Auttakaa pliiiis. Eskarilaisen nukahtamisongelmat!

Eli jokaisesta illasta, jolloin ollaan sängyssä kiltisti esim. klo 21 mennessä ja kenties jo nukahdettukin saa tarran. Ja tietystä määrästä tarroja palkinnon.



Tutustu myös Ben Furmanin Muksuoppiin. Voit kääntää ongelman taidoksi, jonka lapsi pitää oppia. Taidon oppimista juhlitaan ja kannustajaksi lapsi valitsee jonkun voimaeläimen, esim. pehmoleluistaan.



Juttele lapsen kanssa miksi nukkuminen on tärkeää (muuten ei kasva, aivot eivät toimi jne.). Lue vaikka ihan tietotekstiä netistä tai kirjasta, jolloin lapsi ehkä "uskoo" paremmin. Samalla juttelet, että nukkumaanmenotaito on ehkä unohtunut ja se pitää opetella uudestaan.

Vinkkejä en osaa antaa, vain aimo annoksen sympatiaa. Kuulostaa käsittämättömän rankalta, ei ihme että sinua jo illat ahdistaa. Varmasti lapsen luonteesta kiinni, yökyöpeli. :) Meinaan oma eskarilaiseni (ainokaiseni) menee ihan taistelutta (no, 4/5 kerroista...) jo 19.30 nukkumaan, ilman mitään vippaskonsteja, enkä todellakaan katso olevani mikään ihmekasvattaja! Aiemmin nukkumaanmeno oli klo 20, mutta sitten aamulla klo 6 herätessä väsytti niin maan mahdottomasti, jolloin puhuttiin että kannattaisi aikaistaa nukkumaanmenoa, se oli niin helppoa.



Mutta meillä vauvaikä olikin sitten jotain ihan muuta... Tuntien taistelua, valehtelematta. Heilutettiin sisällä vaunuissa harso näköesteenä ("nyt on hiljaista, varmaan jo nukkuu?", ja kurkatessa toinen vaan makasi vatsallaan ja nautiskeli kyydeistä silmät lautasina!?), tärisytettiin sitterissä ja jalkojen päällä, pidettiin unikoulua, huudatettiin, luettiin, laulettiin, silitettiin... Ihan järkyttävää taistelua. No, tämä ei ole ajankohtaista eikä liity tähän, mutta sitä vaan että tiedän kyllä millaista helvettiä illat voivat olla



Eipä siis muuta kuin voimia taisteluun, pakkohan sen on joskus helpottaa. :)

Tai hieronta - ei siis silittely, vaan sellainen hieronta missä kädellä on hieman painoa ja joka siten aikaansaa lapsessa oksitosiinihormonin erittymistä, mikä rauhoittaa? Hieronnanhan on todettu rauhoittavan mm. ylivilkkausoireista kärsiviä päiväkotilapsia. SIinä lapsi saisi samalla ehkä kaipaamaansa läheisyyttä ja nukahtaminen helpottuisi senkin ansiosta. Ainakin meillä se toimi hyvin.

kenties päiväunet eskarissa? Meillä nimittäin poika jos sattuu nukkumaan päiväunet niin illalla nukkumisesta ei meinaa tulla mitään.

Poika on onneksi kotihoidossa (3v.) joten päiväunille ei laiteta niinkuin päiväkodissa.

Mun silmään pisti toi että olette laulanutkin? Siis jotain unilauluja vai? Kunnon esitykset pystyyn! Anteeksi nyt mutta minusta kuulostaa siltä että haluat miellyttää liian pitkälle ja sua käytetään hyväksi.



Mitä se lapsi puhuu? Miksi ei halua mennä nukkumaan? Jos ei ole syytä, niin voisiko se vaan hyppyyttää. Näyttää että on kukkona tunkiolla?

Missä on isä? Oletteko eronnu?



Hyppimisen kieltäisin ja riehumisen. Mitä teet jos rankaiset? Totteleeko lapset vai annatko periksi? Lahjotko?



Meillä tulee lapsille kurinpitoa ilta kuuden jälkeen jos alkavat hyppelemään, silloin ollaan ilman tietokonetta ja telkkaria. Pelataan ja ollaan rauhassa.

Jos lapset ei tottele, ei pelaa seuraavana päivänä.

Kasilta on syöty iltapala ja mennään pisulle ja pesulle, makaamaan sänkyihin ja kuunnellaan iltasatua.



Onko lapsilla ystäviä joiden luona voisi viettää aikaa?

Harrastuksia?

Olen kokeillut myös tuota palkitsemista, mutta ei sekään ole oikein auttanut.

Päiväunet jätettiin jossain vaiheessa pois, mutta sekään ei auttanut oli vain entistä väsyneempi aamuisin. Vaikutusta iltaan ei kuitenkaan ollut. Nyt nukkuu sellaiset ihan pienet n. puolen tunnin unet päivällä.

Olen kovasti miettinyt pelottaako heitä nukkumisessa joku, mutta eivät ainakaan osaa nimetä mitään syytä. Ongelmaa siis myös vähän koululaisella. Tai lähinnä hän ei eskarilaisen "riekkumisen" takia saa itse rauhoituttua. Nukkuvat samassa huoneessa. Eri huoneisiin eivät kuulemma missään nimessä halua.

Aikaisemmin lauloin aina unilauluja. Nyt tosiaan en enää varmaan vuoteen, kun tää touhu nyt on näin älytöntä.

Eipä taida paljon rangaistukset auttaa. Ja nyt olen niin solmussa tilanteen kanssa, kaikesta tulee huono omatunto itselle.

Olen lasten isästä eronnut jo silloin, kun kuopus oli vauva. Sekin voi lapsista olla vaikeaa, kun isä ei tapaa heitä mitenkään säännöllisesti ja usein myös rikkoo sovittuja tapaamisia, eikä näekään lapsia vaikka on heille luvannut.

Olen uudessa suhteessa ja kotiolot meillä kyllä muuten ihan hyvin, eli en usko että sen takia pitäisi valvoa.

meillä vaan vielä vanhempi poika, jo eka luokalla. Ei osaa rauhoittua, pyytää monesti että voisi nukkua olkkarin sohvalla tai vanhempien sängyssä. Olen joskus antanut nukkua - kantanut sitten omaan sänkyyn. Ei näin varmaan saisi tehdä, mutta jotenkin hän vaikuttaa ehkä pelokkaalta kun isoveli on jo nukahtanut samassa huoneessa ja oma uni pysyy poissa..

Meillä myös pyytävät useasti että nukkuisin vieressä! Ja joskus nukunkin. Ennen nukuin aina samassa huoneessa (siis eron jälkeen ja ennen uutta suhdetta)

Mutta silloinkin alkoi jo olemaan näitä vaikeuksia. Ehkä tosin se olisi helpompaa jos nukkuisin siellä, mutta ei kai sitä nyt noin isojen lasten vieressä enää voi nukkua.

Pienenä molemmat nukkuivat tosi hyvin ihan vauvasta asti. Täysiä yöunia jo parin kuukauden iästä ja nyt sitten ollut tämä ongelma kohta sen 4 vuotta...

Eihän kukaan lapsi jaksa ihan vain huvikseen valvoa joka ikinen ilta 22.30 asti. Kyllä siihen jokin syy on.



Meilläkin rauhoittumisvaikeuksiseen eskarilaiseen auttaa hieronta aika hyvin. Sängyssä hieron, niin ei tarvi siitä rentoutuneesta tilasta lapsen enää liikkua mihinkään. Meillä ei tarvi hierontaa läheskään joka ilta, joten meillä sujuu nukkumaan meno oikein hyvin. Mutta meilläkin oli vauvana suuria ongelmia, joten valvominen on tuttu, kun parkuvaa vauvaa kanneltiin aamukolmeen kuukausien ajan, kun mikään ei auttanut.



Jos ja kun omin keinoin ei ole apuja löytynyt, niin kannattaa jo ottaa yhteyttää jonnekin mistä saisitte apua. Eihän tuossa pysy täysjärkisenä kukaan. Kasvatusneuvolasta voi kysellä apuja tai yksityiseltä.



Olisiko lapsen mielessä kuitenkin jotain minkä vuoksi hän ei malta tai uskalla rauhoittua. Pienikin juttu yhdistettynä muutenkin vähäuniseen lapseen voi jo aiheuttaa suuren ongelman.

Isot sympatiat tältäkin suunnalta!



Ensinnäkin, sille joka piti iltalaulun laulamista lapsen taholta hyppyyttämisenä: meillä laulan silloin tällöin 5- ja 7-vuotiaille sadun jälkeen laulun. auttaa lapsia rauhoittumaan nopeammin. ja todellakaan se ei ole hyppyyttämistä tai vanhemman alistumista lapsen tahtoon!



ap:lle:

Lapselle varmaan jo itselleenkin iskenyt stressi asiasta. puolen tunninkin päikkärit vaikuttaa huomattavasti iltanukahtamiseen. voisiko ne jättää kokonaan pois. koska lapsi on väsynyt aamuisin ja varmaan päivällä, että nukahtaa päivällä, rytmittämisen olisi hyvä tapahtua esim. loma-aikaan, jolloin ollaan muutama päivä kotioloissa, jotta rytmi ehtii muodostua.



toinen asia, mitä mietin, on se, että meneekö liian myöhään sänkyyn. meillä ainakin lapset käy kierroksilla ja nukahtaminen kestää kauemmin, jos on liian väsynyt sänkyyn mennessä. eli jos ajoissa sänkyyn, niin nukahtaa (meillä molemmat nukahtaa noin 20.30), jos vatsa yhdeksän jälkeen sänkyyn, niin saattavat olla vielä 22.30 hereillä. toki unentarve on yksilöllistä. toiset tarvitsee enemmän unta kuin toiset. meillä tämä rytmi säilytetään myös viikonloppuisin ja loma-aikaan. välillä ottaa päähän herätä viikonloppuisin seitsemältä tai ennen, mutta kun tiedän, että arkiaamut helpottavat tänäm rytmin säilymisen vuoksi, niin on se sen arvoista.



Kovasti tsemppiä! Ja kokeile uudestaan tarrojen keräämistä (palkitse sängyssä pysymisestä, hiljaaolosta tms aluksi ihan pienistäkin jutuista ja kehu aina kun on aihetta. ja pyydä pk:sta että lyhetntäisivät netuudestaan päikkäreiden pituutta tai jättävät kokonaan pois)

mahtaako lapsi pelätä jotain? vaikka että olet hävinnyt yön aikana? tai onko huoneessa varjoja? verhoissa/seinillä/leluissa isoja kuvia, jotka hämärässä näyttävät mielikuvituksen kanssa pelottavilta?

vaan lapsi ei vaan saa rauhoituttua, mahdollisesti pelkää jotain, ehkä vain eroa äidistä. Komentelu ja sanktiot vaan vaikeuttavat tilannetta, joten parasta olisi suhtautua lapseen ymmärtävästi, kuten ap on ilmeisesti tehnytkin. Suosittelen hierontaa ja sitä, että jotenkin saataisiin tuo (ahdistava) kierre lopetettua, mikä nyt liittyy nukahtamiseen ja sen ongelmallisuuteen.



Jos eskarilainen tuntee tarvitsevansa turvaa rauhoittuukseen niin miksei äiti voisi olla läsnä samassa huoneessa ja vaikka väliaikaisesti nukkuakin siellä, jos sillä tapaa nukahtamisesta ei tulisi suurempaa ongelmaa? Sitten kun nukahtamisesta tulee taas mukava asia, niin eiköhän se lapsi sopeudu hyvin siihen, että äiti palaa omaan huoneeseensa nukkumaan.

ja lapset menevät nukkumaan 19.30, viimeistään 20.00. Ulkoillaan vielä pikku-kakkosen jälkeen ja tullaan sisälle n.18.30-19.00, jonka jälkeen iltapesu ja iltapala. Seuraavana on hampaidenpesu ja sitten saa valita joko lehdet tai kirjat. Illasta riippuen, niin lehtiä/kirjoja 1-3kpl. Unikaveri/-kaverit kainaloon ja sänkyyn. Toivotan hyvät yöt ja poistun huoneesta. Lapsilla on omat yölamput + pikkuinen ledivalo katossa, jotka sitten itse sammuttavat. Menee noin 3-10min, kun nukahtavat. Riippuu aina siitä jaksavatko edes lukea mitään :). Näin me mennään melkeinpä vapaailtoinakin, hiukan varioiden, mutta että pysytään rutiinissa ja rytmissä. Heräävär 07.00 aikoihin.

Tosi ihanaa, että näin moni on vastannut. Ajattelinkin seuraavaksi taas palata siihen, että olen huoneessa nukahtamiseen asti. Luovuin siitä joskus itsekkäistä syistä, koska halusin tehdä muutakin kuin istua hämärässä illasta pari -kolme tuntia. Mutta voisin sitä ehkä kuitenkin taas kokeilla.

Joka tapauksessa, kun tätä on jatkunut jo niin pitkään ja pelkään, että kohta jää molemmille muksuille semmoiset traumat ettei niitä korjata millään.

Joskus kun on ollut vaikeuksia nukahtaa, niin jään sinne hämärään huoneeseen, kun lukevat, laittamaan esim. hiljaa tavaroita/vaatteita. Sitten lähden katsomatta, ja sanon hiljaa hyvää yötä. Ovi jää auki. Jotenkin olen huomannut, että se rauhoittaa. Kokeile vaikka sellaistakin. Hymyilet, olet rauhallinen ja hyvää yötä :).

Ja mulla on todella vaativa ja herkkä kakkosluokkalainen poika. Parissa jutussa, jotka ovat olleet todella pitkään olleet pattijuttuja, niin tuo tarrasysteemi on toiminut. Mutta sitä pitää jaksaa ylläpitää riittävän kauan, jotta asiasta tulee rutiini eli opittu juttu. Jos ryhdyt siihen, niin pohjusta asia ensin hyvin eli faktat pöytään, miksi nukkuminen on tärkeää. Ja, että se taito pitää oppia. Annat vaikka lasten itse päättää, mikä olisi se mieluisa juttu. Ja kun molemmat lapset ovat mukana, niin ehkä isompikin yltyisi kannustamaan pienempää nukahtamaan, jotta saavat sen kivan asian.



Ja pieni valo huoneeseen.



Tsemppiä!



ps. meillä edelleen, jos koulussa on tapahtunut jotain tylsää, niin tarkistellaan iltaisin huudoilla, että me vanhemmat olemme paikalla emmekä ole kadonneet mihinkään...lapsilla alkaa mielikuvitus jyllätä, kun ei uni tule ja joku asia painaa mieltä.

ainakin jonkin aikaa - jos lapsi nukahtaa nopeasti (alle puoli tuntia), vanhempi on huoneessa lukemassa sen ajan, jos nukahtaminen uhkaa venyä, kerron lapselle, että nyt äitikin lähtee iltatoimiin ja tulee vielä sen hälkeen peittelemään ja katsomaan (nukkuvaa) lasta.



Meillä lapsella on tarve vanhemman läsnäoloon nukkumaan mentäessä ja sitä hän on saanut.

Tosiaan tuota tarrahommaakin olen joskus kokeillut. Nyt ongelma on niin syvällä etten tiedä olisiko riittävä houkutin enää nuo tarrat ja odottava palkinto. Mutta otan senkin harkintaan, kiitokset sinulle.

Miten on ns unihygienian laita (makuuhuoneen lämpötila, patjan ja tyynyn kunto)? Oletko kokeillut rauhoittavaa taustamusiikkia? Entä jos et itse stressaisikaan? Käskisit vaan lapsen pysyä omassa huoneessaan, ja vaikka vaan lepäämään sängyssään jos kerran uni ei tule?