Se on kyllä yks helvetin kumma juttu ettei lapsen kummi

välimatkaa on 5km. Olen tosi murheissani täydellisen väärästä valinnasta. Ei aina onnistu, vaikka lähisukulaisen valitsisi.

Oletteko itse käyneet kummin luona? Vai onko edes pyydetty?

Minä kummipoikani perhettä aikoinaan monta monituista vuotta pyytelin kylään ja kyselin poikaa hoitoon, kerran oli ehkä kaksi tuntia hoidossa.

Ja mitenköhän niiden käymisten kävi? Ainahan me mentiin sinne, meille ei jostain syystä päästy..

Että ei se kiva ole näinkään päin. En jaksanut sitten, konfirmaatiossa kävin tietenkin.

Että ei ne aina mene ne asiat yksiin..

Mutta jos teitä on pyydetty sinnepäin, niin menkää ihmeessä, jos sittenkin jatkuu tuolleen, ni antaa olla. Sääli tietty lasta.

Ei pidä mitään yhteyttä paitsi synttärien lähestyessä kysyy lahjatoiveista.

Ja vaihtaisin lahjan riemusta kiljuen siihen, että kys mies haluaisi tavata lapsen/meitä edes 1x/vuodessa.



ap

Eli oletteko ottaneet yhteyttä muutenkin kuin synttärikutsun muodossa? Onko kummi saanut säännöllisesti kuvia ja kuulumisia? Oletteko pyytäneet häntä teille kahvittelemaan? Oletteko käyneet moikkaamassa kummia? Ei voi jättää pelkän kummin ristiksi koko hommaa.

Lupasi kuun taivaalta kun kummiksi valittiin. Lupasi lastenhoitoapua ihan milloin vaan, lupasi pitää yhteyttä ja viedä poikaa vaikka minne. Mitä on tehnyt? Juu, ekan vuoden aikana oli yhteydessä sen jälkeen ei mitään. Synttäreinä soittaa kyllä ja kyselee kait te juhlat järkkäätte? Lahjan tuo synttäreillä ja jouluna. Muuten ei kysele kuulumisia ollenkaan. Jos soitan ja haluan kertoa jotain pojan juttuja (joita luulen kiinnostavan) niin ei vastaa.

Kaksi kertaa ollut lapsenvahtina yhteensä noin 6 tuntia (siis 2x3tuntia) ja silloinkin soitteli kaksi kertaa perään ja kyseli koska tulemme kotiin. Arvaa pidänkö yhteyttä enää, juu en pidä. Toinen kummeista ei ole sit kummilastaan nähnyt yli 5 vuoteen.

Otin lisäkummin heti kun oli mahdollista. Enkä kadu.

heidän lapsensa on meidän kummilapsemme. Tämä toimii vain yhteen suuntaan.

Poikamme näki kummivanhemipiaan ainoastaan kun me kävimme heillä. Poikamme kummit eivät tulleet koskaan kylään eikä poikamme synttäreille. Lähettivät aina tekstiviestin, että ovat sairaina. Ihme että olivat aina terveinä kun heidän lapsella synttärit.



Kun kysyin sitten haluavat he olla poikamme kummeja niin kummitäti ilmoitti että hän ei halua. Liikaa kuulema stressiä. Luovuttiin puolin ja toisin kummeudesta vaikka ei kai siitä voi periaatteessa erotakaan.



Poikani sai uuden ihanan kummin serkustani ja heillä yhteys toimii vaikka etäisyyttä useita satoja kilometrejä.



Ristiin kummina olememisessa riskinsä =(

kirkosta niin ei tarvitse enää alkaa kummiksi.

Mua ei kutsuta kummilapsen synttäreille. Ja toinen tapaus samanlainen, en ole pitkään aikaan nähnyt tätä toista kummilasta. Äitensä ei pidä yhteyttä, vain jotain ketjukirjeitä kyllä lähettelee.

Onneksi sukulaislapsia sentään näen joidenka kummi olen myös.

ei tarvi olettaa et kummit tulis jos ei edes kutsuta.

tyttöäni yli kahteen vuoteen (ja silloinkin omissa juhlissaan, missä olimme vieraita) eikä lähetä edes lahjaa (ei sillä, että sillä väliäkään), MUTTA se mikä tässä on merkityksellisintä on se, että tuon kummiuden lisäksi kyseessä on oma sisareni:( Todella surullista, mutta minkäs teet. Kaikki on yritetty. Vika ei pitäisi olla meissä - olimme hyvissä väleissä ennen lasteni syntymää. Sen jälkeen kaikki on muuttunut. Ja siskollani myös lapsia (aikuiset jo), joten mistään kateellisesta ja katkerasta vanhasta piiasta ei kyse.

Muista se.

en ymmärrä miksi te jaksatte vaahdota jostain kummeista! Mä en ole koskaan odottanut lasteni kummeilta muuta kuin että ovat käytettävissä ristiäisissä. Koska ne on pakko nimetä jos lapsensa kastaa. Minulla on kaksi kummilasta enkä kyllä huomio heitä mitenkään spesiaalimmin kuin näiden lasten sisaruksia!

Läheiset aikuiset ovat läheisiä, olivat kummeja tai eivät. Ei se titteli mitään muuta enkä sen odotakaan muuttavan.