Lue keskustelun säännöt.
Näissä homokeskusteluissa kuten muissakin
19.10.2010 |
keskusteluissa uskovaisten kanssa on se ongelma, että heidän moraalinsa tapahtuu täysin mielikuvituksessa. He kuvittelevat tilanteen, jossa Jumala ja jeesus seisovat jonon päässä ja jakavat jonossa ihmisiä taivaaseen tai helvettiin. Tai he kuvittelevat miten Jeesus selittää heille lempeästi miten homous on syntiä ja niin edelleen. Sitten joku saattaa sanoa uskovaiselle että "homonuorilla on nelinkertainen itsemurhariski", eikä se aiheuta uskovaisessa sitten niin MITÄÄN mielenliikkeitä, koska hän on edelleen siellä mielikuvituksessa keskustelemassa Jeesuksen kanssa. Ei tule mieleen ajatus, että herrajumalala, joku ihminen oikeasti kärsii näitten meidän puheiden takia. Ja että tarvis tehdä JOTAIN. Muuttaa omia toimintapoja edes. Vois vaikka lakata puhumasta homoista saastaisina tai yökötellä heitä. Muttakun ei ole yhteyttä todellisuuteen, eihän se onnistu.
Kommentit (10)
Ketjun uskova, kommentoisitko tätä kiitos.
Todellisuudessa on sitten vaikka sateenkaariperhe, jossa toinen vanhemmista sairastuu syöpään, ja vuosien raskaan taistelun jälkeen kuolee. Tämä on tietysti lapsille aivan kauhea tilanne ja elämänvaihe. Lisäksi koska kuolleen biolapsi ei ole virallisesti jäljelle jääneen vanhemman, kuolleen vanhemman sukulaiset ottavat hänet pois perheestään ja sisarustensa luota. Joita lapsi siis rakastaa samalla lailla kuin heteroperheen lapsi rakastaa sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Jos ei elä mielikuvitusmaailmassa, tuo tilanne sydäntäsärkevä ja faktisesti traumatisoiva. Siis ihan oikea ihminen oikeassa maailmassa traumatisoituu. Uskovan nauhalla lapsi sen sijaan traumatisoituu jäädessään omaan perheeseensä. Kumpi traumatisoituminen on tärkeämpää? Todellisuudessa vai mielikuvitusnauhalla tapahtuva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nousee monen asian johdosta. Mutta tottakai lapselle on raskasta, jos hän kasvaa vaikka uskonnollisessa perheessa, jossa häntä ei hyväksytä laisinkaan. Minusta on kuitenkin parempi miettiä, miksi kirkon pitää olla kuuluva valtioon, kuin miettiä miksi uskovaiset ei hyväksy. Ei kukaan voi sitä täysin estää, että jonkun homoksi syntyneen lapsen vanhemmat ovat uskovaisia ja eivät suvaitse homoja. Maailma on paikka, jossa on paljon epäoikeudenmukaisuutta. Miettikää miten paljon pieniä lapsia kuolee nälkään. He eivät saa edes mahdollisuutta päättää omasta elämästään.
Ainut mitä asialle voisi tehdä on erottaa kirkko valtiosta ja koulussa pitäisi opettaa, että uskonnot ovat uskontoja ja kenenkään ei pitäisi tulla yhteiskunnassa syrjityksi uskonnon takia, eikä uskovaisten toimesta. Kirkko ei ole yhteiskunta.
jos se on normaalia?
En minä ainakaan kärsi sellaisista asioista jotka ovat oikeita vaan vääristähän tulee kärsimys.
Meillä uskiksilla on tottatosiaan tapana ajatella myös sitä ikuisuutta joka on olennainen osa uskoa ja uskontoa. Ja kristinuskon näkökulmasta ei hyvin käy jos tietoisesti harjoitetaan (tai vaikka siunataan)syntiä. Jos me uskomme, että homous on syntiä ja sitten kutenkin siunaamme heitä avioliittoon ja uskottelemme että homoilu on ihan kiva juttu niin missä se kristityn vastuu silloin on?
mistä se kohonnut itsemurhariski nousee??? No siitä ainakin, ettei homoja lueta ihmisarvon omaaviksi henkilöiksi. He joutuvat salaamaan todellista minäänsä ja se satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä uskiksilla on tottatosiaan tapana ajatella myös sitä ikuisuutta joka on olennainen osa uskoa ja uskontoa. Ja kristinuskon näkökulmasta ei hyvin käy jos tietoisesti harjoitetaan (tai vaikka siunataan)syntiä. Jos me uskomme, että homous on syntiä ja sitten kutenkin siunaamme heitä avioliittoon ja uskottelemme että homoilu on ihan kiva juttu niin missä se kristityn vastuu silloin on?
Ja sitten sen ulkopuolella on oikea todellisuus. Tällä lailla mielikuvituksessa elämällä pystyy olemaan sokea kaikenlaisille hirveyksille mitä maailmassa tapahtuu. Niinkuin olisi virtuaalitodellisuuslasit päässä ja siellä pyöris vaan se itse kehitelty Jeesus-nauha. Sillä lailla pystyy istumaan itsetyytyväinen hymy naamallaan, kun puhutaan siitä miten ihmisiä kuolee niitten asenteitten takia mitä on itse viljelemässä.
Ja sitten sen ulkopuolella on oikea todellisuus. Tällä lailla mielikuvituksessa elämällä pystyy olemaan sokea kaikenlaisille hirveyksille mitä maailmassa tapahtuu. Niinkuin olisi virtuaalitodellisuuslasit päässä ja siellä pyöris vaan se itse kehitelty Jeesus-nauha. Sillä lailla pystyy istumaan itsetyytyväinen hymy naamallaan, kun puhutaan siitä miten ihmisiä kuolee niitten asenteitten takia mitä on itse viljelemässä.
[/quote]
Kristityt eivät muistaakseni ole olleet aloitteellisia tässä jupakassa että kielletäänpäs noilta jotain ja muutetaan sääntöjä. Eiköhän tässä ole kyse tavoista jotka ovat olleet tähän päivään saakka näin? Ja homot haluavat että kirkko muuttaa oppinsa Raamatun vastaiseksi. On se minusta aika paljon vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. sen suhteen, ettei homoja saisi vihkiä avioliittoon edes maistraatissa. Kirkon minä jotenkuten ymmärrän, mutta en sitä ettei homon saisi olla yhdenvertainen muiden kanssa lain ja valtion edessä. ap
että onko uskovaiset teillä mielestänne oikeus traumatisoida ihmisiä? Jos otetaan vaikka tämä perheen sisäinen adoptio, jota siis ei myöskään haluttu suoda homoille. Uskovaisen mielikuvitusnauhalla lasta luonnollisesti suojellaan homouden kauhistukselta ja lapsi itsekin esittää Jeesukselle hartaan toiveen että pääsisi kamalasta homoperheestä pois.
Todellisuudessa on sitten vaikka sateenkaariperhe, jossa toinen vanhemmista sairastuu syöpään, ja vuosien raskaan taistelun jälkeen kuolee. Tämä on tietysti lapsille aivan kauhea tilanne ja elämänvaihe. Lisäksi koska kuolleen biolapsi ei ole virallisesti jäljelle jääneen vanhemman, kuolleen vanhemman sukulaiset ottavat hänet pois perheestään ja sisarustensa luota. Joita lapsi siis rakastaa samalla lailla kuin heteroperheen lapsi rakastaa sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Jos ei elä mielikuvitusmaailmassa, tuo tilanne sydäntäsärkevä ja faktisesti traumatisoiva. Siis ihan oikea ihminen oikeassa maailmassa traumatisoituu. Uskovan nauhalla lapsi sen sijaan traumatisoituu jäädessään omaan perheeseensä. Kumpi traumatisoituminen on tärkeämpää? Todellisuudessa vai mielikuvitusnauhalla tapahtuva?
Vierailija: sinulle vähän "jarruja" jutteluihisi. Olen varmasti oikeassa, jos arvaan sinun olevan nuoriaikuinen. Olet kasvanut ehkä kahdeksankymmen- tai yhdeksänkymmenluvulta alkaen? Perspektiivisi on vielä melko kapea mitä elämään tulee, kuten ikäisilläsi yleensä on. Siksi purkauksesi on jotenkin selitettävissä. Yleistät meidät kristityt jotenkin omituisesti oman aivotuotoksesi mukaisiksi. Mikähän suuttumuksesi takana luuraa? Kukaan muu ei voi sitä tietää kuin sinä itse. Neuvon siis sinua ystävällisesti: opettele erottelemaan omat tuntemuksesi tosiasioista. Kristityssä ihmisessä on vikoja pilvin pimein. Emme tosiaan tule toimeen ilman Jumalan armoa Kristuksessa Jeesuksessa. Hänessä olemme sovussa itsemmekin kanssa paremmin. Mutta haastelemiasi epätotuuksia en tunnista kenessäkään tuntemassani kristityssä. Jospa löytäisit kotipaikkakunnaltasi mukavan seurakunnan ja saisit uusia vaikutuksia, jotta sitä myöten avartuisi näköalasi. Hyvää syksyä sinulle.