Lue keskustelun säännöt.
Lääkärit/persoonallisuushäiriödiagnoosin teko?
02.10.2010 |
Tahtoisin tietää, miten tällainen diagnoosi tehdään henkilölle. Tapahtuuko tämä yöeensä aina mielisairaaloissa, vai voiko vastaanotolle saapua potilas, joka saa tämän diagnoosin?
Millaisia tutkimuksia tai haastatteluja tähän tarvitaan?
Olisiko vaikka jotakin nettilinkkiä tms, mistä voisi itse hakea vastausta?
Kommentit (10)
eikä persoonallisuushäiriö ole sellainen asia, että sen vuoksi pitäisi mennä sairaalaan. Psykoosi, itsetuhoisuus yms ovat jo sen verran pahoja häiriöitä että niitä ei hoideta avopuolella.
Mihin toivot saavasi apua jos saisit em diagnoosin? Terapiaa? Lääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkän seurannan eikä sitä tehdä tuosta noin vastaanotolla. Ei siihen mitään testejä ole, potilaan kanssa keskustellaan ja hänen käytöstään sekä toimiaan arvioidaan. Apuvälineinä voidaan käyttää esim. masennusseulaa. Tärkeintä on kartoittaa potilan elämänvaiheita ja käyttäytymistä niissä. Tietynlaiset oireet ja tietynlainen käytös antavat aihetta epäillä tiettyä persoonallisuushäiriötä.
Maallikon on vaikea erottaa milloin kyseessä on persoonallisuushäiriö, sillä se voi olla haastavaa myös ammattilaisille. Esimerkiksi epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä saattaa olla esimerkiksi mielialahäiriöillä oireilevalla tai vain muuten tuskaisella noin parikymppisellä naisella. Kun sama nainen on kolmissakymmenissä, ei mikään enää viittaa persoonallisuushäiriöön. Mutta "oikeassa" persoonallisuushäiriössä tätä muutosta ei todennäköisesti olisi tapahtunut: kuten nimikin kertoo, kyse on persoonallisuuden syvärakenteissa olevasta toiminta- ja hahmotushäiriöstä.
Jos epäilet itselläsi persoonallisuushäiriötä, keskustele lääkärisi kanssa. Persoonallisuushäiriöt eivät ole kovin yleisiä ja vaativat tietynlaiset olot kehittyäkseen.
En ollut koulussa tai työssä, koska mikään ei kiinnostanut. Vaikeasta nuoruudestani ja masennuksestani johtuen olin psykiatrisen avun piirissä, jouduin Kelan hampaisiin ikäni takia ja pääsin heidän lääkärilleen. Lääkäri jutteli kanssani 45 minuuttia, kyseli lähinnä menneisyydestäni. Tuntui kuin olisi nähnyt lävitseni, ihan mahtava lääkäri (vaikka vaikutti hajamieliseltä professorilta noin muuten)! Sain diagnoosin ja sitä kautta apua myös muualta.
Tarkemmin sanottuna exääni, jota kohtaan on vielä tunteita. Hänellä ollut vaikea, turvaton lapsuus kykenemättömien vanhempien lapsena. Häntä ei ole rakastettu. Minä sitten luulin, että voisin pelastaa hänet, kun rakastan terveeksi, mutta eihän se ihan niin mennyt, kun ei kyennyt vastaanottamaan rakkautta, vaan pakeni sitä.
Hänestä kaikki välittäminen oli heikkoutta.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän hakee itse apua jos uskoo olevansa sen arvoinen.
Kolmasosa hoidon piirissä olevista epävakaista ei täytä kriteerejä enää 10 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut koko elämäni, ollut turha, hyljeksitty, tyhjä, vajaa, masentunut jne.
Opiskelin ja raadoin, tein töitä, mikään ei silti onnistunut. Vajosin koko ajan syvemmälle. Tuli alko mukaan. Olin tosin syönyt masennuslääkkeitä jo 11 vuotta ennen tuota ja ollut absolutisti.
Järkyttävän elämäntilanteen vuoksi hakeuduin päivystykseen ja sitä kautta suoraan sairaalaan. Siellä tehtiin jo heti tulovaiheessa tietyt haastattelut päivystävän lääkärin toimesta. Lisäksi seuraavina päivinä osastolla.
Suostuin psykoligisiin testeihin oman itseni vuoksi ja diagnoosin + sopivan hoidon saamiseksi. Tein itsekseni ensin lomakkeita ja sen jälkeen psykologin luona testit. Musteläikkää, kognitiivista testiä, haastattelua jne. 2 eri kertaa. Tulos oli tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö, rajatila.
Olen saanut paljon tietoa ja hakenutkin sitä itse. Kaikki diagnoosissa täsmää minuun.
Olen sairastanut koko elämäni, ollut turha, hyljeksitty, tyhjä, vajaa, masentunut jne. Opiskelin ja raadoin, tein töitä, mikään ei silti onnistunut. Vajosin koko ajan syvemmälle. Tuli alko mukaan. Olin tosin syönyt masennuslääkkeitä jo 11 vuotta ennen tuota ja ollut absolutisti. Järkyttävän elämäntilanteen vuoksi hakeuduin päivystykseen ja sitä kautta suoraan sairaalaan. Siellä tehtiin jo heti tulovaiheessa tietyt haastattelut päivystävän lääkärin toimesta. Lisäksi seuraavina päivinä osastolla. Suostuin psykoligisiin testeihin oman itseni vuoksi ja diagnoosin + sopivan hoidon saamiseksi. Tein itsekseni ensin lomakkeita ja sen jälkeen psykologin luona testit. Musteläikkää, kognitiivista testiä, haastattelua jne. 2 eri kertaa. Tulos oli tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö, rajatila. Olen saanut paljon tietoa ja hakenutkin sitä itse. Kaikki diagnoosissa täsmää minuun.
Eli hoitajien havainnot minusta.
tämän perusteella katsotaan tarvitaanko tarkempia testejä. Voidaan tehdä myös avohoidossa. Tarkemmat testit tarkoittavat skid-haastatteluja. Googleta Skid-II.