Mitä tekisit, jos miehesi sanoisi, että nbyt sinun ei tarvitse enää tehdä töitä

Täällähän aina haukutaan töitä tekeviä uraputki-ihmisiksi, mutta sitten ei jäätäisikään pois töistä, jos se olisi mahdollista.

Jäisi enemmän aikaa itselle ja perheelle.



Ja olen hyvinkin korkeastikoulutettu uraihminen.



Myös vapaaehtoistyö tulisi kysymykseen. Mutta nyt minulla on niiiiin kiva duuni, etten sitä kyllä ihan helpolla jättäisi.

meillä on se tilanne, että ilman minunkin tuloja kyllä pärjättäis. Mutta en minä työtä pelkästä rahasta tee. Haluan saada onnistumisen tunteita omassa työssäni, olla jonkin asian ekspertti jne. En myöskään haluaisi elää kenenkään siivellä ja siltähän se tuntuisi, jos olisin vain kotona miehen käydessä töissä. Eri juttu, jos lapset olisivat niin pieniä, että he hyötyisivät kotihoidosta. Mutta meillä on jo kouluikäiset lapset.

On sanonutkin, että sitten kun asuntolaina on kokonaan maksettu, voin jäädä kotiin.



Mutta en jää. Ylimääräinen raha kelpaa :D

varmaan, että kiitos vaan, mutta en kyllä aio jäädä kotiin lojumaan.

Mutta rakastan töitäni kuten myös mukavasti tienaava työnarkomaanimieheni. Justiinsa suunnittelen kirjoittavani pari kk mieheni elatuksella väitöskirjaani ennen palkkatyöhöni vanhempainvapaalta paluuta. Eli teksin töitä. Mutta mielelläni palkkaisin jossain vaiheessa hiukan kotiapua. Tosin tämä ei oikein sovi miehen pirtaan, kun onhan ne työt itse tehtävä. Vaikka sitten yöllä. Just on mies hakannut 7kuutiota polttopuuta kirveellä, kun eihän sitä voinut klapina ostaa kun itsekin voi hakata.

On ollut haaveissa pitkään, nyt ei vaan kantti riitä, se vaatisisi taloudellisia riskiottoja. Vaikka meillä sitä rahaa onkin..

ja pitäisin rauhassa kolme vuotta hoitovapaata. Sitten palaisin takaisin töihin osa-aikaiseksi. Pää ei kestäisi pelkkää kotona oloa.

Tuohan tarkottaisi miehen armoille heittäytymistä. Oma taloudellinen turva häviäisi. Ja entä jos 10 v kotonaolon jälkeen yhtäkkiä mies jättäisi, jäisi työttömäksi tms. Eipä olisi herkkua lähteä kerjäämään töitä luppovuosien jälkeen.

Työntekijän arvo laskee kuin lehmän häntä kotivuosien aikana.

hänen kommenttiaan, sillä hän tietää, että haluan käydä töissä.



Itseasiassa tällä hetkellä ilahtuisin siitä, jos mieheni keksisi jonkin kikan, millä pärjäämme vain minun palkallani ja hän jäisi kotiin...

..koska mä tiedän miehen tulot paremmin kuin mies itse (hän on yrittäjä, mä teen paperihommat) ja ehkäpä naurahtaisin vain..



Mutta jos todella olisi tilanne, että yhden tuloilla on perheen hyvä toimeentulo turvattu, ehkäpä irtisanoutuisin nykyisestä työstäni ja hakeutuisin henkisesti kevyempään, todennäköisesti pienempipalkkaiseen työhön, jonka tekemisestä vain tykkäisin. Nyt on vähän pakko pysyä tuolla palkan takia, työstä en enää tykkää.

olisin varmaan, että jee, jee. Alkaisin tehdä vain osapäiväistä työtä, keskittyisin enemmän harrastukseeni ja siinä kehittymiseen. Siis siinä tapauksessa, että miehenkin työajat olisivat inhimilliset.

Mä vastaisin miehelleni, että jos eka palkattais siivooja ja tehtäis pari rästissä olevaa remonttia ja sit mies vois itse vähentää työtunteja.

Mulla on meistä se kivampi työ, joten toivoisin, että jos meillä yllättäen olisi varaa siihen, että toinen jäis kotiin, se olisi ennemmin mies.