Minä en käsitä miksi

niin monia ihmisiä häiritsee, jos uskovainen ihminen sanoo mielipiteensä perustaen sen raamattuun ja oikeasti uskoo niin. Miksi juuri hänen täytyy muuttaa mielipidettään? Miksi häntä vastaa nousee kauhea sota?

Jos minä esim. tuomitsen helluntalaiset se on ok. Jos minä tuomitsen sosiaalidemokraatit se on ihmisvihaa.

Kaikilla heillä- ateistillakin on aate, johon uskoo. Niitä kutsutaan elämän arvoiksi.

Hämmästelen myös sitä, että ihmiset ovat muka suvaitsevaisia-suvaitsevaisuuden raja tosin menee siinä, että nämä uskovaiset huuhaan puhujat, muka paremmat ihmiset voitaisiin oikeastaan kivittää.



Ihmettelen myös aidosti sitä, kun koulussa ei saisi enää vaikkapa olla uskontoa, koska se loukkaa ei uskonnollisia, ateisteja jne. Mutta jos joku haluaa uskonnon opetusta, niin hänet voi sivuuttaa, hänen mielipiteestään ja halustaan ei tarvitse välittää. Miksi? Jo nythän on olemassa elämänkatsomustieto uskonnottomille. Mikä tarve ateisteilla on saada kaikki uskontoon viittaava pois silmistä ja korvista? Herää vähän epäilyksiä.



Itse uskon, että homot ovat yhtälailla Jumalan luomia. Silti pidän homoutta eli sen harjoittamista luonnottomana.

Minulla ei kuitenkaan ole oikeutta sanoa tätä mileipidettäni ilman,että homolla on oikeus lynkata mielipiteeni. Miksi?

Ihmisenä arvostan silti ihan yhtä paljon homoystäviäni.



Herätkää ihmiset miettimään ja antamaan jokaisen,sen uskovaisenkin, pitää oma mielipiteensä ilman lynkkausta.



Kirkosta eroavat ihmiset eivät ole varmastikaan kovin uskonnollia, mutta jos uhmassa lähtee, niin eipä sekään kovin kaukonäköistä ole. Mikäli kirkossa haluaa vaikuttaa, niin sisältäpäin se on helpointa.



Olen myös sitä mieltä, että kehitettäköön kirkosta eronneille omat systeeminsä hautajaisineen päivineen, sillä kumma homma, että myös se ateistikin useimmiten tulee haudatuksi kirkon multiin. Varmaan kääntyy haudassaan.