Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista kohtelua tulee olla valmis sietämään lähisuhteissa
21.10.2010 |
Ennen olin sellainen että minua sai kohdella suurin piirtein miten vain niin ystävyys- kuin perhe/sukulaispiirissä.
Nyt, vasta aikuisena, olen oppinut että minulla on oikeus asettaa omia rajoja sille miten minua "saa" kohdella. Kyllä ne jonkin verran edelleen joustavat, mutta eivät enää loputtomasti.
Esimerkiksi
- toisten aikaa väärinkäyttävät ihmiset ovat sellaisia joita en enää tapaa tai joita tapaan oikeastaan vain tietyin ehdoin. Tämä tarkoittaa esim. ohari-ihmisiä, jatkuvasti ilman oikeata syytä peruuttavia ihmisiä, jatkuvasti myöhästeleviä ihmisiä...
- en enää pidä juurikaan yhteyttä ihmisiin, jotka eivät itse pidä yhteyttä; esimerkiksi tiettyihin sukulaisiin; mutta jotka odottavat kuitenkin jotain sukulaisuuden perusteella (esimerkiksi rahallisia muistamisia merkkipäivinä)
- en enää suostu ymmärtämään ihmisiä, jotka lupailevat koko ajan kaikenlaista hyvää ja kaunista, mutta tosiasiassa eivät mitään näiden asioiden eteen; tai siis, siedän toki tätä edelleen, mutta siirrän keskustelun hyvin nopeasti toiseen aiheeseen, ja sanon myös aika herkästi jos olen huomannut ettei lupailuilla ole ollut katetta
Tässä vain muutama esimerkki. Nämä on varmaan jollekin toiselle ihan itsestäänselvyyksiä, mutta itse olin kymmeniä vuosia ihan kynnysmatto, ja hymyilin vielä päälle kiitokseksi.
Mites teillä muilla?
Kommentit (6)
minusta sinä olet aika herkkänahkainen.
On kausia jolloin en pidä yhteyttä läheisiinkään ystäviin ja toisin päin, ihmisillä on omat kiireensä ja en odota että he aina muistasivat minua, tiedän kyllä että usein ajattelevat vaikka eivät ehdikään ottaa yhtetyttä.
On tietysti ihmisiä jotka lupaavat kaikkea ja sitten eivät toteuttakaan, mutta useimmiten se on vaan elämää, jotain tulee eteen muuta kuin kahvilla käynti.
Juhlissa on tapana muistaa juhlijaa lahjalla, usein se on rahalahja ja minusta on kiva kun edes joskus tulee tavattua sukulaisia ja kyllä silloin voi sen 50€ pistää lahjaan, vaikka ei olisi kolmeen vuoteen nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se mitenkään itsestäänselvää ole ihmisille. AInakin mun tuttavapiiri on pullollaan noita "väärinkäyttäjiä", omien rajojeni kannalta katsottuna, siis esimerkiksi noita jotka puhuvat tyhjää puhetta, myöhästelevät, eivät pysty vastavuoroisuuteen ihmissuhteissa...
ap
Hyvin monet ovat ihmissuhteissa "epävakaita". Tarkoitan sellaista, että muutama viikko ollaan paljon yhteydessä, ja sitten ei yhtäkkiä kuulukaan mitään moneen kuukauteen. Tai jopa moneen vuoteen, jos on päätetty yhtäkkiä "katkaista välit".
Tämä oli aiemmin todella raastavaa henkisesti, minulle siis. Vasta viime vuosina olen pystynyt tietoisesti etäännyttämään itseni näistä ihmissuhteista, niin ettei se ihmisen katoaminen merkitse niin paljon. Tai en anna sen merkitä niin paljon.
ap
sellanen, että nöyristelen aina ja joka paikassa. se tuntuu jkv lisääntyneen vauvan syntymän ja kotiin jäämisen myötä. ja nimenomaan pienen tyttäreni takia olen asiasta huolissani, koska en halua mitään kynnysmattomallia hänelle antaa. tapojaan on vaan niin vaikeaa muuttaa, kun se tulee niin refleksinomaisesti. ja helppoa olisi vaan pysyä siinä, minkä osaa. toisaalta kyllä ärsyttää nykyajan itsekeskeisyyskin, ei sekään mikään hyvä malli ole...
Alue: Aihe vapaa
tämä on tosi tavallista. Ei se ole epävakautta. Puolin ja toisin tulee kausia, jolloin sitä on liian kiireinen pitääkseen yhteyttä, varsinkin perheellisillä ystävillä. Työkiireitä, parisuhdekausia, lapsikiireitä. Ymmärrämme toisiamme ja annamme toisillemme vapautta. Ystävyys ei ole kalenteri kädessä kerran viikossa vakituista yhteydenpitoa.
Odotat ja vaadit liikaa ystävyydeltä eikä sillä ole silloin pohjaa kehittyä. Ota hieman rennommin niin asiat tapahtuvat itsestään. Laajenna kaveripohjaa jotta et odota "liikaa" yhdeltä ystävyydeltä.