Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mt-diagnoosi on ihmisellä joka tuntee jatkuvaa
02.10.2010 |
tyhjyyttä, ajoittaista voimakasta ahdistusta, "maailmantuskaa", ei tiedä mitä haluaa isona tehdä, ei ole missään tyytyväinen, ei tiedä kuka on?
Kuitenkin on korkeasti koulutettu, 53 vuotias, naimisissa, talo, kaksi autoa, koira ja kolme lasta ja mies. Hyvä työpaikka ja iso palkka. Harrastaa kaikkea koska tietää että se on hyväksi mutta ei varsinaisesti nauti siitäkään.
Puhun siis itsestäni, antakaahan palstatohtorit ja sellaiseksi haluavat diagnoosejanne niin pääsen ahdistumaan niistäkin :)
Kommentit (18)
ei liity mt-ongelmiin, tosin itse en ole potenut sitä kuin viimeksi lapsena...se helpottui kun sain viimeinkin olla juuri sellainen kuin itse haluan olla eli lakkasin miettimästä mitä muut ovat tai haluavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli Generalized Anxiety Disorder, yleisynyt tuskaisuus.
vaihda työpaikkaa, asuntoa, harrastuksia....
jonkun on muututtava!
Mieti mikä olisi SUN juttusi!
Elämä VOI muuttua!
Eli Generalized Anxiety Disorder, yleisynyt tuskaisuus.
että sulla on se niin sanottu keksi-iän kriisi ja tyhjän pesän syndrooma. Lapset ovat varmaan jo lähteneet kotoa, työelämässä olet ehkä edennyt niin pitkälle kun olet halunnut, olet ns. saavuttanut elämässäsi kaiken tarpeellisen. Sitten sitä alkaa miettiä että mitäs nyt? Ajattelepa asiaa niin, että nyt sulla on viimeinkin sitä aikaa itselle ja tee jotain erilaisia juttuja mihin ai aiemmin ole ollut aikaa. Ehkäpä tulevaisuus tuo tullessaan myös lastenlapsia joista voit löytää uutta virtaa elämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla epävakaa persoonallisuushäiriö.
perustein vaikuta miltään muulta kuin 50-kriisiltä. Normaali ikäkausikriisi, menee ajallaan ohi. Alkaa helpottaa kun uskallat elää rehellistä, oman näköistäsi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon samaa tunnistan itsessani, paitsi ikaa reilusti vahemman (mutta muut speksit kolmea lasta myoten samat ;-)). Sellaista se elama vaan on, ainakin jos ei ole ihan aarimmaisen tasainen ja tyytyvainen persoonallisuus.
Täällä yksi semmoinen. Paska sairaus, mutta itse en valinnut sekopää-äitiäni, joka tämän sai puhkeamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinulla käy tuuri, ja joku perheenjäsenistäsi sairastuu pian kuolemanvakavasti, niin saat elämänarvot tärkeysjärjestykseen ja opit nauttimaan ihan tavallisesta arjesta, päivä kerrallaan.
että, jos on niin sairas, että saa persoonallisuushäiriödiagnoosin, niin ei saa elämässään sellaisia asioita kuin ap (perhe, koulutus, työ ym.). Täysin terveellekin ihmiselle elämänkaareen kuuluu mietintä, tietynlainen ahdistuneisuus ajoittain ja kaikki muut mielialan kirjot. Ei se tarkoita psyykkistä sairautta, jos on "5-kympin kriisi", mitä täällä on ehdotettukin. Sinuna kääntyisin hyvän psykologin tai psykoterapeutin puoleen, jos tarvitset keskusteluapua. Psykiatria et mielestäni tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut valtavasti helpotusta, kun aloin katsoa TV7:aa ja tulin sitä kautta uudelleen uskoon tai oikeastaan oikeasti uskoon.
Siihen saakka usko oli minulle vieras, vaikka minut on kastettu, kirkkoon olen kuulunut, riparit käyty, mutta en ollut valmis vastaanottamaan.
Anteeksi, jos koette tuputtamisena, mutta tämäkin on vaihtoehto ja paras sellainen.
että, jos on niin sairas, että saa persoonallisuushäiriödiagnoosin, niin ei saa elämässään sellaisia asioita kuin ap (perhe, koulutus, työ ym.).
Luulisi sinun tietävän, että maailmassa on esim. psykopaatteja valtionjohtoa myöten. Moni narsistisesta pers. häiriöstä kärsivä menestyy materialla mitattuna erittäinkin hyvin elämässä.
Ap:n jutusta tuli mieleen epävakaa persoonallisuus. Enkä oikein ymmärrä mikä estää saamasta miestä, kahta lasta ja kohtuullisen hyvää taloudellista asemaa vaikka siitä kärsisikin. Oikastaan ainoa johon se olisi todennäköisesti voinut vaikuttaa vaikeuttavasti on hyvä menestys työelämässä. Mutta tuskin välttämättä siihenkään.
Ap:n kannattaisi käydä juttelemassa vaikka psykologin tai psykiatrin kanssa ahdistuksestaan, eiköhän siellä tiedetä paremmin kuin täällä ongelman oikea nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla on aina ollut tälläinen olo. Kun lapset oli pieniä, olo oli helpompi. 20-vuotiaana olin niin väsynyt kaikesta mitä olin kokenut, että tuntui etten jaksa enää mitään. Eli helppoa ei elämä ole ollut lapsuudessa. Mutta olo helpottui kun lapset syntyivät.
Nyt taas alkaa olot hiipiä päälle.
Itse olen saanut valtavasti helpotusta, kun aloin katsoa TV7:aa ja tulin sitä kautta uudelleen uskoon tai oikeastaan oikeasti uskoon. Siihen saakka usko oli minulle vieras, vaikka minut on kastettu, kirkkoon olen kuulunut, riparit käyty, mutta en ollut valmis vastaanottamaan. Anteeksi, jos koette tuputtamisena, mutta tämäkin on vaihtoehto ja paras sellainen.
että, jos on niin sairas, että saa persoonallisuushäiriödiagnoosin, niin ei saa elämässään sellaisia asioita kuin ap (perhe, koulutus, työ ym.). Täysin terveellekin ihmiselle elämänkaareen kuuluu mietintä, tietynlainen ahdistuneisuus ajoittain ja kaikki muut mielialan kirjot. Ei se tarkoita psyykkistä sairautta, jos on "5-kympin kriisi", mitä täällä on ehdotettukin. Sinuna kääntyisin hyvän psykologin tai psykoterapeutin puoleen, jos tarvitset keskusteluapua. Psykiatria et mielestäni tarvitse.
Sitten se alkaa ahdistaa ja tuntua turhalta jolloin sanon itseni irti - ja olen innoissani uudesta työstä - joka ei kuitenkaan ole "minua" jne jne
heikko minuus
Olen joutunut elmässä tekemään niin paljon kompromisseja ja miellyttämään ihmisiä etten tiedä välillä mitä mieltä olen oikeasti.
Alue: Aihe vapaa
onnellinen siitä mitä sinulla on.