Ikäero huimat 19v/n32,m51v,onko kokemuksia vastaavasta?
Olen siis tuntenut kauan kyseisen miehen,ja nyt olemme alkaneet pitää yhteyttä noin muutenkin kuin "kaverillisesti".Molemmat olemme sinkkuja,ja molemmilla lapsia,hänellä jo teini-iässä ja omani eskarilainen.
Tulemme äärimmäisen hyvin toimeen keskenämme,teemme samanlaista työtä ja keskinäinen viehätysvoima on merkittävä.
Ainoa mikä ainakin minua mietityttää,on tämä valtava ikäero.Itse en halua lapsia enää,ja elämäntilanne on kummallkin vakaa.
Mutta,onko tietoa/kokemuksia näin suuresta ikäerosta?
Kommentit (8)
Itse olen 32 ja mies 46 eli vähän vähempi, mutta samoissa. Yli 10 v mekin jo yhdessä, kaksi lasta.
Ei näy ikäero missään. Turha miettiä kamalan pitkälle. Tiedän niin monta paria, jossa ei sitten kuoltukaan sen ikäeron mukaisesti vaan nuorempi kuoli yllättäen ensin. meinaan niille, jotka alkaa vaahtoamaan siitä, että saa hoitaa miestä vanhana. Ei se niin aina mene. Yhtä hyvin voi päätyä hoitamaan nuorta miestä onnettomuuden seurauksena.
Olin 32 ja mies 49. Nyt 54 ja mies 71. Eteenpäin ja yhdessä mennään.
Vaan: ei ollut aina helppoa. Oliko kyse ikäerosta tai kenties siitä, etten itse ollut itsestäni ja elämästäni varma.
Muista muuten ,että koittaa päivä, jona sinä kannat elämästänne veto- ja päävastuun - jos nimittäin haluat elää ko miehen kanssa elämäsi loppuun asti. Sillä hän ei "aina tule olemaan se viisas vanhempi mies".
Melkeinpä jokaisessa kumppanuudessa tulee hetki, jolloin haluaa luovuttaa - jos ikäeronne on kovin suuri, ei vain voi vain ottaa ja lähteä. Jos haluaa säilyttää itsekunnoituksensa.
Miehellä takana lapseton liitto, joka päättyi eksän uskottomuuteen. Aluksi meillä oli tuossa ikäerossa sulattamista, mutta kunhan paremmin tutustuttiin, niin huomasin, että on erittäin hyvä valinta tyttärelleni. Ovat kuin luotuja toisilleen!
positiivisista kommenteista,ilahduin totaalisesti:)Taidan uskaltautua kokeilemaan tätä,en löydä minkäänlaista yhteistä säveltä ikäisteni kanssa,ja nyt tuntuu että kaikki natsaa vaikka kyllä meillä siis ikäerosta johtuvia ihmettelyjä on tiettyjen asioiden vuoksi.
Miehellä 2 lasta, yli 2 kymppisiä (asuvat ja elävät omillaan, olen heille ystävä) ja nyt saimme juuri yhteisen vauvan.
En löydä tästä mitään negaa, kokeilin monia oman ikäisiäni, ei tullut mitään...
Ainut on se että mies todennäköisesti kuolee paljon aikaisemmin, mutta kukapa elmästä tietää! Itsekin voin kuolla koska vain.
yhdessä on oltu 3 vuotta. Minulla lapset vielä tekemättä. Kyllä mietityttää, vaikka olenkin jo päätökseni tehnyt, että hänen kanssaan haluan olla.
Alussa mietitytti muiden kommentit, nyt lähinnä tuo hoitovastuu vanhuudessa ja sitten ihan peruskuviot. Mietin myös että ikäero vaikuttaa myös elämäntapaan ja siihen, mitä haluaa tehdä. Kyllä tässä viime riidassa taas mietittiin, että mitä tästä tulee, kun tuntuu välillä että toiveet elämältä niin erilaiset.... Mies juoksunsa juossut, mun pitäisi vielä saada juosta.
Hyvä mies ja hyvin tullaan juttuun. Seksi on parasta, mitä olen ikinä saanut. Luonteetkin sopii yhteen mun mielestä.
Itse lähdin leikkiin, koska katsoin, ettei pelkkä ikäero riitä mulle syyksi kääntää selkää, "when everything in my body says that this one is the one" :)
ikäeroa ja 13 v. yhdessä oltu (joista vasta vuosi naimisissa) ja 3 lasta.
Ei ole ollut ongelma meille tai muillekaan... alussa tietysti monet saattoivat ajatella, ettei suhteemme kauaa kestä.