Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan käyneet vanhainkodin/terv.keskuksen vuodeosastolla?
07.10.2010 |
Siellä missä on pitkäaikaisessa hoidossa olevia vanhuksia.
TOdella kammottava ja ahdistava näky!!
Siellä maataan suu auki 24h ja hoitajat käyvät vain välillä pesemäässä ja vaihtamassa vaippoja tai syöttämässä. Muuten maataan muumioina toisten muumioiden joukossa.
Kyllä minä ainakin kannattaisin lääkäreitä, jotka lopettavat tällaisten vanhusten lääkitsemisen. Mitä itua on pidentää tällaista elämää ja kaikkien kärsimyksiä???
Kommentit (17)
joka on työskennellyt sekä terveyskeskuksen vuodeosastoilla että erityissairaanhoidon akuuttiosastoilla.
Itse kannatan myös jonkinasteista eutanasiaa, lähinnä siis siltä osin että potilas itse voi pyytää lääkäriä päättämään hänen tuskansa, tai sitten omaiset voivat pyytää esim. tajuttoman läheisensä puolesta.
Lääkärillä ei tietenkään ole mitään oikeutta "valita" että laitetaampas tämä mummeli hautaan kun hoito maksaa yhteiskunnalle, vaan nimenomaan niinpäin että potilaan tai omaisen toiveesta lääkäri voi harkintansa mukaan nukuttaa kärsivän ikuiseen uneen.
En ymmärrä miksi hoitaa potilasta vastoin hänen tahtoaan, ja pitkittää kärsivän elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun vanhus olisi "vanhainkotikunnossa", niin paikkoja ei ole ja kotihoitoa pitkitetään (=kituutetaan kotona) mahdollisimman pitkään. Laitokseen päästään kun ollaan kotona jo "jalattomina" / täysin dementoituneina. Toisin sanoen, sinne vanhainkotiin pääsee enää vain oikeasti hautapaikka odottamaan, joten kaikki asukkaat ovat erittäin huonokuntoisia. Parempi tilanne on monissa maksullisissa palvelutaloissa.
joten heidän lääkityksensä pitäisi lopettaa? Kenen "kaikkien" kärsimyksiä siinä pitkitetään, tarkoitat siis itseäsi myös ilmeisesti?
Ja, kyllä olen käynyt vuodeosastoilla monestikin. Rauhoittavia paikkoja jotenkin, siellä arkiset murheet deadlineista ja markkinointipalavereista tuntuvat tosi etäisiltä.
Tai miksi mummo otettiin kotihoidosta tippaan osastolle. Kotihoidossa olis kuollut huomattavasti nopeammin ja inhimillisemmin. Kuolema ei ole mikään rangaistus.
mikä oikeus ihmisellä on väkisin jatkaa sitä elämää, vastoin itse asianosaisenkin tahtoa?
Varsin itsekästä omaisten taholta.
Oma isäni kitui "onneksi vain" vuoden, viimeisenä yönä oli mielessä kieltämättä jo aikamoiset skenaariot.. vaikka häntä ei pidetty hengissä väkisin, oli mielestäni kauheaa että hän joutui päättämään elämänsä totaalisella ravinnolta/nesteeltä kieltäytymisellä, seurauksenä pitkä ja kiduttava kuolema (= 6 vrk). Jokin muu laillinen vaihtoehto olisi pitänyt olla. Valitettavasti ne mielessäni pyörineet olivat kaikki laittomia. Minun onneksi jokin ehti peliin ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pruutta morfiinia kaikille kuolemaa tekeville; kuolema olisi kivuton ja kaunis, kuin hyvä uni vain. Mutta ei, kauan menee ennen kuin siihen päästään; puhutaan vaan eettisyydestä ja muusta paskasta mistä on itse niiden takaa ajamat hyveet kaukana!
toisaalta jos on tehnyt järjissä ollessaan hoitotestamentin jossa tuollaista toivoo. Mutta entäs jos muuttaakin mielensä eikä enää pysty ilmaisemaan tahtoaan?
Luin jonkun tutkimuksen, josnka mukaan nuoremmat helposti kuvittelevat vanhusten haluavan mieluummin kuolemaa kuin vuodepotilaselämää. Vanhukset, joille asia oli ajankohtainen, halusivat lopultakin elää lähes hinnalla millä hyvänsä mieluummin kuin lakata olemasta. Sehän on edessä ennen pitkää joka tapauksessa. Ei heitä pidä listiä vain siksi että nuorempia ahdistaa heidän näkemisensä.
pruutta morfiinia kaikille kuolemaa tekeville; kuolema olisi kivuton ja kaunis, kuin hyvä uni vain. Mutta ei, kauan menee ennen kuin siihen päästään; puhutaan vaan eettisyydestä ja muusta paskasta mistä on itse niiden takaa ajamat hyveet kaukana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs teet, onhan se ahdistava paikka, mutta se on nyt mummoni koti.
Mahtuu sinne iloakin... Mutta kieltämättä muutama lisähoitaja ei huonoa tekisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä ahdistava paikka. Siis etenkin ne osastot, jossa suurin osa potilaista lähinnä terminaalipotilaita ja täysin vuodepotilaita.
Itse olen saanut jopa noottia joskus nuorempana kun saatoin ihan monta minuuttia vaan jutustella jonkun potilaan kanssa, enkä tehnyt tarpeeksi töitä...
Kuka meistä on jumala sanomaan milloin ihmisen elämä ei enää ole elämisen arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työvuosia on yli kymmenen. Vaihdettuja vaippoja tuhansia, viimeiselle matkalleen lähteneitä satoja vainajia olen pessyt ja kylmiöön vienyt. Monen omaisen itkut, tuskan, syytökset nähnyt ja kokenut. Toisille on helpotus omaisen kuolema, pitkäaikainen sairaus on ihmisen riipinyt sängyn armoille vuodepotilaaksi.
Kokemukseni pohjalta sanon teille, kuolema ei aina ole huono vaihtoehto , potilas sitä on usein toivonut pitkään.
Ja tämä lause on pitkän mietinnän ja monen tilanteen nähtyäni iskostunut selkärankaani: KUKAAN KOHTALOAAN EI TIEDÄ.
Omaiset käykää katsomassa omaistanne joka siellä vuoteessa makaa. Ottakaa kädestä kiinni ja koittakaa saada kontakti. Nämä ovat tärkeitä hetkiä ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa asiakseen julistaa, kenen elämä on elämisen arvoista ja kenen ei.
dementoitunutta isääni monesti tuollaisella osastolla. Onneksi pääsi vielä hoitokotiin.
Ei isäni mielestäni koskaan ole kärsinyt. Me omaiset kylläkin, kun ymmärrämme hänen sairautensa.
Hän sai osastolla erittäin hyvää ja inhimillistä hoitoa. Siellä työskentelevät hoitajat tekevät todella arvokasta työtä.
joka on työskennellyt sekä terveyskeskuksen vuodeosastoilla että erityissairaanhoidon akuuttiosastoilla.
Itse kannatan myös jonkinasteista eutanasiaa, lähinnä siis siltä osin että potilas itse voi pyytää lääkäriä päättämään hänen tuskansa, tai sitten omaiset voivat pyytää esim. tajuttoman läheisensä puolesta.
Lääkärillä ei tietenkään ole mitään oikeutta "valita" että laitetaampas tämä mummeli hautaan kun hoito maksaa yhteiskunnalle, vaan nimenomaan niinpäin että potilaan tai omaisen toiveesta lääkäri voi harkintansa mukaan nukuttaa kärsivän ikuiseen uneen.
En ymmärrä miksi hoitaa potilasta vastoin hänen tahtoaan, ja pitkittää kärsivän elämää.
Monesti olen vastaavilla paikoilla vierailut ja aina päällimmäiseksi jää kysymys, miksei hoitajilta tai paikan esimieheltä löydy edes hitusta luovuutta, jolla hoidettavien ja hoitajien oloja voisi parantaa. Miksei esim. suu auki sänkyynsä sidottuna oleva vanhus voisi nauttia musiikista? Ei muuta kuin mankka soimaan tai edes tv taustalle: että edes jonkinlaista ääntä saisi kuulla ja aivosolut aktivoituisivat ulkoisesta ärsytyksestä, ettei vanhus valu syvemmälle omaan ulkoisesti hiljaiseen maailmaansa. Tarvitseeko sitä kuola rinnuksilla maata omassa hiljaisuudessaan koko pitkää päivää odottamassa, josko joku kävisi jo tyhjentämässä vaipan?
Mikseivät vanhainkodit tai tkn vuodeosastot ota aktiivisemmin yhteyttä esim. peruskouluihin tai sitä vanhempia kouluttaviin oppilaitoksiin ja ehdota esim. taksvärkkejä tai vastaavia työssäoppimisjaksoja heillä? Miksei voitaisi järjestää kunnallisia ulkoilutuspäiviä esim. kerran/pari kuussa, jolloin kaikki halukkaat voisivat omalta osaltaan olla esim. ulkoiluttamassa muuten huoneisiinsa sidottuja potilaita? Liitettäisiin esim. lukion oppimäärän liikuntasuunnitelmaan tämä tällainen laitostuneiden ulkoilutus? Samallahan siitä hyötyisi moni osapuoli.
Suurin ongelma vastaavissa paikoissa on naisvaltainen ala ja sen mukanaan tuomat sivuelementit. Porukasta löytyy aina pari pätijää ja besserwisseriä, parikymmentä selkäänpuukottajaa ja käytännössä kaikki ovat hyvin epämotivoituneita ja huonoitsetuntoisia. Toki poikkeuksiakin löytyy. Anyway, omasta ikäluokastani alalla hakeutuivat rehellisesti sanottuna kaikki ne looserit, joilla ei rahkeita riittänyt joko koulunumeroiden tai älynlahjojen vuoksi mihinkään muuhun. Terveydenhoitoalasta kiinnostuneet pyrkivät suoraan lääketieteelliseen, ja useimmat sinne myös pääsivät. Näitä lähi/läheishoitajia tuntuu olevan pilvin pimein ja suurimmalla osalla moraali on maksimissaan kastemadon luokkaa ja luovuus täysin kateissa.