Surullinen rakkaustarina... :(
ollaan pitkään tunnettu kyseisen miehen kanssa. meillä on aina ollut säpinää, silmäpeliä, ja halu koskettaa toista. koskaan niin ei käynyt. pelkkä katse sai jo polvet tutisemaan. meidän ajatusmaailma meni yksiin. en koskaan ajatellut että menettäisin tämän henkilön koska hän oli kuulunut elämääni jo reilun kuuden vuoden ajan.
tänään hän sitten tuli käymään ja kertoi, että hän ei kestä elää enää täällä, hän haluaa pois, kokonaan. pyysi mukaan, mutta en minä voinut lähteä minun elämäni on täällä. hän puhui minulle niin kauniisti.
sen kerran kun suudellaan se tarkoittaa tässä tapuksessa hyvästejä, kyyneleet valuivat pitkin poskia koska tiesin, etten ehkä koskaan enää tulisi häntä näkemään. ikävä on jo nyt niin kova vaikka siitä on reilu tunti kun hänet näin. tunnen itseni pikkutytöksi joka on ensimmäistä kertaa ihastunut naapurin poikaan.
lähtisi mukaan? Tai miksi hän ei voi jäädä? Oletteko varattuja?
Surullista kyllä. :(