Onko muilla puolisoa joka tupakoi?
Miten suhtaudut? Itse olen lopettanut lasten takia ja mieskin oli yli puoli vuotta polttamatta, nyt taas ratkennut...On alkanut ottaa päähän ja haju on karsea :/ Lisäksi olimme sopineet että ulkona lasten lähistöllä ei polteta mutta tästäkään hän ei enää pidä kiinni :( Uusi raskauskin olisi lähiaikoina toiveissa mutta tuo tupakointi on nyt esteenä. Mikä neuvoksi? Yritän vaan niellä kiukkuni kun tiedän ettei nalkuttaminen auta mitään...
Kommentit (9)
Teillä on nyt kyse ihan jostain muusta kuin tupakanpoltosta: siitä että haluat tehdä puolisostasi jotain muuta kuin hän on. Olet huolinut miehesi tupakoivana, joten jos häntä ei itseään kiinnosta muuttaa elämäänsä, et sinäkään voi siinä pakottaa.
just näin!
Harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Mies polttaa päivittäin paljon.
En ole vaatinut lopettamista, enkä vaadi. Kyllä sen päätöksen täytyy lähteä itsestä. Tuen kyllä, jos hän haluaa lopettaa. Mutta nalkuttajaksi en ala.
Puhuimme tämän asian läpi jo seurustelun alkuvaiheissa, kun sanoin olevani vain satunnaispolttaja itse.
kanssa poltin, kun tavattiin, tulin raskaaksi ja lopetin. Mies yritti(montakin kertaa) tuloksetta. Minä lopetin kokonaan ja nyt haju oksettaa ja tapa kuvottaa ja ärsyttää. Rahaa menee ja lapsi näkee hyvin huonoa esimerkkiä.
Mutta minkäs teet, sen lopettamisen täytyy lähteä siitä itsestään.
Minä lopetin kokonaan ja nyt haju oksettaa ja tapa kuvottaa ja ärsyttää. Rahaa menee ja lapsi näkee hyvin huonoa esimerkkiä.
Välillä harmittaa ihan hitosti. Loppuraskaus oli aivan järkyttävää, meinasi laatta lentää kun mies haisi niin sairaan pahalle. Lupasi sitten onnekseni olla loppuraskauden ajan polttamatta. Mutta, käveli suoraan synnytyssalista ostamaan tupakkaa :( Voi että mulla kiehui! Mut kyllä mä sen käsitän, etten voi asialle mitään. En voi pakottaa / painostaa / vaatia lopettamaankaan... edes lasten takia. Miehellä on oikeus tehdä mitä lystää.
Polttakoot jos polttaa, mutta itse suojelen pientä ja viatonta lastani niiltä myrkyiltä ja siltä hajulta.
Kolmen päivän jälkeen hän lopetti, kun tajusi ettei vauvaa tule kotonakaan lähelle, jos mies polttaa. Tämä siis siksi, että vauva ei itse voi pyytää haisulia lopettamaan.
Aina kun yritin lakkoa, mies poltti, jätti tupakat näkyville, riidan tullen meni parvekkeelle röökille jne.
Tuli sitten itsekin tehtyä samaa. Mitään tukea en lopettamiseen saanut yhdessäkään kolmesta raskaudestani ja tämä harmittaa vielä tänäkin päivänä.
jos yrittää pussata. yöök.
Ja jos muksut alkavat isin esimerkistä joskun savuttamaan, niin siitä syttyy sota.
Ei oo miehellä munaa lopettamiseen, vaikka niin on vannonu jo kymmenen vuotta sitten ekan lapsen tullessa. Ei oo vieläkään kyenny. Mut ei oo mun sänkyynkään siinä hajussa asiaa.
Tiedän toki, että tupakoivien vanhempien lapsikin tupakoinee aikuisena todennäköisemmin kuin ei-tupakoivien vanhempien.
Silti meillä tämä on mennyt hassusti juuri toisinpäin.
Miehen vanhemmat eivät ole koskaan tupakoineet. Äitinsäkin on hammaslääkäri, joten voitte kuvitella, miten perheessä on tupakkaan suhtauduttu. Mies on kunnon korsteeni.
Mun perheessä taas on tupakoitu. 80-luvulla vielä paljolti sisätiloissa. Ja mä taas poltan hyvin vähän.
Teillä on nyt kyse ihan jostain muusta kuin tupakanpoltosta: siitä että haluat tehdä puolisostasi jotain muuta kuin hän on.
Olet huolinut miehesi tupakoivana, joten jos häntä ei itseään kiinnosta muuttaa elämäänsä, et sinäkään voi siinä pakottaa.