Käsi sydämellä, kiinnostaako sinua muiden ihmisten lapset

ystävien lapset on mulle yhtä rakkaita kuin ystävätkin, ja on kiva nähdä kuinka he kasvavat ja kehittyvät. Kuviakin on kiva katsella, ei nyt ehkä ihan joka päivä mut silloin tällöin kuitenkin.

Sisarusten ja muutaman kaverin, jotka ovatkin FB:ssa.

että käsini heidän blogejaan kurkkimassa tai kuviaan katsomassa.

mutta ei tietenkään kaikki.



Eräällä ystävällä on kaksi pientä poikaa. Vaikkei me kovin läheisiä ollakaan, niin ne pojat on suloisia. Niitä on mukava aina välillä nähdä :)



Kiukuttelevat pienet tytöt on mulle kauhistus.

"Kiukuttelevat pienet tytöt on mulle kauhistus."



Kiinostavaa, eikö tytöt saa mielestäsi näyttää tunteitaan vai mitä ? :O

lähtökohtaisesti toisten ihmisten, etenkin tuttavieni, lapset, mutta en mielelläni käy varta vasten ihailemassa kenenkään kuvia missään.



Mun mielestä se kiinnostus mitataan ihan jotenkin muuten.

kuin omat ja lähisukulaisten. Karsastan etenkin huonokäytöksisiä, ronkuvia, vinkuvia lapsia..

nähnyt aikoihin : )

kiinnostaa lähtökohtaisesti toisten ihmisten, etenkin tuttavieni, lapset, mutta en mielelläni käy varta vasten ihailemassa kenenkään kuvia missään.

Mun mielestä se kiinnostus mitataan ihan jotenkin muuten.

Samoilla linjoilla. Kiinnostavat saman verran kuin tutut aikuiset. Olen itse lapseton, ja joskus tuntuu, että muiden mielestä minua pitäisi kiinnostaa enemmän kuin niitä, joilla on omiakin lapsia. Muuten on itsekäs lapsivihaaja. :)

ja ystävien mutta vieraiden ei.

Oikeasti en pidä kuin omista lapsistani, en pidä edes omien ja miehen sisarusten lapsista.

Mutta toivoisin kovasti, että aikuiset muistaisivat SILTI käyttäytyä kunnioittavasti ja ystävällisesti kaikkia lapsia kohtaan.

Ei ole lapsen syy, että hän on olemassa, eikä lapsi voi mitenkään vaikuttaa siihen, keitä hänen vanhempansa ovat, minne hänen vanhempansa häntä kuljettavat tai minne heidän kuviaan lataavat näytille jne jne.

Lapsi saattaa olla rasittavakin - mutta aina täytyisi muistaa, ettei se ole lapsen syy - syy löytyy muualta, eikä lapsi osaa itse itseään auttaa tai muuttaa, siihen tarvitaan aikuisen apua. Ja ennenkaikkea: aikuisen luomaa, hyväksyvää ja turvallista ilmapiiriä. Lapset kyllä aistivat, jos joku aikuinen on teennäinen tai kylmä.

Henkilökohtaisesti en halua antaa lapselle sellaista kuvaa ihmisenä olemisesta.



Voinkin sanoa käsi sydämellä, että minä symppaan jokaista lasta - ärsyynnyn toki usienkin, mutta jos huomaan että tunne jää päälle, pidän itselleni pitkän ja tiukan puhuttelun.

ei jurikaan edes livenä. En pidä lapsista (muista kuin omistani).

-en kirjoita enkä lue blogeja

-en ole myöskään naamakirjan käyttäjä

Ystävät ja sukulaiset lapsineen tapaan kasvokkain lapsineni.

Kummilasten kuvat koristaa kirjahyllyä.

...niin ja puhelin on keksitty, myös kuvaviestien osalta...

Ystävien ja sisarusten lapset kiinnostaa kovastikin, ja mielelläni katselen heidän kuvia netistä. Varsinkin heidän, jotka asuvat kauempana ja joita tulee nähtyä harvemmin.



esim. facebookissa tykkään kovasti katsella toisten kuvia, ellei niitä tule sitten joka päivä kymmenittäin lisää :)

Oikeasti en pidä kuin omista lapsistani, en pidä edes omien ja miehen sisarusten lapsista.