Opetatko lapsesi kyseenalaistamaan auktoriteeteja?

liika on liikaa...

opetan.

Typeriä määräyksiä on maailma täynnä. Miksi soisin byrokraateille sen ilon että moisia noudattaisin?

Tosin omani on jo 8-vuotias. Mielestäni on paras että lapsi oppii ajattelemaan omilla aivoillaan ja itse muodostamaan mielipiteen siitä mikä on "oikein" - eli oppimaan olemaan kunnioittamatta auktoriteetteja silloin kun ne ovat väärässä.



Juuri viime viikolla sattui koulussa tapaus, jossa opettaja lasta rangaistessaan toimi itse väärin ja lainvastaisesti. Mielestäni aika käsittämätöntä - lapsi ei saa toimia väärin mutta opettaja saa? Ei mene minun moraalikäsitykseni mukaisesti.

Haluan, että lapseni osaa ajatella asioita eri näkökulmista ja ymmärtää, että totuus on yleensä tulkinnanvarainen. Kyseenalaistan itse lähes kaiken, se on hyödyllinen taito elämässä ja ainoa tapa muuttaa maailmaa. Opetan myös argumentoimaan, perustelemaan mielipiteet ja tekemään sen rakentavassa hengessä. Tilannetajua unohtamatta.

Ainakin itse olen oppinut. Alaluokilla pidin opettajaa Jumalasta seuraavana, yläkoulussa tuli vastaan sellaisia opettajia, etten voinut kuin kyseenalaistaa. Harvemmin silti kyseenalaistin ääneen.



Eikö se ole aika normaalia, että tajuaa opettajan olevan vain osin oikeassa, mutta ei vaivaudu alkaa väitellä tai nolata opettajaa? Ehkä siihen tarvitaan myös sosiaalista tilannetajua. Kaikesta ei tarvitse alkaa vängätä, vaikka tietäisikin paremmin.

Ainakin itse olen oppinut. Alaluokilla pidin opettajaa Jumalasta seuraavana, yläkoulussa tuli vastaan sellaisia opettajia, etten voinut kuin kyseenalaistaa. Harvemmin silti kyseenalaistin ääneen.

Eikö se ole aika normaalia, että tajuaa opettajan olevan vain osin oikeassa, mutta ei vaivaudu alkaa väitellä tai nolata opettajaa? Ehkä siihen tarvitaan myös sosiaalista tilannetajua. Kaikesta ei tarvitse alkaa vängätä, vaikka tietäisikin paremmin.

muistaakseni MorreD:n esittämiin tapauksiin, joissa opettaja kertoo joulun olevan kristillinen juhla tai opettaa ruokaympyrää. Jos opettaja toimii epäoikeudenmukaisesti tai lainvastaisesti, on tietysti syytä älähtää.

Onpa erikoinen keskustelu. Monella tuntuu menevän sekaisin käytöstavat ja auktoriteettien kyseenalaistaminen.



Minä ainakin toivon, että saan lapseni kasvatettua sellaiseen malliin, että osaavat kyseenalaistaa auktoriteetit eivätkä usko sokeana totuutena mitä joku "valtahahmo" sanoo. Toivon todellakin, että lapset osaavat kriittisesti ajatella, selvittää ja tutkia eri tietolähteistä asioita ja muodostavat sitten oman mielipiteensä.



Käytöstavat on sitten asia ihan erikseen. Eihän se auktoriteetin valta-aseman kyseenalaistaminen tarkoita sitä, että pitää käyttäytyä huonosti. Mä en oikein näe mitään tilannetta missä olisi syytä käyttäytyä huonosti.



Ja edelleenkin kannattaa vielä erotella teot ja ajatukset. Joissain tilanteissa on syytä toimia ja vasta jälkeenpäin selvitellä menikö oikein. Vaikka ensiavussa ei kannata juuri siinä tilanteessa kyseenalaistaa toimintatapaa (varsinkaan jos se ei aiheuta välitöntä hengenvaaraa), mutta jälkikäteen voi ja pitääkin arvioida olisiko jotain kehitettävää.



Sanokaa nyt joku auktoriteetti, joka on kaiken arvostelun yläpuolella, jonka valtaa ei ole syytä kyseenalaistaa missään tilanteessa?

tutkimaan, hankkimaan tietoa kun aina kyseenalaistamaan kuulemaansa.

Ei pidä tietenkään uskoa sokeasti kaikkea kuulemaansa, mutta esim koulussa ollaan oppimassa yleissivistystä ja ei ole tarkoitus varmaan koko peruskoulua ja lukiota kyseenalaistamaan kaikkea.

Kun ihminen on jatkuvasti utelias uutta kohtaan, tutkinut, havainnoinut ja opiskellut paljon voi kyseenalaistaa asioita. Ei pieni 5-7 vuotias osaa epäillä joulun olemassa oloa, mutta aikuinen, jolla on tietoa uskonnosta, historiasta, kulttuureista voi niin tehdä.

Auktoriteetin systemaattinen vastustus ei ole avointa mieltä nähnytkään vaan kuulostaa jatkuvalta vastustelulta ja kapinallisuudelta periaatteen nimissä.

Siis toimintaohjeita esim. koulussa ja päiväkodissa ei kyseenalaisteta. Niissä paikoissa tehdään kuten ope tai muu aikuinen määrää. Lähinnä haen kyseenalaistamisella enemmän tiedollista puolta. Vaikkapa että ope sanoo, että joulu on kristillinen juhla, niin siihen voi lisätä ja kyseenalaistaa opettajan tietoja ko. juhlan taustasta. Tai että ope sanoo, että jouluna kuuluu leipoa pipareita ja koristella joulukuusi. Senkin voi kyseenalaistaa muistuttamalla, että tapoja on muitakin. Tai opettaja opettaa virallisterveellistä ruokavaliota, niin lapsi voi kyseenalaistaa niiden oikeellisuutta vaikka omalla kohdallaan.

Kotona kyllä saa toimintaohjeetkin kyseenalaistaa, kunhan on ne riittävät perustelut. ap

Ei auktoriteettien kyseenalaistaminen tarkoita käytöstapojen ja tilannetajun puutetta.

mutta opetan myös käytöstapoja. Aina ei voi tehdä niin kuin juuri MINUA miellyttäisi. Jos esimerkiksi koulussa pitäisi jokaisesta asiasta keskustella erikseen, koulun päätavoite eli oppiminen ei toteutuisi kovin hyvin.



Mielestäni auktoriteetteja voi kyseenalaistaa myös omassa mielessään ilman, että kailottaa sen kaikille muille. Jos jokin open sanoma asia tuntuu väärältä, asiaa voi pohtia ja ehkä myös hankkia lisätietoa itse.



t. Ope

Mielestäni auktoriteetteja voi kyseenalaistaa myös omassa mielessään ilman, että kailottaa sen kaikille muille. Jos jokin open sanoma asia tuntuu väärältä, asiaa voi pohtia ja ehkä myös hankkia lisätietoa itse.

Ja kyllä koulussakin on oppitunteja ja tilanteita, jossa voi keskustellen kyseenalaistaa. Mutta ihan joka hetkeen se ei tosiaan sovi tai jäädään ikuisesti pohtimaan, että onko 1+1 todellakin 2 :D

mutta opetan myös käytöstapoja. Aina ei voi tehdä niin kuin juuri MINUA miellyttäisi. Jos esimerkiksi koulussa pitäisi jokaisesta asiasta keskustella erikseen, koulun päätavoite eli oppiminen ei toteutuisi kovin hyvin. Mielestäni auktoriteetteja voi kyseenalaistaa myös omassa mielessään ilman, että kailottaa sen kaikille muille. Jos jokin open sanoma asia tuntuu väärältä, asiaa voi pohtia ja ehkä myös hankkia lisätietoa itse. t. Ope

Asioita voisi olla hyödyllistä myös sen open pohtia eikä vain urautua opettamaan niitä omia ajatuksiaan =)

Näen luokassani joka päivä lapsia, jotka vaan inttävän vastaan, eivät hyväksyä muiden mielipiteitä tmv. Enkä todellakaan pidä sitä mitenkään hienona asiana. Kannattaa todella miettiä, miten sitä kyseenalaistamista yrittää opettaa lapselleen. Tärkeintä on lapsen terve itsetunto, jonka turvin hän uskaltaa kertoa oman mielipiteensä, mutta myös hyväksyy muiden mielipiteen. Ja on myös kestettävä se, että välillä on tilanteita, joissa joku muu sanoo mitä tehdään ja siihen on vain mukauduttava. Elämässä ei muuten moni asia toimisi ellei auktoriteettien kunnioittaminen sujuisi. Eli ei kannata sitä kyseenalaistamista pitää kasvatuksessa kovinkaan keskeisellä sijalla. terv.ope

Toivoisi. Pienethän kyseenalaistaa kyselemällä opettamattakin. Kun antaa kysellä, antaa kyseenalaistaa.

Omalleni opetan, että saa olla eri mieltä ja omilla aivoilla saa ajatella, mutta ryhmätilanteissa pidetään suu kiinni ja totellaan.



Kauheaa; ajatella saa mut keskustelu aiheista on kielletty!näin ei tosiaankaan kasva itsenäisesti ja sopivan kriittisesti asioihin suhtautuvia kansalaisia.Toivottavasti tämä ei ole koulun yleinen toimintatapa.Onko koulussa tai muussa ryhmässä toimiminen sitä, ettäkuunnellaan vain suus supussa, vaikka mielessä pyörisi tuhat kysymystä ja ajatusta, joihin ei löydy vastausta tai mitään mahdollisuutta yhteiseen pohdintaa, kun asiasta ei saa edes keskustella. Ei ihme, että nuoret voivat huonosti, heidän ajatuksiaan kun ei kuunnella ja noteerata.Itse olen työssäni kaikenikäisten lasten ja nuorten kanssa huomannut, että he ovat ajattelevia ja fiksuja ja näenkin koulun ja muidenkin ryhmien, jotka nuorten ja lasten elämässä ovat keskeisiä, perustuvan juuri keskusteluun, asioiden analyyttiseen pohdiskeluun raameissa esim. eri oppiaineissa ja harrastusryhmissä. lapset ja nuoret saattavat kokea, että heitä vähätellään.Suunsoitto on sitten eri asia kuin asioiden analyyttinen pohdiskelu ryhmässä turvallisen, luotettavan aikuisen kanssa.

järkevää, että kun opettaja opettaa vaikka toisen asteen yhtälöä, niin joku inttää ihan periaatteen vuoksi joka vaiheessa, että onko se nyt oikeasti noin, miksei se voi olla näin, ja sitten puolet opetettavasta aiheesta jää opettamatta, koska sille yhdelle idiootille pitää perustella joka vaihe? Usein nämä ns. kyseenalaistajat kun eivät tajua mitä on järkevää kyseenalaistaa, vaan tekevät vaan niin kun äipällä on traumoja opettajista ja opettaa lapsensakin inhoamaan näitä. Eri asia, jos esim.uskonnon tunnilla ope sanoo, että Jumala on varmasti olemassa ja se on fakta.

mutta opetan myös käytöstapoja. Aina ei voi tehdä niin kuin juuri MINUA miellyttäisi. Jos esimerkiksi koulussa pitäisi jokaisesta asiasta keskustella erikseen, koulun päätavoite eli oppiminen ei toteutuisi kovin hyvin. Mielestäni auktoriteetteja voi kyseenalaistaa myös omassa mielessään ilman, että kailottaa sen kaikille muille. Jos jokin open sanoma asia tuntuu väärältä, asiaa voi pohtia ja ehkä myös hankkia lisätietoa itse. t. Ope

Asioita voisi olla hyödyllistä myös sen open pohtia eikä vain urautua opettamaan niitä omia ajatuksiaan =)

Kyllä, koulussa on hedelmällistä keskustella. Mutta jos joudutaan keskustelemaan kaikesta (alkaen siitä, alkaako tunti nyt vai haluaisiko joku sen alkavan myöhemmin), ei päästä alkua pidemmälle ja suurin osa oppilaista turhautuu pahasti.

Eli silloin, kun asia todella mietityttää, kysykää vaan, mutta itse en vaivaudu vastaamaan kysymyksiin, joiden ainoana tarkoituksena on ärsyttää opea tai viivyttää tuntia.

Tiesitkö, että opella on lain mukaan vastuu opettaa opetussunnitelman mukaiset asiat? Ope rikkoo virkavelvollisuuttaan, ellei niitä opeta. Silloin ei ole aikaa jatkuvaan jahkailuun ja inttämiseen.

t. Ope

eikä välttämättä edes koulutettu vaan keskiasteen koulutuksen jotenkuten selvittänyt sijainen.



Opetan lapsen kyseenalaistamaan auktoriteetteja, mutta se ei tarkoita, että pitää ihmetellä kaikkea. Järkevä lapsi tajuaa, koska homma toimii ja koska ei.



Ja kiitos lapseni kyseenalaistamisen saimme opettajan vaihdettua. Jos lapsi ei olisi ääneen sanonut, että opettaja ei osaa, jatkuisi olematon opetus edelleen.

"järkevä lapsi tajuaa, koska homma toimii ja koska ei".



HOHHOIJAA! Kyllä lasten arviointikyky on aikuisiin verrattuna pääsääntöisesti aika alhaalla. Mä en käsitä, mitä hyvää te kuvittelette aiheuttavanne sillä, että lapsen pitää kyseenalaistaa kaikkea mahdollista.



Itse olen erittäin kriittinen kansalainen ja osaa ajatella omilla aivoilla, mutta lapsena mut kyllä opetettiin siihen, että maailma ei pyöri mun ympärillä. Asioilla on syynsä. Niitä voi kysyä, mutta selityksiinkin pitää tyytyä joskus. Ja kaikkea ei voi edes kysyä. Muillakin on maailmassa paikkansa. Mitä siitä koulussakin tulisi, kun jokaisen asian opettaminen pitäisi jollekin inttävälle ipanalle perustella?

"järkevä lapsi tajuaa, koska homma toimii ja koska ei". HOHHOIJAA! Kyllä lasten arviointikyky on aikuisiin verrattuna pääsääntöisesti aika alhaalla. Mä en käsitä, mitä hyvää te kuvittelette aiheuttavanne sillä, että lapsen pitää kyseenalaistaa kaikkea mahdollista. Itse olen erittäin kriittinen kansalainen ja osaa ajatella omilla aivoilla, mutta lapsena mut kyllä opetettiin siihen, että maailma ei pyöri mun ympärillä. Asioilla on syynsä. Niitä voi kysyä, mutta selityksiinkin pitää tyytyä joskus. Ja kaikkea ei voi edes kysyä. Muillakin on maailmassa paikkansa. Mitä siitä koulussakin tulisi, kun jokaisen asian opettaminen pitäisi jollekin inttävälle ipanalle perustella?

Et ehkä huomannut, että kommentoimassasi kirjoituksessa nimenomaan todettiin, että kaikkea ei tarvitse kyseenalaistaa.

Maailma ei pyöri kyseenalaistajan ympärillä vaan sen, joka ei tajua, että asiat voisivat olla toisin.