Mikä on maalla ylipukeutumista?

ei ole mitään lämmitettyjä jalkakäytäviä, vaan päällystämättömiä kurateitä.

Mun mies esim. joutuu vaihtamaan työpisteitä päivän aikana ja tekee siirtymiset pyörällä. Ei siinä paljon järkeä ole puvussa ja pikkukengissä.

Ja jotkut lautakunnan kokoukset yms. ei nyt todellakaan ole pikkupaikkakunnilla mitään jakkupukupaikkoja. Korkeintaan joku kunnanhallituksen tai -valtuuston pj saattaa olla vähän paremmin pukeutunut, rivijäsenillä on siistit asut, mutta ei tosiaan mitään pukuja.

ei ole mitään lämmitettyjä jalkakäytäviä, vaan päällystämättömiä kurateitä.

Mun mies esim. joutuu vaihtamaan työpisteitä päivän aikana ja tekee siirtymiset pyörällä. Ei siinä paljon järkeä ole puvussa ja pikkukengissä.

Ja jotkut lautakunnan kokoukset yms. ei nyt todellakaan ole pikkupaikkakunnilla mitään jakkupukupaikkoja. Korkeintaan joku kunnanhallituksen tai -valtuuston pj saattaa olla vähän paremmin pukeutunut, rivijäsenillä on siistit asut, mutta ei tosiaan mitään pukuja.

Maalla on kuitenkin erilaiset olosuhteet kuin kaupungissa.

Muutin tänne Helsingistä vähän yli kymmenen vuotta sitten.

Pääsääntöisesti ihmiset pukeutuu täällä paremmin, kuin Helsingissä.

Maalla voi pitää ihan sellaisia vaatteita, missä viihtyy. ;o)

Peltovaatteet ei sovi kokoukseen, jollei ole ollut joku hätätilanne, että on ollut pakko tulla suoraan. Tuntemani karjankasvattajat ei todellakaan lähde samoissa vermeissä keskustaan. Ei edes kauppaan.

niinkuin itse haluat ja sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyt. Käyttäytymiselläsi voit sitten estää kaikenlaisen ihmettelyn, nipotus nenä pystyssä ei auta hyvän vaikutelman antamiseen.

Tässä joskus vuosia sitten meillä oli nuoriso- ja kulttuuri osaston kokous ja yleensä olemme siellä normaaleissa vaatteissa, vaikka se onkin ns virallinen tilaisuus, yleensä kun tulemme kokouksiin suoraan töistä tai olemme menossa töihin sen jälkeen.



En nyt muista uuden naisen virkaa, mutta hän kuitenkin jostain syystä osallistui kokoukseen. Hänellä oli juurikin jakku, hame, piikkiavokkaat ja tukka niin tiukalla nutturalla että naama näytti rypyttömältä.

Ei siinä oikein tullut kokouksesta mitään kun ko nainen oli siinä tiukkana.

Ja meillä siis kokoukset pidetään yleensä aika rennoissa merkeissä.

Kokouksen jälkeen työkaveri tokaisi että olipa ylipätevän oloinen nainen.



Ja siis maalla olemme mekin. Ei täällä kukaan pukeudu pukuun tai jakkuun ellei ole joku, vaikkapa eduskunnasta käymässä.

Ja no. Olisi ollut aika ahdistavaa pelata biljardia tai pingistä jakussa kokouksen jälkeen.

usein heti työpäivän perään, tavallinen alkamisaika esim. 16.30, harva edes ehtii välissä vaatteita vaihtamaan. Ja kun yhdessä kokoustetaan harva se kuukausi useamman vuoden niin porukka on jo niin tuttua että olisi aika huvittavaakin pukeutua jäykän muodollisesti.

Ainakaan maalla. Kyllä sitä tullaan suihkun kautta ns. putsivaatteissa, jos kokous ei ole kovin äkkipikaisesti kokoon kutsuttu. Saappaita taas ei peltohommissa pidä oikein kukaan, koska ne ovat traktoria ajatessa aika lailla hankalat.



Ehkä kannattaisi tarkistaa sitä omaa asennetta. Ne likaiset ja rähjäiset kun voivat olla paikallisia vihreitä, jotka ovat muuttaneet kaupungista oikean elämän pariin.

sen neuvon, että pidä oma tyylisi!



Voin kertoa omakohtaisia kokemuksia maalla asumisen vaikutuksista pukeutumiseen:



Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta. Muutin 2 vuotta sitten maalle. Asun siis syrjäkylällä, ja teen töitä kotoa. Vannoin tänne muuttaessani, että näen edelleen saman verran vaivaa pukeutumisen eteen kuin kaupungissa asuessani, mutta toisin on käynyt.



Kotona pukeudun tietenkin kotivaatteisiin, eli pyjamanhousuihih, lökäreihin, legginseihin jne. Ulkoillessani pukeudun ulkoiluvaatteisiin. Kun lähden keskustaan, pukeudun yleensä siistimpiin vaatteisiin, mutta entäs sitten, jos keskustaan menee pyörällä (matka n. 10 km)? Pakkohan se on vetää se tuulipuku ylle, eihän sille mitään voi. Kesällä voi tietenkin pukeutua kivemminkin. Entä sitten talvella? Täällä on sen verran kylmää, että esim. viime talvena mulla oli aina tuulipuvun housut (ne on tosin sellaiset tosi siistit ja mustat, ei ollenkaan sellaiset kahisevat ja tuulipukumaiset), joiden alla tarvittava määrä lämmikettä, huopikkaat ja toppatakki. Vähemmällä ei olis pärjännyt.



Maaseutu on myös muuttanut mun ajattelua pukeutumisen suhteen. Edelleen tykkään vaatteista ja muodista, mutta suhde on niin paljon käytännöllisempi. Kun käyn Helsingissä (aika usein), monet tosi trendikkäät ihmiset näyttävät hassuilta, koska heidän asukokonaisuutensa näyttävät niin viimeisen päälle mietityiltä ja harkituilta, tuntuu, ettei niissä ole mitään aitoa. Näyttää siltä, että asioita tehdään siksi, että ne näyttävät hyvältä, ei siksi, että niistä oikeasti nautittaisiin. Elämä on yhtä poseeraamista. (Tämä ei päde kaikkiin TYYLIKKÄISIIN ihmisiin, mutta sellainen poseeraus, johon ennen ei kiinnittänyt huomiota, pistää nyt silmään.)

Katso mallia vaikkapa Metsoloista