Argghh. Mies puhuu viereisessä huoneessa naisystävänsä kanssa. Vinkkejä selviämiseen?
Avioliitto siis päättyi tähän toiseen naiseen. Minä valitettavasti pääsen muuttamaan vasta joulukuun puolessa välissä. Tämä talo jää miehelle.
On tässä kestämistä, kun mies joka ikinen ilta soittaa naiselleen näihin aikoihin. Ja parina iltana lähtee illan suussa ulos. Ja hän ei käy kapakoissa,eli muita vaihtoehtoja ei ole.
Onko vinkkejä, miten pystyn tätä tilannetta sietämään??
Lasten takia kumpikaan ei halua häippäistä tältä seisomalta. Annamme heille tämän ajan sopeutua ajatukseen erosta. Eli ei auta kuin jäädä tuleen makaamaan....Ilmasto on aika viileä, mutta emme riitele kuitenkaan enää.
Kommentit (32)
mitä vastaavassa tilanteessa oleva kanssasisar teki kun mies löysy uuden naisen ja halusi erota pitkän avioliiton jälkeen :)
sano, ettenkö voisi ottaa miestä takaisin. Meillä on ollut helppo ja hyvä elämä tämä 20 vuotta. Minä en kuitenkaan usko, koska tunnenhan mieheni (tai sitten en, koska en olisi tätä tilannetta koskaan hänestä uskonut...), että hän koskaan tulee lakki kourassa.
Mutta PAAAAALJON pitää tapahtua, ennenkuin näin tapahtuu. Hyvin, hyvin paljon. Se ei ole pelkästä anteeksiannosta kiinni.
Minä uskon, että kävi tässä miten päin tahansa, niin se on parhain päin. Joka tapauksessa tämä muutos menee avioeron kautta.
ap
on tässä nyt kyse siitä miehestä joka löysin "sielunkumppaninsa"?
Joko se toinen nainen on kertonut miehelleen?
sairas ajatusmalli...mitä ihmeen hyötyä on kostaa? lapsellista
en tosin ole kuullut sitä näin väritettynä.
On myös epäuskottava, tuollaisen hajun lähteen löytäisi hiukan nuuskimalla ja viimeistään verhoja ripustamalla.
minä olen se, jonka mies on löytänyt sielunkumppaninsa. Kyllä se aviomies tietää sielunkumppanuudesta, mutta enhän tiedä, tietääkö yhtä paljon kuin minä. Tai enhän minä tiedä,mitä se nainen tuntee minun miestäni kohtaan.
Ei ole kysymys virolaisesta.
Mieshän on vaan tyytyväinen, kun esität välinpitämätöntä, eipä tarvitse käsitellä asiaa. Sen kun purat olosi häneen ihan kaikkineen, paraneepa oma mielesi ainakin. IHan oikeasti, typerintä, mitä voit tehdä, on tuo nöyristely häntä kohtaan vielä :(
Ja ET TODELLAKAAN ANNA PUHUA UUDEN ÄMMÄN KANSSA, jos vielä asutte saman katon alla. Nyt vähän rotia siihen touhuun ap.
Tähän ei oikein sovi se, että pyydän mieheltä mitään. Kaikista viimeisimpänä pyydän tiettyä kohtelua. Muutenkaan emme ole oikein keskusteluväleissä,tai siis puhumme kyllä käytännön järjestelyitä,mutta emme mitään muuta, emme edes sano toisillemme moi.
ap
Olen vain omissa oloissani tai lasten kanssa. Ja olen asiallinen.
En viitsi purkaa oloani mieheeni. Tarvitsen häntä, että hän muuttaa minut ulos...:-). Ts. en halua riitaisaa eroa, vaan mahdollisimman asiallisesti ja hiljaa ulos.
Ei se mitään nöyristelyä ole. Olen itseasiassa hyvin joustamaton tällä hetkellä häntä kohtaan.
En katso,että pystyn estämään toista puhumasta puhelimessa. Se ei minua yhtään helpota, että hän menee ulos puhumaan.
ap
Mieshän on vaan tyytyväinen, kun esität välinpitämätöntä, eipä tarvitse käsitellä asiaa. Sen kun purat olosi häneen ihan kaikkineen, paraneepa oma mielesi ainakin. IHan oikeasti, typerintä, mitä voit tehdä, on tuo nöyristely häntä kohtaan vielä :( Ja ET TODELLAKAAN ANNA PUHUA UUDEN ÄMMÄN KANSSA, jos vielä asutte saman katon alla. Nyt vähän rotia siihen touhuun ap.
Tähän ei oikein sovi se, että pyydän mieheltä mitään. Kaikista viimeisimpänä pyydän tiettyä kohtelua. Muutenkaan emme ole oikein keskusteluväleissä,tai siis puhumme kyllä käytännön järjestelyitä,mutta emme mitään muuta, emme edes sano toisillemme moi. ap
muuttomiehiä löytyy muitakin, ei mielestäni riitä syysksi. Usko minua, olen ollut asian toisella puolen ja tiedän, että miehesi sisäisesti on kiitollinen asenteestasi - eipähän tarvitse käsitellä asioita. Ero on riitaisa joka tapauksessa, ette te bestiksiä enää tuon jälkeen ole :(
Tsemppiä. Älä anna miehen kävellä ylitsesi. Ja etsi uusi mies, se piristää kummasti!
Olen vain omissa oloissani tai lasten kanssa. Ja olen asiallinen.
En viitsi purkaa oloani mieheeni. Tarvitsen häntä, että hän muuttaa minut ulos...:-). Ts. en halua riitaisaa eroa, vaan mahdollisimman asiallisesti ja hiljaa ulos.
Ei se mitään nöyristelyä ole. Olen itseasiassa hyvin joustamaton tällä hetkellä häntä kohtaan.
En katso,että pystyn estämään toista puhumasta puhelimessa. Se ei minua yhtään helpota, että hän menee ulos puhumaan.
ap
Mieshän on vaan tyytyväinen, kun esität välinpitämätöntä, eipä tarvitse käsitellä asiaa. Sen kun purat olosi häneen ihan kaikkineen, paraneepa oma mielesi ainakin. IHan oikeasti, typerintä, mitä voit tehdä, on tuo nöyristely häntä kohtaan vielä :( Ja ET TODELLAKAAN ANNA PUHUA UUDEN ÄMMÄN KANSSA, jos vielä asutte saman katon alla. Nyt vähän rotia siihen touhuun ap.
Tähän ei oikein sovi se, että pyydän mieheltä mitään. Kaikista viimeisimpänä pyydän tiettyä kohtelua. Muutenkaan emme ole oikein keskusteluväleissä,tai siis puhumme kyllä käytännön järjestelyitä,mutta emme mitään muuta, emme edes sano toisillemme moi. ap
minkä sisässäsi tunnet parhaimmaksi ja sinulle luontevimmaksi tavaksi. Älä kuitenkaan ota huomioon miehen tunteita tai parasta, keskity vain itseesi. Yritä selvittää, mikä toimintatapa helpottaa omaa oloasi parhaiten. Toisia helpottaa hekumointi kostolla, toisia helpottaa täyden välinpitämättömyyden esittäminen, joitakin helpottaa raivoaminen. Olemme tässäkin suhteessa hyvin erilaisia. Jos miehesi apu poismuutossasi on helpoin tapa sinulle lähteä, toimi sen mukaan. Jos omaat suuren kaveripiirin, josta löytyy paljon apua, käytä sitä.
Paras ohje tässä ketjussa on ehdottomasti valokuvien ja muiden muistojen pakkaaminen ja poistaminen asunnosta väliaikaiseen varastoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
mutta jos kostoajatukset helpottavat mieltäsi, niin tässä yksi esimerkkitarina : )
Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen
laatikoihin,koreihin ja matkalaukkuihin.
Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa.
Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.
Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.
Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman
ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta. Sitten,
pikkuhiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista:
siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon.
Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita
eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle.
Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos
huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut.
Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa.
Kotiapulainen irtisanoutui.
Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.
Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle
talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.
Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin.
Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.
Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa. Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa
ulos talosta...
... mukaan lukien verhotangot!!!