Lue keskustelun säännöt.
Kuinka olette selvinneet järjissänne koliikista?
16.10.2010 |
Pian kolmen viikon ikäinen vauvamme on huutanut kuin palosireeni kahtena iltana peräkkäin noin klo 21.30-0.30. Huutoon ja itkuun ei auta mikään. Itseäni ahdistaa jo nyt ilta; mitä se jos toistuukin taas...? Tuntuu mahdottomalta ajatukselta kestää huutoa seuraavat kolme kuukautta.
Kommentit (18)
menemällä äänenkantaman ulkopuolelle.
Siihen tottuu. Älä panikoi kahden illan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muuten huusi 18-22 h vuorokaudessa.
Laittakaa noiksi tunneiksi korvatulpat ja vielä esim muusiikkilaitteiden kuulokkeet. Pidätte sylissä ja sylissä pitäjä popsii samalla rauhoittavaa suklaata.
että jos se huuto rajoittuu vain noihin tunteihin, ja vauva on muuten tyytyväinen ja "normaali", niin lohduttaudu sillä, että 3 tuntia vuorokaudessa ei ole loppujen lopuksi paha. Se loppuu aikanaan, vaikka ei siltä tuntuisikaan.
Meillä ei ollut tuota suoraa huutoa tunteja peräkkäin vaan jatkuvaa kitinää/itkua 24 h, ja ehkä noin tunnin vuorokaudessa tuota suoraa huutoa. Sitä ei enää erottanut siitä tavallisemmasta itkusta ja kitinästä vaan kaikki muodostui yhdeksi järkyttäväksi puuroksi, jolloin hetken hiljaisuuskin tuntui ihan mielettömältä. Vielä lisään, että muutosta tuli 3 viikon välein (jokin asia tehosikin hetkeksi, kunnes taas ei tehonnutkaan) ja 6 kk:n ikäisenä meillä oli aivan ihana vauva, joka oli seurallinen ja hymyilevä ja nukkui selkeitä yöunia, vaikka heräilikin vielä useita kertoja yössä. Huutoitkua tuli enää harvoin ja kitinää/valitusitkua vain syystä. Kyllä se loppuukin joskus. :)
Meillä muuten huusi 18-22 h vuorokaudessa.
Laittakaa noiksi tunneiksi korvatulpat ja vielä esim muusiikkilaitteiden kuulokkeet. Pidätte sylissä ja sylissä pitäjä popsii samalla rauhoittavaa suklaata.
Kyllä siitä selvisi kun vaihtoehtoja ei ollut. Minä hoidin lapsen yksin, mies pakeni töihin. Naapuri hakkasi seinää, että mitäs siellä huudatatte lasta.
Täytyy sanoa, etten muista noista ajoista käytännössä mitään, olin niin väsynyt. Mutta nyt mulla on ihana poika!
Ai niin, meillä kantoliinasta oli vähän apua.
Ja tärkein: älä välitä muista ihmisistä ja heidän arvostelustaan. Tulet varmasti kuulemaan monia vittumaisia kommentteja tyyliin "koliikki johtuu siitä, että äiti ei osaa tulkita lastaan". Älä seurustele ihmisten kanssa, jotka arvostelevat sinua.
Keskity vain olennaiseen. Älä yritä pitää kotia supersiistinä ja jos et jaksa ottaa vieraita vastaan, sano, että nyt ei sovi. Älä käytä voimiasi turhiin asioihin.
Älä mieti, että mitä tämä tekee vauvan kehitykselle, saako se kauheat traumat tms. Minun lapseni on aivan normaalisti kehittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vuorotellen heijaatte jonkun kanssa.
Jos imetät, kannattaa miettiä syömisiään. Kahvi, mausteet, sipuli, herneet, ruisleipä, kaali, maito ja kananmuna kokonaan pois. Ostat apteekista kalkkia, sitä syöt 1000mg päivässä. Tarkkaile helpottaako edes vähän, voi kestää viikonkin ennenkuin helpottaa.
Jos annat korviketta, osta mahaystävällisempiä. Nanilta tai Tuttelilta löytyy se HA (hypoallergen tai jotain). Siinä maito on pilkottu ja pitäisi olla parempi mahalle. Ikävä kyllä on jauhe, mutta teet niin että keität vettä ja jäähdytät sen. Kaada tuttipulloihin ja pullot jääkaappiin. Kun alat syöttämään, lämmitä mikrossa oikeanlämpöiseksi ja laita jauhe sen jälkeen.
Elämä voittaa jossakin vaiheessa.
Mä en tajua, kuinka voin olla näin rikki jo kahden illan jälkeen. Mä en ole koskaan kestänyt hyvin meteliä, itkua tai valvomista. Tänäänkin on päätä särkenyt aamusta asti.
Pakko kestää vain päivä kerrallaan. Pidän kädet ristissä, ettei itku toistu tänään.
Pahinta on, että mua on alkanut kaduttaa koko vauva :-(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan samanlaisia piirteitä itsessäni kuin sinä kerrot. Olen katunut ja itkenyt miksi tuli alettua tähän taakkaan ja arki tuntuu mahdottomalta mutta niin oudolta kuin se kuulostaakin, niihin karmeisiin iltoihin (meillä päiviin) saa voimaa kun lapsen kanssa on silloin tällöin tosi hupaisia hetkiä. Meillä lapsi on vanhempi kuin teillä ja osaa jo olla ihan hauskakin.. Tosi paljon jaksamista sinulle ja miehellesi. Uskon itseni ja teidän kohdalla että elämä hymyilee meille tosi lujaa joku päivä!
Elämä voittaa jossakin vaiheessa.
Mä en tajua, kuinka voin olla näin rikki jo kahden illan jälkeen. Mä en ole koskaan kestänyt hyvin meteliä, itkua tai valvomista. Tänäänkin on päätä särkenyt aamusta asti.
Pakko kestää vain päivä kerrallaan. Pidän kädet ristissä, ettei itku toistu tänään.
Pahinta on, että mua on alkanut kaduttaa koko vauva :-(
ap
Tuntuu, että kun en kestä edes kolmea yötä, niin miten kestän kolme kuukautta. Mutta siihen turtuu jotenkin, vaikka ei se kivaa missään vaiheessa ole. Loppujen lopuksi se aika ei tunnu ihan niiiiin pitkältä kun aluksi ajattelit.
Tsemppiä!
t. 6
Ai niin, muista sitten nukkua aina kun on mahdollista. Minä olin jotenkin niin "hyveellinen", etten kehdannut nukkua päivisin kun lapsi oli rauhallisempi. Tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellisen helpolla siis päästiin. Äijä osti sellaiset langattomat kuulokkeet, katseli ne päässä telkkaria, ja käveli sen pari tuntia ympäri olohuonetta lapsi sylissä. Se auttoi.
Itselle korvatulpat, vauva kantoliinaan ja naapureille viinipullot pitkistä hermoista.
Jos imetät, jätä suklaa ja kahvi väliin, ne pahentavat vauvan oloa.
Me olimme tyhmiä ensimmäisen vauvan aikana ja uskoimme puheet vauvojen itkuista. Olisi heti pitänyt sulkea pois allergian ja sairauksien mahdollisuus. Vasta vuoden iässä älysimme viedä vauvan yksityiselle allergolokille ja vauvan laajat ruoka-aineallergiat löytyivät. Kun ruokavalio oli kohdallaan, oli vauva aurinkoisen tyytyväinen ja nukkui hyvät unet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotelkaa iltoja, ja nuku aina kuin mahdollista. Levänneenä jaksat paremmin.
Tehkää päivisin vauvan kanssa kaikkea mukavaa, josta jää sinulle hyvä mieli (vauva ei tässä vaiheessa välitä hommasta suuntaan tai toiseen). Käy vaunulenkeillä, kutsu vieraita, tavatkaa muita äitejä ja vauvoja, käykää ostoksilla jne. Sitten pari tuntia ennen konserttia rauhoittukaa kotiin, kylvetä vauva ja tee kaikki valmiiksi, jotta huutavaa vauvaa ei tarvitse yrittää pukea/riisua/kylvettää/syöttää.
Ihan turhaa on miettiä sen pidemmälle saati jonnekin viikkojen päähän, että miten sinne asti jaksaa. Eihän kerralla tarvi jaksaa kuin juuri se päivä. Seuraava päivä onkin sitten sen ajan murhe.
Mulla (sen huudon sietämisen lisäksi) vaikeutta teki se, että tulin verranneeksi omaa elämää muiden elämään. Eli mulla oli yks parhaita kavereita saanut vauvan samaan aikaan. Ja se jutteli, kuinka hän hoitaa yövalvomiset ja vauvan kanniskelut yksin, mihin siinä muka kahta tarvitaan. Ja että leipoi pullaa, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Ja niin edelleen.
Ja mä sitten tunsin itseni surkeaksi ihmiseksi, kun en jaksanut kantaa parkuvaa kääröä kuutta tuntia putkeen aamukolmeen asti ja kun pullatkin oli leipomatta! Enkä mä oikeesti tajunnut, että se ystäväni selvisi kaikesta siksi, että sen vauva ei todellakaan huutanut about ikinä, nukkui ja söi hyvin säännöllisesti ja oli siis tavallisen helppo vauva. Mä kun luulin, että kaikki vauvat on samanlaisia kuin meidän kiljukaula. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kaikki vauva ei paru koko ajan, ja että jotkut vauvat nukkuvatkin joskus.
Tsemppiä sulle. Yritä saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja kyllä sä siiten jotenkin ihmeellä selviät. Esimerkiksi hankkimalla tai pyytämällä kotiin apuvoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on suoraa huutoa selkä kaarella ja patti punaisena tunteja putkeen, yleensä iltaisin tai yöllä. Eikä siihen meillä ainakaan mikään auttanut. Esikoinen oli parin kuukauden ikäisenä sairaalassa muutaman yön ihan muun asian takia, ja huusi sielläkin koliikkiaan. Eipä osanneet asiantuntijatkaan muuta sanoa kuin että "jotkut vauvat vaan ovat tuollaisia, koeta kestää". Kyllähän mä kestin. Koliikki loppui aika lailla tarkalleen kolmen kuukauden iässä. Kuopuksen kanssa en hermoillut enää yhtään vaan osasin jo suhtautua siihen, että se tosiaan loppuu.
Esikoisen itku nimettiin neuvolassa koliikiksi vaikka itku ei ollutkaan tietystä kellonlyömästä johonkin asti jatkuvaa.
Monta yötä meni, joina häntä ei saatu nukkumaan laisinkaan, vauva vain itki. Ja me kannoimme, hyssytimme, koitimme vaunutella yöllä ja ties mitä.
Tiedän mitä käytte läpi. Voimia.
Nyt tuo vauva on perustyytyväinen ekaluokkalainen. Hänen lisäksi on kaksi pikkusisarusta, joiden vauva-ajat ovat olleet paljon helpommat. Vaikeimmat hetket elämässä oli esikoisen ensimmäinen vuosi, sen jälkeen kaikki on ollut iloa.
Muistan etten halunnut nukkua niinä pieninä hetkinä, jotka vauva nukkui, koska ne olivat ainoat oman ajan hetket. Olisi pitänyt.
Korvatulpat auttoivat olemaan rauhallinen.
ja jotenkin siitä vaan sit kuitenkin on selvinnyt.
Meillä koliikinlisäksi myös maitoallergia epäily, huutoa on siis ollut ihan ympärivuorokauden. Nyt kun juo allergikoille tarkotettua korviketta on jäljellä (yleensä)enään pelkkä koliikki huuto ja sitä kestää klo 18.00-00.00 (aika minuutilleen :p )
Meillä auttoi välillä se, että käytiin autolla ajelemassa. Mä yritin nukkua vähän siinä samalla, kun mies ajeli.
Tärkein neuvoni kuitenkin on, että jos vaan mahdollista, PYYDÄ APUA! Läheisiltä ystävilä, lapsen kummeilta (jos seillaisia on tulossa tai edes vielä harkittu), vanhemmiltanne jne.jne.
Mun äiti on muutaman kerran ottanut ton meijän pojan yöksi hoitoon. Meidän lapsi on täysin korvikkeella, mutta vaikka täysimettäisit, niin mun milestä se että oppii juomana pullosta (ehkä jopa korviketta) on kuitenkin todella pieni hinta siitä, että itse selviää suht täysjärkisenä.
Väsyttävää se koliikki on jokatapauksessa, mutta se kuitenkin onneksi loppuu siinä 4kk ikäisenä viimeistään ja teillä on jo 1/4 kestetty :)
Kliseiseltä ehkä kuulostaa, mutta se aika onneksi menee nopeasti :)
ja jotenkin siitä vaan sit kuitenkin on selvinnyt....
Että meille lääkäri sanoi että voi autossa ajeluttaa ihan miten paljon vaan.
Ja myös jos lapsen iho on hyvä, niin kylvettääkkin voi vaikka joka ilta. Kylpykin saattaa rauhoittaa lasta.
minullekin lääkäri sanoi, että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Ajattelin, että en pysy hengissä niin pitkään.
Vyöhyketerapiaa kannattaa kokeilla, Cuplatonta, kapaloon käärimistä. Meillä parhaiten auttoi tiukka kapalo ja voimakan sylissä heijaus. Oma pää pysyy paremmassa kunnossa kun aktiivisesti etsii tapoja auttaa lasta eikä vain yritä kestää.