Onko hyvässä suhteessa elävät turvassa pettämiseltä?

Useinhan sanotaan, että jos suhde on kunnossa niin mies ei myöskään petä.

on onnellinen suhteessaan ja rakastaa toista?

mutta ei estä. Jos on esim. pakonomainen pettäjä, niin voi pettää vaikka kaikki olisi kunnossa (tunnen läheisesti yhden tällaisen naisen)

Pettäminen on joka kerta oma valinta. Aina ei tiedä mitkä syyt siihen vaikuttaa.



Mutta itse ajattelen näin että kun minä olen tyytyväinen suhteeseeni, valitsen itse olevani uskollinen.



Sitä en tiedä pystyykö kukaan elämään 40 vuotta parisuhteessa. Ilman että koskaan näiden vuosien aikana ei olisi tullut vastaan sellaista ihmistä, joka viehättäisi myös fyysisesti. Siis oman puolison lisäksi.



Koska pitkässä suhteessa on erillaisia jaksoja. Vaikka rakkautta koko ajan olisikin. Jolloin houkutus avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen voi olla suurempi.



Ja tällöin kuvaan astuu oma valinta. Siinä parisuhteen kestävyys ja laatu ja rakkaus testataan.



Ja itse ole 20 vuotta samassa suhteessa ollut uskollinen. Ja meillä on oikeasti hyvä suhde. Mutta kerran minullakin on ollut yksi heikko hetkeni, jolloin tunsi vetoa erääseen mieheen.



Mutta asia oli vain minun päässäni. Muille en sitä näyttänyt enkä mitenkään käytökselläni osoittanut. Päätin olla entistäkin parempi vaimo miehelleni, joka ansaitsee hyvän ja rakastavan vaimon. Ja nyt 10 vuotta myöhemmin olen edelleen hyvin onnellinen mieheni kanssa. Ja suhde vain paranee.



Joten kun ihmiselle tulee näitä ihastuksia, silloin hän itse päättää miten toimii.



Joten ei se aina ole niin mustavalkoista, pettääkö ihminen onnellisessa suhteessa vai ei.

sen päättää itse jokainen kohdallaan.

elänyt hyvässä suhteessa jo 14 vuotta ja tuona aikana olen kyllä pettänyt. Pettämiseeni ei ole vaikuttanut mitenkään oman suhteeni laatu, pettämisen syyt ovat olleet ihan muualla.

osapuolien vilperiluonne. Hyvä suhde edesauttaa pettämättömyyttä, mutta ei yksin riitä, jos on kulkuri luonteeltaan. Luulisin.

on aika hyvä takuu, ettei pettämisiä ole. Jos jotain hlökohtaista negaa on, josta toinen ei tiedä, voi tilanne olla silti ihan toinen, vaikka hyvä suhde jne olisikin.

Pettäminen on joka kerta oma valinta. Aina ei tiedä mitkä syyt siihen vaikuttaa.

Mutta itse ajattelen näin että kun minä olen tyytyväinen suhteeseeni, valitsen itse olevani uskollinen.

Sitä en tiedä pystyykö kukaan elämään 40 vuotta parisuhteessa. Ilman että koskaan näiden vuosien aikana ei olisi tullut vastaan sellaista ihmistä, joka viehättäisi myös fyysisesti. Siis oman puolison lisäksi.

Koska pitkässä suhteessa on erillaisia jaksoja. Vaikka rakkautta koko ajan olisikin. Jolloin houkutus avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen voi olla suurempi.

Ja tällöin kuvaan astuu oma valinta. Siinä parisuhteen kestävyys ja laatu ja rakkaus testataan.

Ja itse ole 20 vuotta samassa suhteessa ollut uskollinen. Ja meillä on oikeasti hyvä suhde. Mutta kerran minullakin on ollut yksi heikko hetkeni, jolloin tunsi vetoa erääseen mieheen.

Mutta asia oli vain minun päässäni. Muille en sitä näyttänyt enkä mitenkään käytökselläni osoittanut. Päätin olla entistäkin parempi vaimo miehelleni, joka ansaitsee hyvän ja rakastavan vaimon. Ja nyt 10 vuotta myöhemmin olen edelleen hyvin onnellinen mieheni kanssa. Ja suhde vain paranee.

Joten kun ihmiselle tulee näitä ihastuksia, silloin hän itse päättää miten toimii.

Joten ei se aina ole niin mustavalkoista, pettääkö ihminen onnellisessa suhteessa vai ei.

sen päättää itse jokainen kohdallaan.

Pettäminen on aina oma valinta, omasta moraalista kiinni, on sitten kyse parisuhteesta tai vaikka ystävän luottamuksen pettämisestä. Parisuhteen laatu tulee vasta sen jälkeen. Huono parisuhde ei sekään ole mikään automaattinen "pettämislupa".

Missään suhteessa kukaan ei ole turvassa pettämiseltä, sillä ihminen on inhimillinen olento ja mitä vaan voi sattua kelle vaan.

Mutta turhahan se on pelätä etukäteen, mitä kaikkea voisi tapahtua.

Useinhan sanotaan, että jos suhde on kunnossa niin mies ei myöskään petä.

on onnellinen suhteessaan ja rakastaa toista?

ja silti käydä vieraissa. Esim. jos puolisolla on joku sairaus, joka estää seksin tms.

Kaikki huonossa suhteessa elävät eivät hypi vieraissa, joillakin on vielä ns. periaatteita, tai sitten vastaavasti jotkut hyvässä suhteessa elävät pettävät kun se hyvä elämä on liian arkista ja tylsää ja heidän moraalinen selkärankansa on kumista tehty.

ap tuosta ketjusta "miten meidän avioliiton näin kävi,mies rakastunut toiseen, korni tilanne".



Olemme siis eroamassa juuri tällä hetkellä. Ja koko maailman on suu ammollaan. Kaikista muista uskoisi kuulemma,mutta ei meistä. Olemme olleet monen ihannepari.



Meistä ei ole kumpikaan (tiettävästi mieskään) tämän 20 vuotisen yhteiselomme aikana ennen pettänyt. Mutta nyt mies on rakastunut toiseen, pettämistä sekin.



On totta, että jos me olisimme miehen kanssa olleet rakastuneita intohimoisesti toisiimme, ei hänellä olisi ollut tilaa rakastua toiseen. Mutta kellä on suhde, jossa ei olisi myös vastamäkiä?



Sitä paitsi tämä toinen nainen on täysin samanlainen kuin mieheni. Mieheni löysi ymmärtäjän, ihmisen joka ajattelee täysin samalla lailla kuin hän.

Minä en ole samanalainen kuin mieheni. JOs miehelläni on ollut kaipuu omaan peliinsä - en minä olisi koskaan voinut sitä kaipuuta täyttää.

mutta varmasti suurempi vaikutus on omalla asenteella ja moraalilla.

Kaikki eivät petä vaikka olisivat huonossakin suhteessa. Kyse on ihmisen omasta arvomaailmasta enimmäkseen.

ap tuosta ketjusta "miten meidän avioliiton näin kävi,mies rakastunut toiseen, korni tilanne".

Olemme siis eroamassa juuri tällä hetkellä. Ja koko maailman on suu ammollaan. Kaikista muista uskoisi kuulemma,mutta ei meistä. Olemme olleet monen ihannepari.

Meistä ei ole kumpikaan (tiettävästi mieskään) tämän 20 vuotisen yhteiselomme aikana ennen pettänyt. Mutta nyt mies on rakastunut toiseen, pettämistä sekin.

On totta, että jos me olisimme miehen kanssa olleet rakastuneita intohimoisesti toisiimme, ei hänellä olisi ollut tilaa rakastua toiseen. Mutta kellä on suhde, jossa ei olisi myös vastamäkiä?

Sitä paitsi tämä toinen nainen on täysin samanlainen kuin mieheni. Mieheni löysi ymmärtäjän, ihmisen joka ajattelee täysin samalla lailla kuin hän.

Minä en ole samanalainen kuin mieheni. JOs miehelläni on ollut kaipuu omaan peliinsä - en minä olisi koskaan voinut sitä kaipuuta täyttää.

ihan surettaa teidän puolesta, sillä kyse on lähinnä vaan ihan normaalista elämänvaihekriisistä, kun arki on latistanut parisuhteen ja mies näkee uutuudenviehätystä tässä uudessa ihastuksessaan. Mies on tehnyt siinä mielessä täysin hölmösti, että on mennyt sulle avautumaan tästä asiasta. Olisi pitänyt mölyt mahassaan, ihastellut aikansa tätä toista naista, ja kun se ihastus vääjäämättä väljenee, olisi huomannut että rakastaa kuitenkin vain sua. Ja teidän liitto olisi jatkunut siitä sitten eteenpäin. Mutta mies meni ja mokasi.

t. eräs joka on 20 vuoden aikana ehtinyt itse ihastua muutamaan otteeseen toiseen, mutta ei ole tehnyt mitään asian eteen.

siihen itse tekoon. Tiedän muutamankin ihmisen jotka pettävät vaikka kaikki on oikeasti siinä vakisuhteessa hyvin. Eräässäkin perheessä mies tietää vaimonsa hyppelyistä ja sanoi minullekin että ei siinä, kunhan vain ei saa mitään tautia. Ja vaimo siis ei tiedä että mies tietää.



Ja eihän ne pettämiset aina ole minkään ihastuksen kanssa. Tilaisuushan voi tehdä varkaan ihan vaikka vain tunnekuohuissa.. Tai humalassa.

että se on luonnekysymys ja se liittyy riskinottokykyyn. Myös evoluutio on luonut ihmisen sellaiseksi, että vaikka rakastaa, voi silti käydä vähän jakamassa geeniperimäänsä.

Eivätkä ne kaikki ole mitenkään sidoksissa olemassaolevaan parisuhteeseen. Ihmisen psyyke on monimutkaisempi kuin usein ajatellaan ja harva edes tiedostaa kaikkia motiivejaan. Itseään täysin uskollisenakin pitävä saattaa sopivassa tilanteessa löytää itsensä vieraasta vuoteesta. Siksi ainakin meidän suhteessa pettäminen onkin määritelty hieman eri tavalla. Ratkaisevaa ei ole se, kenen sängyssä herätään, vaan se, kenen kanssa suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.

Olen ihanassa suhteessa, rakastan ja olen onnellinen ja silti minulla on myös toinen.

Siitä, onko sinut itsensä kanssa, ja miten hyvin pärjää psyykkisesti elämän erilaisten muutosvaiheiden tullessa. Siis henkisestä tasapainostakin on pitkälti kysymys. Esim. exäni on pettäjä ja nimenomaan kaikenlainen psyyken problematiikka (kuten vääristynyt minäkuva) hallitsee hänen elämänhistoriaansa (epärehellisyyden ohella). Itselläni näyttää, että olen valinnut puolisoni erittäin hyvin.



Sitä vähän ihmettelen näissä keskusteluissa, että pitkään suhteeseen ja sen myötä vääjäämättä tuleviin ihastuksiin vetoavat myös sellaiset, joilla ei ole pitkästä suhteesta tietoakaan, vaan pettämiseen on sorruttu jo ihan muutaman vuoden jälkeen.

sellaisetkin ihmiset (esim. papit) voivat pettää, jotka eivät hyväksy sitä ollenkaan. Potentiaalinen pettäjä on siis kuka vain, riippumatta arvomaailmasta tai "moraalisesta selkärangasta". 100% varma ei kukaan voi itsestäänkään olla, saati toisesta. Tai jos on, niin elää itsepetoksessa.