Mä en jaksa enään, pää halkee ja varmaan mielenterveyskin järkkyy pian ellei muutosta tapahdu,

TOimin samoin kuin sinä, imetin ja nukahti syliin. Kun laskin sänkyyn, niin kauheaa huutoa tulee. Samoin, jos vauva ei nukahtanut syliin, laskin hänet ja kauhea huuto taas.

Nukuttamisessa ei ole muuta " pahaa " kuin se, että hän on tottunut siihen ja ei kirveelläkään sitten nukahda itsekseen. Entäs kun lapsi menee hoitoon ? Eivät he hoidossa nukuttele koska ei heillä ole aikaa- ei ainakaan täällä.

Monelta tutulta olen kuullut sitä, miten he vielä nukuttavat 3-6 vuotiaita, joutuvat istumaan ja silittelemään kunnes lapsi nukahtanut.

Ja tuota huutoa tulee sylissäkin, ei välttättä nukahda ja huutaa. Ihan kuin vauva ei haluaisi ollenkaan nukkua ? Olisi kivaa, jos hän oppisi nukkumaan itse omaan sänkyynsä ilman huutoja- molemmille tulisi paljon parempi mieli

Mutta vauva on vauva, ei kolmevuotias. Itse pidin vierihoidossa, ei tullut huutoja.

Kaiholla muistellen vauva-aikoja,

vastaaja nro 2.

Meillä on kohta 4 vuotias joka nukahtaa noin tunnissa. Vanhempien sänkyyn nukahtaa ja kippaamme siitä nukkuvana omaan sänkyyn. Minä tai mieheni olemme vieressä niin kauan että nukahtaa. En usko että huudattamalla pääsee minnekään. Vanhempi lapsi oli se vaativa tapaus jota sai nukuttaa tuntikaupalla.



Olen sitä mieltä että mahdollisimman lempeät keinot käyttöön, että lapsi ei ala vastustaa nukahtamista. Tämän melkein 4v:n mielestä on kiva mennä nukkumaan, kun siihen ei sisälly mitään vaatimuksia. Luetaan satu, valot pois ja aletaan nukkumaan isän tai äidin vieressä.



Valmistuisin siis henkisesti siihen että nukutat lastasi vielä useita vuosia eli koita tehdä siitä mahdollisimman pehmeä tapahtuma.

Et taida huomata sitä asiaa että vauvat tarvitsevat hoivaa ja äitiään, ei se ole sen kummempaa vaativuutta.

Ensinnäkin tuossa iässä on eroahdistusta ja siksi tuo "huutaminen".

Toiseksi nukuttaminen lienee vaikeata koska vauva vaatii läheisyyttä ja jos näin ei tapahdu, vauva huutaa.

Itse toimin niin että syötin vauvan(imetin) ja vauva nukahti ja pidin sylissä aikasen paljon.

Ei tullut turhia huutoja.

Eli jos vauva jää huomiotta, sitä enemmän saattaa siis huutaa.

Nähtävästi olet alussa tehny eri lailla eli nukuttanut syliin; mitä pahaa siinä on?

Lapsi reagoi nyt koska jätät yksinäisyyteen..

TOimin samoin kuin sinä, imetin ja nukahti syliin. Kun laskin sänkyyn, niin kauheaa huutoa tulee. Samoin, jos vauva ei nukahtanut syliin, laskin hänet ja kauhea huuto taas.



Nukuttamisessa ei ole muuta " pahaa " kuin se, että hän on tottunut siihen ja ei kirveelläkään sitten nukahda itsekseen. Entäs kun lapsi menee hoitoon ? Eivät he hoidossa nukuttele koska ei heillä ole aikaa- ei ainakaan täällä.

Monelta tutulta olen kuullut sitä, miten he vielä nukuttavat 3-6 vuotiaita, joutuvat istumaan ja silittelemään kunnes lapsi nukahtanut.



Ja tuota huutoa tulee sylissäkin, ei välttättä nukahda ja huutaa. Ihan kuin vauva ei haluaisi ollenkaan nukkua ? Olisi kivaa, jos hän oppisi nukkumaan itse omaan sänkyynsä ilman huutoja- molemmille tulisi paljon parempi mieli

Pidin sylissä mutta rupesi itkemään ja laskin sänkyyn.. Sinne jäi, oli hiljaa. Jätin oven auki, ja poistun oven toiselle puolelle. Kävin katsomassa vähän aikaa sitten, sielä hän makoili- pussasi ja toivotin hyvät yöt, nyt on tainnut nukahtaa .

se vaan ei oo niin yksinkertaista että vauvat nukahtaa kiltisti omaan sänkyynsä ilman sen kummempia juttuja.

meillä on tällä hetkellä hyvin samanlainen vaihe meneillään. en saa nousta lattialta parin metrin päähän ilman huutoa siis jos leikitään lattialla.

nukkumaanmenorituaalit on hyvin samanlaisia. se on ohimenevää, usko pois ja mikä siinä 3ween nukuttamisessa nyt sitten niin kauheaa on? :)

TOimin samoin kuin sinä, imetin ja nukahti syliin. Kun laskin sänkyyn, niin kauheaa huutoa tulee. Samoin, jos vauva ei nukahtanut syliin, laskin hänet ja kauhea huuto taas.

Nukuttamisessa ei ole muuta " pahaa " kuin se, että hän on tottunut siihen ja ei kirveelläkään sitten nukahda itsekseen. Entäs kun lapsi menee hoitoon ? Eivät he hoidossa nukuttele koska ei heillä ole aikaa- ei ainakaan täällä.

Monelta tutulta olen kuullut sitä, miten he vielä nukuttavat 3-6 vuotiaita, joutuvat istumaan ja silittelemään kunnes lapsi nukahtanut.

Ja tuota huutoa tulee sylissäkin, ei välttättä nukahda ja huutaa. Ihan kuin vauva ei haluaisi ollenkaan nukkua ? Olisi kivaa, jos hän oppisi nukkumaan itse omaan sänkyynsä ilman huutoja- molemmille tulisi paljon parempi mieli

Mutta ei niin välttämättä tapahdu. Ihan vaan kannattaa siihenkin varautua, että jotkut lapset ovat vaativampia, eikä se vaativuus ole välttämättä muuta kuin hellyysvajetta.

Ja kyllä ne siellä päiväkodissa nukuttaa niin kauan, että lapsi oppii siellä nukahtamaan itse. Ainakin hyvässä päiväkodissa. Ja meillä se päiväkodissa oleminen on aiheuttanut sen, että kahta vaativampi on muksu kotioloissa, varsinkin noissa nukahtamistilanteissa. Ymmärrän sen hyvin, tuollaiselle 2,5-vuotiaalle, minkä ikäinen meidän kuopus nyt on, ovat ne pk-päivät kuitenkin vielä pitkiä ja raskaita, eikä niistä sen kummempaa virikettä tai tärkeää kaveriseuraa vielä irti saa.

se vaan ei oo niin yksinkertaista että vauvat nukahtaa kiltisti omaan sänkyynsä ilman sen kummempia juttuja.

meillä on tällä hetkellä hyvin samanlainen vaihe meneillään. en saa nousta lattialta parin metrin päähän ilman huutoa siis jos leikitään lattialla.

nukkumaanmenorituaalit on hyvin samanlaisia. se on ohimenevää, usko pois ja mikä siinä 3ween nukuttamisessa nyt sitten niin kauheaa on? :)

Meillä myös sama tilanne, vähänkin jos on poistumassa jostain, menee ovea kohti niin johan alkaa pienellä huutoa. En olekkaan ajatellut että johtuu eroahdistuksesta, olen vain luullut että olen " liikaa " ollut lapsessa kiinni ja siksi haluaa jatkuvasti jonkun rinnalleen. Olenpas huono :(

Eli, teidän mielestä pitäisi vaan tehdä niin että maidon jälkeen anaa lapsen nukahtaa omaa tahtia syliinsä eikä laittaa sänkyyn ? Mä vaan pelkään, että tuo vauva on saanut jonkin näköisiö " traumoja " tästä meidän touhusta.

kiitos teille paljon :)

Myöhemmin, kun lapsi oli yli yksivuotias hänelle tehosi tosi hyvin hieronta nukahtamiseen- se toi ilmeisesti tarvittavaa läheisyyttä lievittäen eroahdistusta ja hieronta vapautti oksitosiinia, mikä rauhoitti fyysisestikin.





Voimia ja jaksamista ap! Läheisyys ei voi traumatisoida lasta. Enemmän tuossa sinun voimiasi kysytään.

Myöhemmin, kun lapsi oli yli yksivuotias hänelle tehosi tosi hyvin hieronta nukahtamiseen- se toi ilmeisesti tarvittavaa läheisyyttä lievittäen eroahdistusta ja hieronta vapautti oksitosiinia, mikä rauhoitti fyysisestikin.

Voimia ja jaksamista ap! Läheisyys ei voi traumatisoida lasta. Enemmän tuossa sinun voimiasi kysytään.

Olen jostain saannut sellainen pienen libero lapun, missä on ohje vauva hierontaan.. Olen sitä kokeillut, mutta itse en osannut yhtään sitä, tuntui kuin olisin kaiken tehnyt väärin. Mutta täytyypä kokeilla tuota hieromista uudelleen, onhan siitä jo aikaa kun kokeilin :)

Tuolla traumalla tarkoitin sitä, että kun olen laskenut lapsen sinne sänkyyn ja itse makoillut vieressä omassa sängyssä ja pitänyt kättä siinä hänel pään päällä tai mahan päällä. Kun hän alkanut itkemään koitan häntä silitellä- kun itku yltyy otan syliin.. Välillä on pitänyt poistua huoneesta hetkeksi: noin 30sekunniksi ja mennyt takaisin.

Itkuhan tässä mulla jo tulee, kun ajattelinkin sitä että toinen on vain halunnut läheisyyttä ja mä oon vaan koittanut pientä omaan sänkyyn nukuttaa.. :( no, kaikkea uutta sitä aina oppii ja tulee vastaan. Ja se on hyvä

Myöhemmin, kun lapsi oli yli yksivuotias hänelle tehosi tosi hyvin hieronta nukahtamiseen- se toi ilmeisesti tarvittavaa läheisyyttä lievittäen eroahdistusta ja hieronta vapautti oksitosiinia, mikä rauhoitti fyysisestikin. Voimia ja jaksamista ap! Läheisyys ei voi traumatisoida lasta. Enemmän tuossa sinun voimiasi kysytään.

Olen jostain saannut sellainen pienen libero lapun, missä on ohje vauva hierontaan.. Olen sitä kokeillut, mutta itse en osannut yhtään sitä, tuntui kuin olisin kaiken tehnyt väärin. Mutta täytyypä kokeilla tuota hieromista uudelleen, onhan siitä jo aikaa kun kokeilin :) Tuolla traumalla tarkoitin sitä, että kun olen laskenut lapsen sinne sänkyyn ja itse makoillut vieressä omassa sängyssä ja pitänyt kättä siinä hänel pään päällä tai mahan päällä. Kun hän alkanut itkemään koitan häntä silitellä- kun itku yltyy otan syliin.. Välillä on pitänyt poistua huoneesta hetkeksi: noin 30sekunniksi ja mennyt takaisin. Itkuhan tässä mulla jo tulee, kun ajattelinkin sitä että toinen on vain halunnut läheisyyttä ja mä oon vaan koittanut pientä omaan sänkyyn nukuttaa.. :( no, kaikkea uutta sitä aina oppii ja tulee vastaan. Ja se on hyvä

toi sun unikokeilu kuulostaa han järkevältä. et jos alkaa huutamaan kovempaa niin syliin vaan. meillä on samaa harrastettu.

älä hyvää ap syyllistä itseäsi. ota löysemmin koko juttu ja jätä ne kotihommat hetkeksi omaan arvoonsa.

mäkin aina ryntäilen sen puoli tuntia mitä toi kerrallaan nukkuu päivällä ;) parhaasi oot tehnyt juttujen perusteella, tsemiä :) t.se jolla on sama tilanne

esikoinen oli hyvin vaikea vauvana (ja vieläkin). Herkkä ja helposti itkevä jne. Hän on vasta hiljattain oppinut, että siellä omassa sängyssä voi nukkua ja äiti ei karkaa (on 4 v), vaikka pimeä kyllä pelottaa. Hänkin rauhoittuu kosketuksesta. Nukahtaa usein, kun levitän voidetta iholleen illalla. :)

on lapsi viety vaan petiin, toivotettu hyvät yöt, peitelty ja laitettu unilelu kainaloon... Ei nukutustaisteluita juurikaan.. ihanaa. Päiväkodissakin olivat ihmeissään, kun toinen menee niin kiltisti nukkumaan. =) Näin toimittu jo siis vauva-ajoista.

Totta kai 9,5 kuukautta vanha vauvasi on riippuvainen sinusta. Tällä hetkellä hänellä on menossa todennäköisesti eroahdistusvaihe, joka menee ohi ja uusia tulee. Vanhempana ne täytyy vaan kestää. Se että lapsi on hetken yksin, kun käyt vessassa ja huutaa sen ajan, ei häntä vahingoita. Yritä sinäkin olla ahdistumasta vauvan huudosta.



Onko teillä illassa selkeät iltarutiinit? Vauvallekin on jo hyvin tärkeää, että asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä aina. Näin vauva osaa ennakoida, mitä tuleman pitää. Iltatoimien jälkeen laita vauva sänkyyn ja silittele häntä ja juttele hellästi mukavia. Vauva on tottunut nukahtamaan syliin ja protestoi sänkynukuttamista vastaan, mutta kun päättäväisesti ja hellästi jaksat nukuttaa häntä söänkyyn, oppii hän että siinäkin on ihan mukavaa ja turvallista. Tärkeintä on, ettet sinä panikoidu ja ahdistu vauvan huudosta. Hän vain ilmaisee sen, että on tyytymätön toiminnan muutoksiin. Sinun tehtävänäsi on pitää kiinni siitä, että asiat menevät niin kuin olet suunnitellut.

Meillä lapsi nukahti ensin pienenä tissille ja sitten kun imetyksestä luovuttiin niin syliin pullon kanssa. Ja vaati lisäksi kaikenlaiset rituaalit: piti laulaa ja taputella pepulle + vähän keinutella. Yritin 1-vuotis päivän jälkeen unikoulua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään!



Meillä pelastukseksi koitui päiväkoti. Siellä lapsi oppi viikossa nukahtamaan yksin omaan sänkyyn. En tiedä paljonko tuon viikon aikana saivat kuunnella huutoa, mutta ainakin toimi! Nykyään saan 1v4kk herran kotonakin vain viedä sänkyyn, laittaa peiton päälle ja sanoa hyvää yötä ja sammuttaa valot poistuessani. Ei siis tarvitse enää keinutella ja lauleskella puolta yötä.



En usko, että olisin itse pystynyt nukahtamistapaa muuttaa, vaikka olisin tehnyt mitä. Onko sinun lapsesi menossa hoitoon? Jaksatko sinne asti? Voisiko joku muu (mummu, isä,kummi?) toteuttaa unikoulun puolestasi? Jos lapsi on tottunut siihen, että äidiltä saa "viiden tähden palvelut" iltasin, hän ei välttämättä edellytä sitä muilta...