Lue keskustelun säännöt.
tästäkö anoppiongelma alkaa? esikoinen 2vkoa
21.10.2010 |
Saimme esikoisemme kaksi viikkoa sitten ja meillä on mennyt tosi hyvin. Tänään kävin yksin ostamassa muutamat imetysliivit, jotka tulivat todella tarpeeseen! Sillä aikaa vauva oli kotona isyyslomalla olevan mieheni kanssa. Olin poissa reilut 2h ja vauva nukkui koko sen ajan.
Mutta voi jestas sitä päivittelyn määrää, minkä sain osakseni kun mieheni iloisesti kertoi äidilleen, että hän oli tänään ekaa kertaa vauvan kanssa yksin. Päivitteli, että pitääkö sitä heti ruveta kaupoissa "ravaamaan", eikö vauvanhoito jaksa paria viikkoa kauempaa kiinnostaa ja lähes syytti minua vauvan heitteillejätöstä.
Olen synnytyksen jälkeen vielä melko herkällä päällä ja oikeasti pahoitin mieleni, mutta nyt jo lähinnä ärsyttää. Lapsihan oli isänsä kanssa, hyvässä hoidossa. Ei tuollaista arvostelua meidän ratkaisusta ja tekemisistä ole ennen anopilta kuullut, tästäkö tämä nyt sitten alkaa?
Miten pitäisi suhtautua? Kohauttaa olkiaan ja ajatella että kukin ajattelee mitä ajattelee? Kertoa, että pahoitti mielensä? Vaatia kommentoinnin ja arvostelun lopettamista? Olla vihainen?
Kommentit (44)
Taas täällä alettiin tämä sama virsi siitä, että pitää olla kiitollinen siitä, että ylipäätään on se anoppi olemassa ymym.
Jokainen kuitenkin elää eläämäänsä omista lähtökohdistaan, ja jos jollakulla on vielä elossa oleva anoppi tai äiti joka laukoo asiattomuuksia, on se tämän ihmisen elämässä iso asia, vaikka muilla ei välttämättä eläviä anoppeja ja äitejä olisikaan!
Sympatiaa ja empatiaa ihmiset! Itse muistan hyvin synnytyksen jälkeisen ajan ja oman herkkyyteni, ja silloin pienet asiat tuntuivat todella isoilta. Minullekin lauottiin ties mitä totuuksia lastenhoidosta, ja syyllistettiin siitä, että isä osallistui paljon lapsen hoitamiseen.
Älä välitä, anna mennä ohi vaan tuollaiset kommentit, tai sano napakasti takaisin, jos siltä tuntuu! Kyseessä on teidän elämänne ja teidän lapsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna asian olla ja sopivassa tilanteessa voit anopillesi todeta, että onpa mukavaa kun on sellainen mies, joka haluaa olla lapsensa kanssa ja jonka kanssa voi jakaa lastenhoitoa. Ihmiset jaksavat aina kummastella asioita. Nyt kun vauva on vasta 2vk niin toki pahoitat mielesi typeristä kommenteista, mutta älä huoli, niitä tulee vielä lisää... vauvalla on joko liikaa päällä tai liian vähän, miksi laittat tietyt vaatteet, vauvan syömiset, nukkumiset jne jne. Jos alat miettiä kaikkia asioita negatiivisesti niin vauva-ajasta tulee todella tylsää. Toimi miten itse haluat ja muut pian huomaavat, että teidän perheenne toimii kuten te haluatte ettekä niin kuin muut odottavat. Kyllä se siitä helpottaa. Helpointa on kun antaamennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos sitten joku alkaa myöhemmin toimia lapsen kanssa toisin kun toivotte niin käsitelkää asia sitten. Turha pilata välejä tuollaisen asian takia.
Ihan kaikesta ei kannata kilahtaa, mutta kaikkea ei pidä sietääkään. Tuosta ei yksittäisenä tapauksena kannata hermostua (enemmän minusta miehellä oisi syytä loukkaantua, aika aliarvioivaa väittää, että vauva onheitteillä, jos on isänsä kanssa).
Anopillekin tilanne on uusi, hänellä on omat kokemuksensa ja ehkä ajattelee miestäsi samanlaisena hoitajana kuin omaa mietään, eikä siksi luota? Meillä oli vähän samaa oman äitini kanssa, kun jätin lapsia miehen hoidettavaksi pitemmäksi aikaa. Ajan kanssa oppi huomaamaan, että imetystä lukuunottamatta normaaliälyinen, vatuullinen mies on ihan yhtä pätevä hoitamaan kuin vastaava äiti :D.
Mutta jos sotkeutuminen ja piikittely jatkuu, sano suoraan. Miehesikin pitäisi puolustaa sinua, jos anoppi alkaa oikeasti loukaavaksi. Sammakoita tulee jokaiselta joskus.
jossain kohtaa. Joku siellä mainitsi että laitappas asiat tärkeysjärjestykseen ja ole kiitollinen että lapsillasi on suht järjissään oleva isoäiti. Heidän lapsilla kun toinen on kuollut ja toisella dementia...