Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan, että onneksi lapseni on jo niin iso
Kommentit (7)
Paitsi ehkä joskus jos näen esim oikein vilkkaan 1-vuotiaan. Pikemminkin usein ajattelen että olisipa meilläkin vielä tuollainen pieni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bussissa, niin ajattelen että tuo on kuin musiikkia korvilleni, sillä se ei luojan kiitos ole (enää) minun vauvani joka siinä huutaa :-)
bussissa, niin ajattelen että tuo on kuin musiikkia korvilleni, sillä se ei luojan kiitos ole (enää) minun vauvani joka siinä huutaa :-)
Juu..odottelen tässä että omat lapset olisivat jo isoja.
mutta nyt kun kaikki lapset ovat koululaisia, huolet ovat ihan toista luokkaa!
Kateellinen ei kannata olal kenellekään...
ainakin vielä 10 vuotta ennen tätä ilon ja onnen päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bussissa, niin ajattelen että tuo on kuin musiikkia korvilleni, sillä se ei luojan kiitos ole (enää) minun vauvani joka siinä huutaa :-)
Mulla oli allerginen koliikkivauva, joten helpotuksen huokaus pääsee usein, kun kuuntelee itkeviä vauvoja. Ja toisaalta myönnän olevani todella kateellinen, kun katselen niitä äitejä puistossa, joilla vauva nukkuu joka kerta tyytyväisenä vaunuissa. Mä tajusin vasta jälkikäteen, että sellaisia vauvoja oikeasti on, jotka vain makoilevat paikallaan olevissa vaunuissa tyytyväisinä ja nukkuvat. Tai jopa hereillä vaan katselevat ympärilleen tyytyväisenä.
mutta isommat lapset ja isommat huolet pitää kyllä paikkansa...huoh...