Apurahoja tiukennetaan! Useimmat tutkimukset
on täysin tuulesta temmattuja ja niiden aiheet.Kannattaa tarkistaa ettei maksa tyhjästä.Monikin lasikottelee ja keksii helpon tavan maleksia kun hakee apurahaa tutkimuksiin&kirjoitelmiin.Töihin siitä juopot tutkijat!!!
Kommentit (16)
tämä apurahalla tutkimuksen tekeminen, ettää joutaakin ottaa löysät pois!
T: Apuraha 1200e/kk, työaika 50h /vko
tämä apurahalla tutkimuksen tekeminen, ettää joutaakin ottaa löysät pois!
T: Apuraha 1200e/kk, työaika 50h /vko
Miettikää ny ihan oikeesti, kun ton jättisuuren apurahan voi saada jopa puoleksi vuodeksi tai koko vuodeksi kerrallaan, ja siit ajasta ei mee ku muutama kuukausi uuden hakemuksen väsäämiseen! Ja sit sitä rahaa saa ehkä joka viidennellä hakemuksella. Tää on niin epäreiluu!!!
on täysin tuulesta temmattuja ja niiden aiheet.Kannattaa tarkistaa ettei maksa tyhjästä.Monikin lasikottelee ja keksii helpon tavan maleksia kun hakee apurahaa tutkimuksiin&kirjoitelmiin.Töihin siitä juopot tutkijat!!!
Koska viimeksi on julkaistu tutkimus, jossa oikeasti olisi tehty joku uusi, aikaisemmin tuntematon löytö tai johtopäätös?
Nythän suurin osa tutkimuksista tulee johonkin tulokseen, jonka kadunmies on käytännön kautta tiennyt jo sukupolvien ajan.
on täysin tuulesta temmattuja ja niiden aiheet.Kannattaa tarkistaa ettei maksa tyhjästä.Monikin lasikottelee ja keksii helpon tavan maleksia kun hakee apurahaa tutkimuksiin&kirjoitelmiin.Töihin siitä juopot tutkijat!!!
Koska viimeksi on julkaistu tutkimus, jossa oikeasti olisi tehty joku uusi, aikaisemmin tuntematon löytö tai johtopäätös?
Nythän suurin osa tutkimuksista tulee johonkin tulokseen, jonka kadunmies on käytännön kautta tiennyt jo sukupolvien ajan.
synnystä ja hoidosta? Astrofysiikka lienee myös kadunmiehen omista alaa?
on täysin tuulesta temmattuja ja niiden aiheet.Kannattaa tarkistaa ettei maksa tyhjästä.Monikin lasikottelee ja keksii helpon tavan maleksia kun hakee apurahaa tutkimuksiin&kirjoitelmiin.Töihin siitä juopot tutkijat!!!
Koska viimeksi on julkaistu tutkimus, jossa oikeasti olisi tehty joku uusi, aikaisemmin tuntematon löytö tai johtopäätös?
Nythän suurin osa tutkimuksista tulee johonkin tulokseen, jonka kadunmies on käytännön kautta tiennyt jo sukupolvien ajan.
Koska viimeksi on julkaistu tutkimus, jossa oikeasti olisi tehty joku uusi, aikaisemmin tuntematon löytö tai johtopäätös?
Nythän suurin osa tutkimuksista tulee johonkin tulokseen, jonka kadunmies on käytännön kautta tiennyt jo sukupolvien ajan.
jonkun muutoksen suunnan, mutta ei osaa kvantifioida tai todistaa sitä. Se on tutkimuksen tehtävä sellaisissakin aiheissa, joiden lopputulos saattaa maallikosta näyttää itsestäänselvältä.
Toisaalta uusien tulosten tai syy-yhteyksien löytyminen on kyllä ihan arkipäivää. Omassa tutkimustyössäni olen tehnyt löydön, jolla eräs elinkeino voi Suomessa saada helposti 10-30 miljoonan euron säästöt vuosittain vain tietotaitoa lisäämällä. Säätiön antama apurahapanostus on ollut huikeat 13.000 euroa. Onko tämä sitten huono panos-tuottosuhde?
Miten tämän nyt kirjoittaisi niin, että kadunmieskin jaksaisi lukea.
Tieteessä tehdään jatkuvasti uusia johtopäätöksiä ja löytöjä. Tavan kadunmies taitaa luulla, että joku yksittäinen nero on keksinyt pallolaajennusleikkauksen, matopelikännykän tai suihkuhävittäjän. Jos olisit kerran avannut korvasi, kun tieteestä kerrotaan, ymmärtäisit että neronleimausten takana on aina pitkä ja ankara työ, johon on osallistunut iso porukka. Ja jos joku saakin jostakin keksinnöstä tai oivalluksesta kunnian itselleen, hän sittenkin on vain viimeistellyt oivallukseensa johtavan työn.
Lisäksi apurahatutkijan osa on aika kova. Työpäivät ovat pitkiä, ja apurahoista on kova kilpailu. Varsinaisen tutkimuksen lisäksi on tehtävä apuraha-anomuksia. Laskisin, että ollessani tutkija noin neljännes työpanoksesta kului rahankerjuuseen. Ehkä enemmänkin. Tekisikö arvon marmattaja raskasta pätkätyötä vuodesta toiseen 1200 euron kuukausittaisilla nettotuloilla? Ja siitä sitten siis viellä pitää maksaa jonkinmoinen osa tutkimuksesta itsestään koituvista kuluista? Käykö kateeksi?
Äskeisestä huolimatta olen sitä mieltä, että kirjastojen täyttämiseen kuluvaa työpanosta voitaisiin rajata ja ohjata voimavaroja johonkin hedelmällisempään. Osa yliopistoistamme on pelkkiä maakunnallisia statussymboleita ja osa tehdystä tutkimuksesta on kyllä sellaista kuraa, ettei yhteiskunnan moisesta kannattaisi maksaa. Eikä kenenkään yksilönkään.
voi itku, musta tää alkoi niin hauskasti.
Mä en henkilökohtaisesti aio tehdä tutkimusta apurahalla enää ikinä.
Suomessa pitäisi ehdottomasti lisätä tutkimuksen riskirahoitusta. Siis kun nyt rahoitetaan pääasiassa tutkimusta, josta varmasti tulee jotain tuloksia. Näin saadaan juuri tätä "no oikeastaan me jo melkein tiesimmekin tuon, osasimme arvata mutta tulipahan todistettua"-tutkimusta.
Sen sijaan pitäisi siirtyä rahoittamaan todellista riskitutkimusta. Siinä on toki olemassa iso riski, että rahat menee kankkulan kaivoon, mutta siinä on myös varmanpäälletutkimusta suurempi mahdollisuus, että syntyy jotain oikeasti merkittävää ja uutta.
Yliopistoilla on muuten kaksi muutakin tehtävää tutkimuksen ohella. Ne maakuntayliopistot hoitavat toista ja kolmatta tehtävää monelta osin Aaltoa paremmin.
En jaksanut lukea.
terv.kadunmies
Työpäivät ovat pitkiä, ja apurahoista on kova kilpailu. Varsinaisen tutkimuksen lisäksi on tehtävä apuraha-anomuksia. Laskisin, että ollessani tutkija noin neljännes työpanoksesta kului rahankerjuuseen. Ehkä enemmänkin. Tekisikö arvon marmattaja raskasta pätkätyötä vuodesta toiseen 1200 euron kuukausittaisilla nettotuloilla? Ja siitä sitten siis viellä pitää maksaa jonkinmoinen osa tutkimuksesta itsestään koituvista kuluista? Käykö kateeksi?
Äskeisestä huolimatta olen sitä mieltä, että kirjastojen täyttämiseen kuluvaa työpanosta voitaisiin rajata ja ohjata voimavaroja johonkin hedelmällisempään. Osa yliopistoistamme on pelkkiä maakunnallisia statussymboleita ja osa tehdystä tutkimuksesta on kyllä sellaista kuraa, ettei yhteiskunnan moisesta kannattaisi maksaa. Eikä kenenkään yksilönkään.
hakeutuisi ihan oikeisiin töihin, nimittäin yksikään itseään arvostava ammattitaitoinen duunari ei möisi työpanostaan noin käsittämättömän halvalla!
on aina ollut tavallisten kaduntallaajien tiedossa. Miksi ihmeessä se pitää ihan tutkimuksella osoittaa, että lasta ei saisi vauvana ensisijaisesti hoitaa kuin yksi ainoa henkilö?
Työpäivät ovat pitkiä, ja apurahoista on kova kilpailu. Varsinaisen tutkimuksen lisäksi on tehtävä apuraha-anomuksia. Laskisin, että ollessani tutkija noin neljännes työpanoksesta kului rahankerjuuseen. Ehkä enemmänkin. Tekisikö arvon marmattaja raskasta pätkätyötä vuodesta toiseen 1200 euron kuukausittaisilla nettotuloilla? Ja siitä sitten siis viellä pitää maksaa jonkinmoinen osa tutkimuksesta itsestään koituvista kuluista? Käykö kateeksi? Äskeisestä huolimatta olen sitä mieltä, että kirjastojen täyttämiseen kuluvaa työpanosta voitaisiin rajata ja ohjata voimavaroja johonkin hedelmällisempään. Osa yliopistoistamme on pelkkiä maakunnallisia statussymboleita ja osa tehdystä tutkimuksesta on kyllä sellaista kuraa, ettei yhteiskunnan moisesta kannattaisi maksaa. Eikä kenenkään yksilönkään.
hakeutuisi ihan oikeisiin töihin, nimittäin yksikään itseään arvostava ammattitaitoinen duunari ei möisi työpanostaan noin käsittämättömän halvalla!
ennen niitä oikeita töitä. Kun siitä selviää, voi saada työpaikan.
kun tämä "aina" ei ole ollut ihan aina, jos asiaa katsotaan vähän pidemmältä historian jaksolta.
Olen toki samaa mieltä siitä, että tämä on totta ja jos luottaisimme ihan vaan siihen eläimen vaistoon niin tulisimme samaan lopputulokseen. Mutta monessako asiassa ihan oikeasti luotamme vaistoihimme? Ja kun historiallinen totuus on totta vain aikansa, niin eikö ole kiva saada vahvistus sille, että eläin meissä on oikeassa ja siihen on turha elinkeinoelämän edustajien tulla selittämään? Ne jotenkin uskoo paremmin tiedettä kuin tallaajaa.
on aina ollut tavallisten kaduntallaajien tiedossa. Miksi ihmeessä se pitää ihan tutkimuksella osoittaa, että lasta ei saisi vauvana ensisijaisesti hoitaa kuin yksi ainoa henkilö?
Itse olen ryhtynyt apurahatutkijaksi oltuani ensin useita vuosia "oikeissa töissä", enkä edes siksi ettei muuta olisi löytynyt. Vaan siksi, että on kiva taas vaihteeksi rassata aivojaan oikein kunnolla, mutta samalla ilman tavallisen työelämän "tää piti olla valmis eilen" -tyyppisiä tulospaineita. Voi todella jäädä pohtimaan ongelmia, keskustella niistä, katsella niitä rauhassa monelta kantilta ja ehkä jopa oivaltaa jotakin. Ja opiskella uutta ilman, että joka ikistä koulutuspäivää pitää ruinata esimieheltä ja perustella yksityisen kurssinjärjestäjän tolkuton lasku. Eikä kukaan kysy, onko hommat tehty virka-aikana vai vaikka illalla tai viikonloppuna, jos sattui muuta menoa.
Ja se työaikakin on mahdollista pitää kurissa, jos oikeasti tahtoo (okei, joissakin yhteisöissä sosiaalinen paine voi olla ylivoimainen).
jonottavat yhdeksän aikaan.Keräävät kuulema aineistoa..