Lue keskustelun säännöt.
Eroisitko miesystävästä jos hän ei hyväksyisi lastasi täysin? Aina löytyisi arvosteltavaa.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, kohta 60 kirjoitti:
Hei!
Uusi vaimoni ei hyväksy vuoroviikoin meillä asuvaa murkkuikäistä poikaani. Ymmärrän, että ne omat lapset menevät edelle, mutta kun ainoa kommunikaatio on moi ja sekin jää ajoittain pois. Hän ei käytännössä suostu edes keskustelemaan asiasta. Tottakai poikani on asian havainnut. Hän sanoikin, että on ahdistavaa asua täällä, kun häntä ei tänne haluta. Tämän vaimoni on kyllä myöntänytkin. Tässä muutama esimerkki, jotka ahdistavat kyllä minuakin; vaimoni ei koskekaan poikani pyykkiin, jos en ole kotona ruoka-aikaan, hän ei laita pojalleni ruokaa, pojastani hän puhuu nimityksellä Se. En tiedä mitä teen, mutta näinkään tämä ei voi jatkua. Olen kysynyt, josko hän voisi asialle jotain tehdä, mutta vastaus on aina ollut hiljaisuus. Vaimon lapsista kaksi muutti hiljattain kotoa ja minun poika tuli tilalle. Ymmärrän, että "vaihtokauppa" ei ollut mieleinen. Mitäs te tekisitte tässä tilanteessa?
Meillä asuu miehen 18 v poika koko ajan. Ei ole koskaan pois. Hän on vähäpuheinen, joten luonnollista keskustelua ei synny.
Mutta ei se ahdista, koska minä en poikaa passaa. Ainut mitä teen, on ruokaa. Jos itsellä ei ole nälkä, teen jauhelihapastaa parin päivän annoksella.
Poika pesee itse pyykkinsä. Hänellä on keittiövuoro kahtena päivänä viikossa (sis myös roskien viennin). Hän on paljon omassa huoneessaan.
Uusperheessa on tärkeintä, että jokaisella on oma soppi ja omaa aikaa. Jos vaimollasi ei ole rauhaa kodissaan, niin varmaan ahdistaakin.
Tässä on tehtävä selkeä ero siinä, hyväksyykö kumppani lapsen täysin, vai hyväksyykö kaiken, mitä lapsi tekee. Hänellä olisi oikeus ja oikeastaan inhimillinen velvollisuuskin ojentaa lasta, jos tämä käyttäytyisi huonosti. Mutta sitä en jäisi katselemaan, jos hän ei hyväksyisi lasta itseään. Kumppanin voi vaihtaa, lasta ei.
Eroisitko miesystävästäsi jos hän ei hyväksyisi lastasi täysin? Aina löytyy jotain arvosteltavaa.
Mitä tämä kysymys edes tarkoittaa? Eli aina löytyy jotain arvosteltavaa ja syy erota on siis aina olemassa?
Eroaisitko naisystävästäsi, jos hän ei hyväksyisi lastasi täysin? No en varmasti. Aina toisen vieraat kakarat ärsyttää. Se on ihan selvä asia. Jos edes kohtuudella sietää toisen lapsia ja osaa olla suhteellisen ystävällinen +normaali lasten kanssa, niin saa olla tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, kohta 60 kirjoitti:
Hei!
Uusi vaimoni ei hyväksy vuoroviikoin meillä asuvaa murkkuikäistä poikaani. Ymmärrän, että ne omat lapset menevät edelle, mutta kun ainoa kommunikaatio on moi ja sekin jää ajoittain pois. Hän ei käytännössä suostu edes keskustelemaan asiasta. Tottakai poikani on asian havainnut. Hän sanoikin, että on ahdistavaa asua täällä, kun häntä ei tänne haluta. Tämän vaimoni on kyllä myöntänytkin. Tässä muutama esimerkki, jotka ahdistavat kyllä minuakin; vaimoni ei koskekaan poikani pyykkiin, jos en ole kotona ruoka-aikaan, hän ei laita pojalleni ruokaa, pojastani hän puhuu nimityksellä Se. En tiedä mitä teen, mutta näinkään tämä ei voi jatkua. Olen kysynyt, josko hän voisi asialle jotain tehdä, mutta vastaus on aina ollut hiljaisuus. Vaimon lapsista kaksi muutti hiljattain kotoa ja minun poika tuli tilalle. Ymmärrän, että "vaihtokauppa" ei ollut mieleinen. Mitäs te tekisitte tässä tilanteessa?
Jos ei oo provo, ni jätä toi nainen. Hyi hel***? Miten siedät tollasta naista. Lapsi on tärkein ja jos nainen käyttäytyy noin, niin pellolle vaan.
Hei! Minulla on miesystävä jolla ei omia lapsia,mutta minulla 3 lasta joista kaksi jo omillaan nuorimmainen vielä kotona 14v.mieheni mukaa tämän nuorimmaisen pitäisi maksaa asunmisestaan yms siitä että hän saa ruuan yms minulta.isompia lapsia hän morkkaa koko ajan eivät saisi käydä olleenkaan minun luonani pysykööt pois että hän saa olla rauhassa.koskaan hän ei sano heille suoraan mitään vaikka he ovat kysyneetkin vaan valittaa vaan minulle heistä.kohta en enää jaksa mikä avuksi ???? asunto on minun ,hän asuu äitinsä kanssa (54 vuotias) mutta tosi paljon minun luonani kertoilee äitilleen kaikki meidän asiat joka puhuu niitä sitten eteenpäin tosi kiva kuunnella niitä sitten muitten puhumana mitä teen?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi alunperinkään jatkanut seurustelua sellaisen miehen kanssa, joka olisi arvostellut lastani. Jos taas pitkän seurustelujakson ajan kaikki olisi ollut ok ja arvostelu ja hyväksynnän puute alkaisi myöhemmässä vaiheessa, niin jotainhan silloin olisi pitänyt tapahtua.
minä vaan kirjoitti:
Hei! Minulla on miesystävä jolla ei omia lapsia,mutta minulla 3 lasta joista kaksi jo omillaan nuorimmainen vielä kotona 14v.mieheni mukaa tämän nuorimmaisen pitäisi maksaa asunmisestaan yms siitä että hän saa ruuan yms minulta.isompia lapsia hän morkkaa koko ajan eivät saisi käydä olleenkaan minun luonani pysykööt pois että hän saa olla rauhassa.koskaan hän ei sano heille suoraan mitään vaikka he ovat kysyneetkin vaan valittaa vaan minulle heistä.kohta en enää jaksa mikä avuksi ???? asunto on minun ,hän asuu äitinsä kanssa (54 vuotias) mutta tosi paljon minun luonani kertoilee äitilleen kaikki meidän asiat joka puhuu niitä sitten eteenpäin tosi kiva kuunnella niitä sitten muitten puhumana mitä teen?????
Eroat tietenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kysyn että millainen äiti haluat olla? Kukaan lapsi ei voi vanhempiaan valita eikä ansaitse huonoa kohtelua.
En ikinä olisi miehen kanssa joka nimittelee/väheksyy/valittaa jne lapsestani. Herranenaika, se on lapsi! En edes halua tietää miltä pienestä ihmisestä tuntuu moinen. Tai hetkinen, tiedän kyllä. Olen itse perheestä jossa saimme isäpuolen olessani noin viiden. Miehen joka viimeisen 20-vuoden ajan pahoitepiteli minua ja veljeäni, sekä äitiäni niin fyysisesti kun henkisestikin.
Äitini on edelleen hänen kanssaan.
En ymmärrä enkä anna anteeksi, eipä sitä kukaan ole pyytänytkään.
Kuten olen äidilleni sanonut, hän on minulle kuollut.
Olen tänäpäivänä itse äiti ja nämä tunteet, tuntemukset ja muistot ovat vain vahvistuneet.
Ylipäätään en olisi sellaisen miehen kanssa, joka arvostelee ja aliarvioi muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saisi mies lähteä ja nopeasti! Kukaan eikä mikään mene lasteni edelle.
Olen samankaltaisesta tilanteessa ja minusta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Luin tekstisi ja asia näytti päivänselvästi. Jos puolisollasi on ollut jokin syy, joka ei enää uusiudu ja jos hän vilpittömästi rakastaa poikaasi niin asia on toinen, mutta tällaista ei taida olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko vielä kysyä että mitä pitäs tehdä?
Ero ja äkkiä.
T: yh-iskä
Mies, kohta 60 kirjoitti:
Hei!
Uusi vaimoni ei hyväksy vuoroviikoin meillä asuvaa murkkuikäistä poikaani. Ymmärrän, että ne omat lapset menevät edelle, mutta kun ainoa kommunikaatio on moi ja sekin jää ajoittain pois. Hän ei käytännössä suostu edes keskustelemaan asiasta. Tottakai poikani on asian havainnut. Hän sanoikin, että on ahdistavaa asua täällä, kun häntä ei tänne haluta. Tämän vaimoni on kyllä myöntänytkin. Tässä muutama esimerkki, jotka ahdistavat kyllä minuakin; vaimoni ei koskekaan poikani pyykkiin, jos en ole kotona ruoka-aikaan, hän ei laita pojalleni ruokaa, pojastani hän puhuu nimityksellä Se. En tiedä mitä teen, mutta näinkään tämä ei voi jatkua. Olen kysynyt, josko hän voisi asialle jotain tehdä, mutta vastaus on aina ollut hiljaisuus. Vaimon lapsista kaksi muutti hiljattain kotoa ja minun poika tuli tilalle. Ymmärrän, että "vaihtokauppa" ei ollut mieleinen. Mitäs te tekisitte tässä tilanteessa?
Useinhan käy niin, että aluksi uusi puolisi vaikuttaa hyväksyvän tousen lapset täysin. Sitten vuosien mittaan totuus tulee ilmi. Minulkekin kävi niin. Seurusteltiin putkään ja muutettiin yhteen, mentiin naimisiin. Pikkuhiljaa miehen inho alkoi näkyä kaikessa, lopulta lapset ei olisi saaneet kai hengittääkään. Muutin pois ja otin eron. Mies räksyttää vielä vuosienkin jälkeen kaikesra, on opettanut omatkin lapsensa siihen. Terveisiä per...stä.
7 vuotta vanha keskustelun aloitus, olisit vaan nyt tehnyt uuden
Avoliitossa minäkään en aina sietänyt mieheni tytärtä, mutta olen aikuinen enkä antanut sen näkyä.
Neiti saattoi tulla keittiöön sanomaan että hyi, mikä täällä haisee, kun laitoin ruokaa, sanoin että ei täällä voi pahalle haista kun olen kokkaamassa.
Kun kysyin, haluatko välipalaa, vastaus oli ihassama. Laitoin aina ja kelpasi.
Ruoka oli usein hyi, mutta söi kuitenkin jotain.
Kaikenlaista valittamisen aihetta löytyi, mutta en tehnyt niistä numeroa. Sisustin hänelle oman huoneen ja siivosin kun hän lähti.
Viikonloppuisin lähdimme aina jonnekin, uimahalliin, leffaan, Lintsille tms.
Loppujen lopuksi hän olisi halunnut muuttaa meille kokonaan, kuulemma hänen kotiolonsa äidin kanssa ei tuntunut kodilta, koska oli myös uusperhe.
Mies taas kohteli minun lapsiani niin julmasti, samoin minua, että ero tuli ja tyttö joutui jäämään äitinsä luokse.
Eli mielestäni kaikkia ei voi rakastaa, mutta lapsista huolehditaan ja siedetään myös huono käytös, jostainhan se kumpuaa ja siihen voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa minäkään en aina sietänyt mieheni tytärtä, mutta olen aikuinen enkä antanut sen näkyä.
Neiti saattoi tulla keittiöön sanomaan että hyi, mikä täällä haisee, kun laitoin ruokaa, sanoin että ei täällä voi pahalle haista kun olen kokkaamassa.
Kun kysyin, haluatko välipalaa, vastaus oli ihassama. Laitoin aina ja kelpasi.
Ruoka oli usein hyi, mutta söi kuitenkin jotain.
Kaikenlaista valittamisen aihetta löytyi, mutta en tehnyt niistä numeroa. Sisustin hänelle oman huoneen ja siivosin kun hän lähti.
Viikonloppuisin lähdimme aina jonnekin, uimahalliin, leffaan, Lintsille tms.
Loppujen lopuksi hän olisi halunnut muuttaa meille kokonaan, kuulemma hänen kotiolonsa äidin kanssa ei tuntunut kodilta, koska oli myös uusperhe.
Mies taas kohteli minun lapsiani niin julmasti, samoin minua, että ero tuli ja tyttö joutui jäämään äitinsä luokse.
Eli mielestäni kaikkia ei voi rakastaa, mutta lapsista huolehditaan ja siedetään myös huono käytös, jostainhan se kumpuaa ja siihen voi vaikuttaa.
Olet 100% oikeassa!
Mitä nää tällaset kysymykset oikein on?
Omat lapseni asuvat jo omillaan, mutta miehen lapset asuvat vielä meillä. Kyllä minä joskus ajattelen, että olisi mukavaa, jos toinenkin olisi samassa elämäntilanteessa. Miehenkin lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta silti norkoilevat sohvalla, eivätkä tee mitään kotitöitä. Periaatteessa voisivat asua jo omillaan, eikä muiden passattavana. Miksi vaimosi pitäisi pestä poikasi pyykki, miksei poikasi laita pyykkikonetta päälle itse? Ovatko omat lapsesi vielä pieniä? Minä ymmärrän hyvin vaimosi tilaneen; hänellä olisi nyt paljon aikaa kun omat lapset muuttaneet pois kotoa, Nyt hänella tullutkin tilalle jälleen uusi "passattava". En itsekään pitäisi tilanteesta. Muistathan järjestää teille paljon kahdenkeskistä parisuhdeaikaa.