Keskikokonen koirarotu lapsiperheeseen?

niin unohda saman tien mun ehdotus: Englannin- tai walesinspringerspanieli. Niiden kanssa on vähän puuahsteltavakin, etteivät heittäydy ihan herjoiksi ja ovat kyllä aika vilkkaitakin.



Mutta springerit on terveitä (terveempiä kuin vaik cockerit), lempeitä, lapsirakkaita, sosiaalisia ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan, hauskoja humoristeja, joille helppo opettaa temppuja.

kun on elänyt aina lasten keskellä. Rotuominaisuutena on tosin aika yleisesti arkuus, mutta käsittääkseni se liittyy enemmänkin vieraisiin ihmisiin/asioihin. Meillä sheltti paimentaa laumaansa esim. lasten uidessa eikä karkaa ikimaailmassa aitaamattomalta pihalta (on siellä kuitenkin vain jos joku perheenjäsen on ulkona). Ei tarvitse pitkiä lenkkejä, mutta ainakin meidän yksilö jaksaa esim 5km:n lenkinkin. Aamu-ulkoilu hoituu talviaikaan tyyliin "ovi auki takapihalle".

Eipähän tule naapurit tai muut kulkijat ahdistelemaan kun rotikan kanssa liikkuu. Ihana laumaansa rakastava ja suojeleva mamman kultamussukka.

Mun kokemuksen mukaan tulevat erinomaisesti toimeen lasten kanssa ja sopeutuvat siihen, että elämä on lasten touhujen seurailua ja lenkkeilyä.

Ei ole olemassakaan koiraa joka ei kaipaisi aktiivista toimintaa. Pelkkä lenkkeily ei riitä. Missään nimessä en valitsisi koiraa joka omaa edes jonkinlaista rodunomaista tekemistä....

Ihana laumaansa rakastava ja suojeleva mamman kultamussukka.

Ja jos/kun rotikan ottaa sellainen ihminen, joka haluaa pelkällä lenkityksellä pärjäävän koiran, ollaankin taas ihan toisen mittakaavan ongelmien edessä. Sellaisia mussukoita...

haluatko koiria jotka pärjäävät peruslenkityksellä, eivät tarvitse mitään erityistä aktivointia, mutta niillä roduilla on sitten paljon perinnöllisiä sairauksia.



Vai haluatko koiran rodusta, joka vaatii aktivointia, mutta on perinnöllisesti melko terve?

Ekaan luokkaan kuuluvat vaikkapa ranskanbulldoggi, cockerspanieli, cavalier king charlesin spanieli.



Tokaan luokkaan pumi, kromfohrländer, lapinporokoira

sekarotuista koiraa. Ovat paljon terveempiä kuin puhdasrotuiset. Lisäksi monirotuinen kestää liikkumista paljon paremmin kuin ns. paperit omistavat koirat. Puhdasrotuisen terveen koiran saaminen on sama kuin yrittää loton pääpottia eli lähes mahdoton.

Sekarotuisia luullaan terveemmiksi, koska niistä ei oteta lonkkakuvia, tutkita silmiä tms. Vai tuleeko kahdesta sairaasta rotukoirasta (esim. kultainennoutaja ja sakemanni) terveitä pentuja koska ovat monirotuisia?

"Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, mistä syystä sopii hyvin myös perhekoiraksi. Se on myös erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä, tekee kultaisesta erittäin helpon pitää vapaana. Se on kärsivällinen, mutta myös hieman omistushaluinen. Kultainennoutaja vaatii kunnollisen peruskasvatuksen ja -koulutuksen."



Meillä on kultainennoutaja. Oli jo ennen lapsia. Koira on mitä kärsivällisin lasten seurassa ja nauttii heidän seurastaan, vaikka lapset vielä ovatkin kovin pieniä. Mukisematta hyväksynyt uudet perheenjäsenet. On aina valmis leikkimään, mutta osaa olla myös omissa oloissaan.



Meillä on myös 4 kissaa, joiden kanssa koiramme on aina tullut hyvin toimeen.

ranskanbuldoggi, coccerspanieli, shetlanninlammaskoira yms. perushelpot rodut. Mikään noista ei ole aktiivisimmista päästä (josset löydä enemmän käyttökoiralinjaista, mutta tuskimpa Suomessa tälläisiä pahemmin on). Kääpiösnautseri voisi myös käydä, mutta on jo sitten hitusen aktiivisempi rotu, kuten myös vehnäterrieri.



Noilla kissoilla on mielestäni pienempi merkitys rodun valinnassa kuin lapsilla. Lapsiin ja varsinkin heidän kavereihinsa sopeutuminen ja lasten hösäämisen/toiminnan kestävyys merkitsee enemmän. Eli koiran hermorakenne pitää olla kunnossa, ei arkaa koiraa. Minkään noista roduista ei pitäisi olla arka saatikka agressiivinen, mutta joissakin roduissa saattaa tuollaisia yksilöitä olla enemmän kuin toisissa, erityisesti noissa suosituissa helposti tehtailtavissa roduissa. Eli kannattaa katsoa erityisesti emä ja muutenkin suku luonteen puolesta tarkkaan (sen mitä muista kyseisen linjan/kasvattajan koirista saa tieto ongittua).



Meillä lapsiperheen keskikokoiseksi koiraksi valikoitui whippet. Helppo ja vähään tyytyväinen, mutta kuitenkin lenkkikaveriksi riittävä koira. Ulkoilutuksesta pääsee uskomattoman vähällä, kunhan saa juosta vapaana (ehdotonta). Koirapuistoon ei maailman sopivin rotu, koska leikkityyliltään juokseva ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä koirien kesken. Luonteeltaan pehmeä ja todella helppo käsitellä, mutta koulutettavuudeltaan ei parhaimpia ja omaa jonkinverran metsästysviettiä (onneksi ei irtaannu kauas).

Kavereilla on sellainen, ja on tosi ihana. Peuhaa lasten kanssa, ei ole koskaan aggressiivinen, lisäksi tosi söpö ja tottelevainenkin. Makoilee itsekseen kaikessa rauhassa, mutta ulkoillessa on menevä ja aktiivinen.

Whippet. Whippet on keskikokoinen koira, ja sopii hyvin lapsiperheeseen. Tulee toimeen lenkityksellä, ei tarvitse välttämättä harrastaa mitään. Whippetillä on metsästysviettiä, mutta oman perheen kissojen kanssa ne tulevat hyvin toimeen, jos tottuvat niihin jo pentuna.

Whippet on luonteeltaan lempeä ja kiltti, niiden joukossa ongelmakoirat ovat erittäin harvinaisia. Sisällä whippet on rauhallinen ja huomaamaton, mutta ulkona virtaa riittää. Whippet on terve rotu, sillä ei ole perinnöllisiä sairauksia.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2010 klo 16:51"]

Mietimme koirarotua mikä sopisi lapsiperheeseen? Ei super isoa, eikä ihan pikkuriikkistäkään? Miellä on myös 2kissaa, eli ei kauhean metsästysviettistä. Sellaista joka pärjää perus lenkityksellä, eli ei tarvitsisi säännöllistä harrastusta?

Siinä muutamia kriteerejä mitä ollaan mietitty.:)

[/quote]

Mikään koira ei kuulu lapsiperheeseen. Sori vaan mutta lapset ja koirat eivät kuulu samaan asuntoon.