Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Musta tuntuu, että 2-vuotias rakastaa isäänsä enemmän
14.10.2010 |
Välillä ajattelen, että se ei rakasta mua oikeesti, vaan ainoastaan (joskus) mielistelee, koska sen on pakko, että pitäisin siitä hyvää huolta. Kuitenkin mä koen olevani ihan kiva äiti, yritän pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta, olla sille kiltti ja olla rähjäämättä. Niin ja oikeesti rakastan sitä ihan hulluna. Silti lapsi haluaa aina pussailla isäänsä (mulle sanoo yleensä että ei saaa pussata silitellä) ja aina puhuu isästään ja kun isä on paikalla, työntää mua pois.
Olen vähän pipi päästä varmaan, kun tällasta mietin.
Kommentit (2)
siis todella. On piirrellyt varmaan satoja piirustuksia hänestä ja isästään käsi kädessä (nyt isompana) ja kirjoittaa "isä on rakas" piirustuksiin (ennenkuin oppi kirjoittamaan, pyysi multa apua siihen) mutta mulle ei ole tullut ainuttakaan tuollaista piirustusta/tekstiä :/
Isäänsä aina halailee kovasti, mua ei juurikaan, no syliin tulee joskus kuitenkin.
Minä olen saanut kuulla (ja saan) edelleen, että olen tyhmä äiti ja että lapsi inhoaa minua (siis lapsen huonoina päivinä) mutta isästään ei ole tainnut sanoa kuin ehkä 1-2 kertaa ikinä, että isä olisi tyhmä. Senkin jälkeen on heti perunut sanansa ja selkeästi katunut niitä.
Jossain vaiheessa tää oli tosi kipeä asia mulle, mutta nyttemmin olen jotenkin "tottunut" ja ajattelen asiasta positiivisesti, eli ihanaahan se on, että poika tykkää niin paljon isästään. Enkä minäkään kuitenkaan mikään huono äiti ole, ja rakastan lastani ja tuon sen myös esille, joten.. no, näillä mennään. Kyllä mä uskon että poika rakastaa minuakin, ehkä vaan jollain tavalla olen hänelle "itsestäänselvyys" tai jotain, en tiedä. Mutta loppujenlopuksi, ihan sama :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Odota vain, kohta kääntyy kärry toisin päin ;)