Olipa teinillä vaikeaa tänä aamuna.

Tehkää teineillenne palvelus ja lopettakaa parkojen parjaaminen elämänvaiheessa jossa kaikki on yhtä sekamelskaa. Väkisinkin se näkyy myös elintavoissa ja järjestelmällisyyskyvyssä. He kasvavat siinä kyllä, ja jos sen virheen teette että menette vielä teineillenne laukomaan sellaista että 'mielenkiinnolla odotan miltä kotisi tulee näyttämään', saatte vaan pahaa mieltä aikaan ettekä ainakaan kannusta parempaan.



Sen sijaan tehkää toisinpäin, ja tukekaa teiniänne sanomalla että 'Kyllä sä opit vielä järjestelmällisemmäksi, kaikki ajallaan ja tavallaan'. Itse olin kävelevä katastrofi teininä, aina huone ja tavarat sekaisin, läksyt tekemättä ja aina myöhässä. Oma äitini toitotti minulle aina miten olen huono siinä ja tuossa ja tässä, ja muisti mainostaa tuttaville ja sukulaisillekkin miten laiska paska tytär on. Ja tekee sitä vieläkin, että voi voi millainen huusholli siellä täytyy olla arkena, kyllä sitten varmaan siivotaan kun vieraille tullaan. Ei voi millään uskoa että ihan perus siisti järjestys täällä on. On jäänyt tuohon molaamiseensa kiinni.



On aika huonot välit mutsiin sen takia. Älkää siis arvostelko, vaan osoittakaa tukenne ja varmuutenne siitä että kyllä sinustakin, epävarma tyttäreni, kasvaa vielä varma ja elämänsä hallitseva aikuinen. Ei kukaan teinin tasolle jää.

http://areena.yle.fi/video/1342145



Ehkä auttaa sinua ymmärtämään nuortasi paremmin, erityisesti sitä, miksi hänen aamunsa ovat niin hankalia.

illemmalla juttelet asiasta? Miten helpompaa on kun illalla nukkumaan mennessä olisi tavarat paikallaan ja valmiina lähtöön? Naama tarttee aina laittaa, hiukset ojentaa. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä! Tai ainakin voisi opettaa meikkaamaan "myöhästymismeikin", siis joku kiva tyyli joka on nopea toteuttaa kuin pidempi puserrus? Jos tavarat pakkaa illalla ja miettii mitä pukee (ainakin varmistaa ettei ne ole likapyykissä vaan kaapissa) niin homma helpottuu. Nuoren syy saattaa olla tavaroiden lojuminen. Mutta jos ne ei ole hukassa niin eihän siinä mitään, olisi siis ehtinyt normaalina aamuna? Kuka herättää teinin? Itse, sinä? Sinä olet kuitenkin vastuussa lapsestasi niin voisit pitää silmällä ja herättää? Sinun tapa elää ja toimia ei ole se oikea. Nuori ei ole valmis ihminen ja tarttee aikuisen ohjausta! -

Lempeästi puhuu ja ohjaa, ajattelee tyttärestään pelkkää hyvää ruusunpunaisten lasien läpi kun Roosa on niin vastuuntuntoinen eikä Roosasta tarvitse ikinä olla huolissaan. Tämä lempeä äiti kaihtaa konflikteja kaikin tavoin, ne on perheen isän hommia. Mutta äiti ei myöskään ota tyttären kavereita ikinä yökylään(on niin pienet tilat) eikä lähde reissuun tyttören& kavereiden kanssa( vois vaikka joutua komentamaan.

Tälle lempeälle äidille ei kukaan ole kertonut että myös hänen vastuullinen tyttärensä oli kiusaamassa luokkaveriaan, muun kiusaajaporukan vanhemmat olivat tutumpia kiusatun vanhempien knassa ja heitä infottiin. Olisin toivonut että tuosta kiusaamisesta olis tullu koulunkin asia, silloin se olis menny kaikkien vanhempien tietoon ja lempeä äitikin olis ainakin osittain pudottanut ruusunpunaiset lasinsa

siksi hän tarvitsee paljon unta. Aivot kehittyvät valmiiksi vasta about parikymppisenä.

Minulla 4 lasta ja siis neljä murkkua tällä hetkellä. 1 aivan onneton tavaroiden hukkaaja ja huolimaton. Huone totaalikaaos aina.

2 pikkutarkkaa säntillistä

1 homekorvainen haahuilija, joka silti pitää tavaroistaan huolen ja ehtii ajoissa. Mutta muuten pää pilvissä ja sydän jossain ihmisoikeusasioissa. Ei vois matikanläksyt vähempää siksi kiinnostaa, koska köyhien maiden ihmisten asiat on tärkeämpiä.

Itse olen tarkka ja järjestelmällinen. Murkkuna aivan onneton nykijä. Nukuin aina pommiin ja vetelin ripsiväriä bussipysäkillä ja huone oli kuin pommin jäljiltä. Nyt olen tosiaan tarkka ja nipokin.

Mutta minusta tärkeintä on ollut antaa nuoren olla sen luonteinen kuin on. Kun muutaman kerran myöhästyy, oppii realiteetit. Kaaos kuuluu murkun elämään ja siitä kaikkein sotkuisimmasta ja haahuilijasta saattaa kasvaa aikuisena sen kaikkein tarkin ja siistein.

Olen viiden lapsen äiti, neljä heistä tyttöjä. Minut tunnetaan erittäin järjestelmällisenä tyyppinä joka osaa organisoida monimutkaisimmatkin tilanteet ja hätätilanteet, tavarat ovat myös aina paikoillaan jotta ne löytäisi eikä tapahtuisi kotitapaturmia, paikat huolletaan, vaatteet ja laitteet myös ajallaan, en myöskään ole koskaan myöhässä ja asenteena on että en stressaa eikä minulla ole koskaan kiire, homman voi ajatella etukäteen ettei tarvitse.

Ja kaksi vanhinta tytärtä on täysin vastakohtiani, aina kiire, aina kamat hukassa, ikinä ei aikaa siivota tai tehdä mitään loppuun. Eli esimerkki ja puhuminen ei auta, kyseessä on luonteenpiirre joka toki toisilla muuttuu ainakin vähän kun muuttaa kotoa pois, toiset jatkavat sitä lopun elämänsä.

Tehkää teineillenne palvelus ja lopettakaa parkojen parjaaminen elämänvaiheessa jossa kaikki on yhtä sekamelskaa. Väkisinkin se näkyy myös elintavoissa ja järjestelmällisyyskyvyssä. He kasvavat siinä kyllä, ja jos sen virheen teette että menette vielä teineillenne laukomaan sellaista että 'mielenkiinnolla odotan miltä kotisi tulee näyttämään', saatte vaan pahaa mieltä aikaan ettekä ainakaan kannusta parempaan. Sen sijaan tehkää toisinpäin, ja tukekaa teiniänne sanomalla että 'Kyllä sä opit vielä järjestelmällisemmäksi, kaikki ajallaan ja tavallaan'. Itse olin kävelevä katastrofi teininä, aina huone ja tavarat sekaisin, läksyt tekemättä ja aina myöhässä. Oma äitini toitotti minulle aina miten olen huono siinä ja tuossa ja tässä, ja muisti mainostaa tuttaville ja sukulaisillekkin miten laiska paska tytär on. Ja tekee sitä vieläkin, että voi voi millainen huusholli siellä täytyy olla arkena, kyllä sitten varmaan siivotaan kun vieraille tullaan. Ei voi millään uskoa että ihan perus siisti järjestys täällä on. On jäänyt tuohon molaamiseensa kiinni. On aika huonot välit mutsiin sen takia. Älkää siis arvostelko, vaan osoittakaa tukenne ja varmuutenne siitä että kyllä sinustakin, epävarma tyttäreni, kasvaa vielä varma ja elämänsä hallitseva aikuinen. Ei kukaan teinin tasolle jää.

että tuo kuuluu teini-ikään luonnollisena osana sitä.



Nythän on jo perjantai ja raskas kouluviikko takana. Minäkin olen perjantaisin väsyneempi aamulla kuin muina viikonpäivinä, yleensä.



Tietysti kannattaa pakata laukku ja katsoa vaatteet valmiiksi jo edellisiltana. Mutta ei sitä aina viitsi aikuinenkaan.



Teini on vasta kasvamassa aikuiseksi, hänellä on aikaa oppia. Onneksi hän saa nyt viikonloppuna nukkua pitkään. Teinien aivot ovat erilaiset kuin aikuisen tai lapsen aivot, niissä tapahtuu paljon. Se pitää vain hyväksyä ja luovia arjessa sen mukaan.

Olet hyvä äiti tytöllesi. Nimimerkillä vaikea päästä yli mutsin mollaamisesta, yrittää kai pönkittää omaa egoaan kustannuksellani. Yrittää emo vieläkin päättää asiat perheeni puolesta kun ei me itse osata kuitenkaan. Kohtelee yhä kuin sitä teini-ikäistä minua. Taitaa olla mutsille kova pala että siitä sottaisesta teinihirviöstä tuli ison firman jakkupukuinen markkinointiassistentti.

ja vinkattiin, joku varmasti saa hytötyä siitä.

En mä ainakaan lukenut tuota mitenkään jalustalle nostamisena. Ohis.

siinähän se vitsi piileekin



Jatka samaan malliin:-)

t: se 3:n äiti

Homma kusi aina jostakin ja äiti repi hiuksiaan. Mutat järki pamahti päähän välittömästi, kun muutin opiskelemaan. Silloin jotenkin loksahti palaset paikalleen, vaikka äiti on kyllä jälkeenpäin tunnustanut, että hirvitti lähettää kaltaistani sekopäätä pääkaupunkin.

No, nyt minä olen sitten äiti ja poikani on samanlainen kuin mitä minä olin. Ja minä revin hiuksia päästäni. Ainoa, jolla on vilpittömästi hauskaa, on äitini, jonka mielestä hän on ansainnut sen huvin, mikä minun seuraamisestani tulee :-). On kuulemma sellainen olo, että maailma laittaa "puntit tasan"...

Mä mielenkiinnolla odotan missä kunnossa on tyttäreni oma koti sitten joskus. ap.

Meillä 16v poikapuoli on kyllä kuin täi tervassa joka aamu. Kouluun se kyllä pääsee ajallaan, mutta odotas jos pitää viikonloppuna lähteä jonnekin aamulla.. Poika on muutenkin tooodella hidas liikkeissään, mutta olenkin sanonut, että kyllä siihen liikettä tulee viimeistään intissä ;) Poika tulee loistavasti toimeen parhaan kaverini kanssa; lomareissulla mentiin me muut (2 aik ja 2 taaperoa) jo rannalle täysissä aurinkovoiteissa ja aamupalat syötynä, kun nämä kaksi vasta taivastelivat sängyn reunalla, että pitäiskö tässä jotain tehdäkin ;D Eli kyllä luonne-eroillakin selittyy toisten hitaampi liikkeelle lähtö.

Olin 16 kun lupasin itselleni ettei minun tarvitsisi ikinä herätä aikaisin kouluun tai töihin. Pidin lupaukseni ja kun täytin 18 vuotta aloin elää unelmaani. Siitä lähtien olen aina herännyt siihen aikaan kun olen itse halunnut.

Minun puolesta maailma saisi käynniustyä vasta sitten kun minä herään. Arvatenkin töitäkään en ole päivääkään tehnyt. En voi sillä lupasin itselleni ettei minun tarvitse ikinä kiusata itseäni heräämällä aikaisin.

T: vihaa aikaisia herätyksiä

Oma äitini jaksoi aina valittaa sotkusta ja epäjärjestyksestä. Monet tämän ketjun kommentit ovat enemmän kuin tuttuja. Miehen vanhemmat eivät ole koskaan lastensa pärjäämiseen luottaneet ja edelleen lasten ollessa nelikymppisiä he jaksavat arvostella ja kommentoida kaikkea.

Joku jo laittoikin linkin ohjelmasta. Aivan mielettömän hyvä ohjelma joka auttaa vanhempia ymmärtämään lastaan paremmin.



Vaikka aikaa omasta teini-iästä onkin kulunut jo tovi hyvin muistan vielä kuinka kouluun ei voinut lähteä ilman meikkiä. Sitä sitten myöhästyi ja istui jälki-istunnossa kun myöhästymisiä oli ollut 10. Liftaamalla pääsi hyvin paikasta A paikkaan B. Kielenkäyttökin oli mitä oli sekä vanhemmille että opettajille.

Mutta niinkuin ohjelmasta on selvinnyt nuorten aivot eivät vielä ole kehittyneet niin että niitä voisi verrata aikuisen aivoihin.



Tätä päivää kun vertaa 25v päähän on kuin yö ja päivä. Töistä en myöhästele jos junat ovat ajallaan. Kielen käyttö pitää osata asiakaspalvelussa samoin kuin käyttäytyminen. En myöskään ollut nuorempana siisteimmästä päästä vaan vaatteet lojuivat pitkin poikin. Tänä päivänä laitan lapset laittamaan omat tavaransa paikalleen ja olen heille itse esimerkkinä. Enkä todellakaan uskaltaisi liftata yhtään mihinkään. Aiemmassa teini-ikä tieteen valossa verrattiin aikuisen aivoja nuoren aivoihin. Sen minkä aikuinen kokee vaarallisena nuori kokee sen kivana, jännittävänä asiana.



Meillä on hyvää vauhtia lapset kasvamassa teineiksi ja sitä aikaa odotellessa ei auta kuin hermoja venytellä jotta sitten olisi sitä venymisvaraa. Silloin on paras muistella omaa nuoruutta ja yrittää asettua heidän asemaan.

Meillä 16v poikapuoli on kyllä kuin täi tervassa joka aamu. Kouluun se kyllä pääsee ajallaan, mutta odotas jos pitää viikonloppuna lähteä jonnekin aamulla.. Poika on muutenkin tooodella hidas liikkeissään, mutta olenkin sanonut, että kyllä siihen liikettä tulee viimeistään intissä ;) Poika tulee loistavasti toimeen parhaan kaverini kanssa; lomareissulla mentiin me muut (2 aik ja 2 taaperoa) jo rannalle täysissä aurinkovoiteissa ja aamupalat syötynä, kun nämä kaksi vasta taivastelivat sängyn reunalla, että pitäiskö tässä jotain tehdäkin ;D Eli kyllä luonne-eroillakin selittyy toisten hitaampi liikkeelle lähtö.

Olin 16 kun lupasin itselleni ettei minun tarvitsisi ikinä herätä aikaisin kouluun tai töihin. Pidin lupaukseni ja kun täytin 18 vuotta aloin elää unelmaani. Siitä lähtien olen aina herännyt siihen aikaan kun olen itse halunnut. Minun puolesta maailma saisi käynniustyä vasta sitten kun minä herään. Arvatenkin töitäkään en ole päivääkään tehnyt. En voi sillä lupasin itselleni ettei minun tarvitse ikinä kiusata itseäni heräämällä aikaisin. T: vihaa aikaisia herätyksiä

Tuossa iässä prioriteetit vain ovat niin erilaiset.

Esimerkistä puhumattakaan?



Näin se joskus on teineillä :)

Teinit on jotenkin niin liikuttavia. Kyllä se siperia opettaa lopulta miten aikuiseksi kasvetaan. :)

Eikö olekin ihmeellistä?

Että miten jämptien ja huolellisten vanhempien lapsesta on kasvanut täydellinen hompsutti lapsesta asti kestäneestä kasvatuksesta huolimatta.

Luepa vaikka Keltikangas-Järvistä! Temperamentti on ja pysyy. Esim hitaasta ei tule nopeaa vaikka kuinka yrittäis.

illemmalla juttelet asiasta?

Miten helpompaa on kun illalla nukkumaan mennessä olisi tavarat paikallaan ja valmiina lähtöön?



Naama tarttee aina laittaa, hiukset ojentaa. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä! Tai ainakin voisi opettaa meikkaamaan "myöhästymismeikin", siis joku kiva tyyli joka on nopea toteuttaa kuin pidempi puserrus?



Jos tavarat pakkaa illalla ja miettii mitä pukee (ainakin varmistaa ettei ne ole likapyykissä vaan kaapissa) niin homma helpottuu.



Nuoren syy saattaa olla tavaroiden lojuminen. Mutta jos ne ei ole hukassa niin eihän siinä mitään, olisi siis ehtinyt normaalina aamuna?



Kuka herättää teinin? Itse, sinä? Sinä olet kuitenkin vastuussa lapsestasi niin voisit pitää silmällä ja herättää?



Sinun tapa elää ja toimia ei ole se oikea.

Nuori ei ole valmis ihminen ja tarttee aikuisen ohjausta! -Nalkuttamista ja arvostelua en tarkoita.