, mitä tarkoittaa, että lapset menevät aina ykkösiksi, ohi uuden kumppaninkin.

ei voi tietää, ellei itse ole vanhempi. Vain äiti tai isä ymmärtää oikeasti, mitä tarkoittaa, että lapset menevät aina ykkösiksi, ohi uuden kumppaninkin.

Se ei silti estä meidän kumppanuutta.

Minulla on ennestään yksi lapsi, ja nyt meillä on yhteinenkin (monta vuotta oltiin yhdessä ennen tätä yhteistä lasta.) Miehelle on selvää, että lapset tulevat ensin. Niin vanhempi kuin nuorempikin. Ei siitä oikein loukkaantua voi. Miestäkin rakastan kuitenkin enemmän kuin sanoilla voi kuvata. Jos mies on ihan normaali tapaus en ymmärrä miksei yksinhuoltajaan voisi "sekaantua."

Olen tapaillut lapsetonta ihmistä, joka ei ehkä täysin hahmota, että lapset menevät hänen edelleen. Hän on siis nainen, ja itse olen mies.



Voi olla, että homma kaatuu tähän minun puoleltani.

sinua käyttäytymään aikuismaisesti, ja suhteessa joudut huomioimaan naisen lisäksi lapsen asioita. Mutta jos hyväksyt lapsen ja lapsi sinut niin uskon että suhde naisenkin kanssa toimii. Jos lapsi ei hyväksy sinua niin ehkä hän näkee äitiään selvemmin että ette ole samanhenkisiä.

todellakaan ole virhe. Rakastuminen on aina upea tunne. Olemme perhe, jossa molemmilla lapsia ennastaan. Onnea matkaan!

Itse olin yksinhuoltaja tavatessani mieheni, jonka kanssa olemme nykyään naimisissa. Mies oli silloin 24 ja itse 29.



Tässä vuosien varrella miehestä on tullut lapselle isähahmo ja vilpittömästi toisiaan rakastavat.



Tuohan se suhteeseen omat haasteensa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Enemmän se on osapuolen tahdosta kiinni, molemmilta kaivataan kompromisseja.



En dumppaisi rakkautta vain tuon takia, että kaverit sanovat...

Kestätkö sen, että lapset menevät sinun edelle?

Rakastuminenhan on ihanaa. Tuntuvatko lapset mukavilta? Nehän saat nyt ikään kuin kaupan päälle. Se voi olla oikein hauskakin juttu, jos tykkäät perhetouhuista. Onhan sulla siinä sitten perhekin jo valmiina. Eli onnea ja nautinnollista syksyä!

kauhea mitä ennakkoluuloja yksinhuoltajiin vieläkin kohdistetaan! Me olemme yhtä hyviä naisia kuin muutkin ja ainakin elämästä jotain oppineet. Ja kumpaa uskot, epäluuloisia kavereitasi vai omia tunteitasi ja rakkautesi kohdetta?

Ei ole mitään ongelmaa jos vain pidät hänen lapsistaan ja tulette toimeen.

Kaikkea hyvää :)