Lue keskustelun säännöt.
Olen niin tyytyväinen kun lapsi löi poskensa anopin ja apen hoivissa. :D
17.10.2010 |
Minun 1-vuotias lapseni kävelee jo varsin hyvin, mutta harjoittelua on siihen vaadittu ja virheitä sattuu, varsinkin väsyneenä. Appi ja anoppi ovat aiemmin piikitelleet ja arvostelleet minua lapsen mustelmista, ovat antaneet ymmärtää etten vahdi lasta tarpeeksi.
Nyt he halusivat hoitaa lasta harjoitellakseen seuraavan lapsen syntymää varten, ovat tarjoutuneet silloin hoitamaan esikoista. Kävipä niin kummasti, että kaksista niin niin tarkoista silmäpareista huolimatta lapsi muksahti nurin ja sai pienen mustelman poskeensa. :) Loppuu arvostelut tähän, luulen.
Juu, pikkumaista, mutta ei se haittaa! :D
Kommentit (3)
hävetä omaa pikkumaisuuttaan ja olla vain rehdisti vahingoniloinen! Harmi, että lapseen sattui, mutta kun niin KÄY.. kuulun jossain määrin "se on opiksi"-koulukuntaan, tietyin rajoituksin toki. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vaan mieleen appivanhempien sijaan isovanhempani, joiden mielestä lapsesta ei saa mennä puolta metriä kauemmas ja kun vahinko sattuu, niin aina saan haukut. Mutta samoin tavoin saivat hekin neneilleen aikoinaan moneen kertaan, nyt jo kolmannen kanssa en ole arvosteluja kuullut.
HEIDÄN lapsistaan YKSI on KERRAN kaatunut lapsena. Aika hyvin. Tai sitten aika kultaa muistot.