Kertokaa nyt mulle mitä ne kovat rasvat on!

eläinkunnasta saatavat rasvat (lihassa oleva rasva, maitotuotteissa oleva). Poikkeuksena kalan rasva, joka on sitä "hyvää" rasvaa.



Kaikissa leivonnaisissa ym. herkuissa on kovaa rasvaa. Tuoteselosteessa huono rasva on merkitty tyydyttynyt rasva ja se hyvä ja kaikkien tarvitsema rasva on tyydyttämätöntä rasvaa.



Selkiskö?

Kaikki huoneenlämmössä (n. 20 asteessa) "juoksevat" rasvat ovat pehmeitä rasvoja.



Noh, ymmärisökän tästä nyt mitään? =D

Pääsääntö on, että rasva joka on jääkaapissa pehmeää, on pehmeää rasvaa ja päinvastoin. Eläinperäiset ovat yleensä kovaa ja kasviperäiset pehmeää.

eläinkunnasta saatavat rasvat (lihassa oleva rasva, maitotuotteissa oleva). Poikkeuksena kalan rasva, joka on sitä "hyvää" rasvaa. Kaikissa leivonnaisissa ym. herkuissa on kovaa rasvaa. Tuoteselosteessa huono rasva on merkitty tyydyttynyt rasva ja se hyvä ja kaikkien tarvitsema rasva on tyydyttämätöntä rasvaa. Selkiskö?

Laskenta THL:n numeroilla aikavälillä 1969 – 2007

Kolesterolipitoisuus putosi keskimäärin 7:stä 5,2:een. Tämä on prosentteina 25.7 %. Näin sepelvaltimokuolemien olisi pitänyt vähentyä 25.7 x 2-3 % = 51.4 % -77.1 %. Vuonna 1969 sepelvaltimokuolemia tapahtui yhteensä 11 617. THL:n omalla laskuopilla niitä olisi ollut vuonna 2007 enää vain 48.6 % - 22.9 % x 11 617 = 5 646 – 2 660 tapausta. Virallisen tilastokeskuksen rekisterin mukaan niitä oli vuonna 2007 kuitenkin 11 887. Todellisessa arkielämässä vähennystä ei tullut lainkaan, mutta lisäystä tuli 270 kuolemaa. Nyt kyllä THL saa tarkistaa laskuoppiaan.



Jos laskemme yhteen THL:n arviot, Käypähoito-ryhmän lupaukset ja lisääntynet hoito-operaatiot, Suomessa ei enää kukaan kuolisi sepelvaltimotautiin. Valitettava tosiasia vain on se, että meillä kuollaan sepelvaltimotautiin yhtä usein kuin 1970-luvun alussa. Kehitystäkin on sentään tapahtunut. Kymmenistä eri syistä ihmisten elinikä on noussut, joten hyvin merkittävä osa työikäisten sepelvaltimokuolemista on lykkääntynyt eläkeläisten puolelle. Eläkkeellä on enemmän aikaa kuolla.

http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=283

Laskenta THL:n numeroilla aikavälillä 1969 – 2007

Kolesterolipitoisuus putosi keskimäärin 7:stä 5,2:een. Tämä on prosentteina 25.7 %. Näin sepelvaltimokuolemien olisi pitänyt vähentyä 25.7 x 2-3 % = 51.4 % -77.1 %. Vuonna 1969 sepelvaltimokuolemia tapahtui yhteensä 11 617. THL:n omalla laskuopilla niitä olisi ollut vuonna 2007 enää vain 48.6 % - 22.9 % x 11 617 = 5 646 – 2 660 tapausta. Virallisen tilastokeskuksen rekisterin mukaan niitä oli vuonna 2007 kuitenkin 11 887. Todellisessa arkielämässä vähennystä ei tullut lainkaan, mutta lisäystä tuli 270 kuolemaa. Nyt kyllä THL saa tarkistaa laskuoppiaan.

Jos laskemme yhteen THL:n arviot, Käypähoito-ryhmän lupaukset ja lisääntynet hoito-operaatiot, Suomessa ei enää kukaan kuolisi sepelvaltimotautiin. Valitettava tosiasia vain on se, että meillä kuollaan sepelvaltimotautiin yhtä usein kuin 1970-luvun alussa. Kehitystäkin on sentään tapahtunut. Kymmenistä eri syistä ihmisten elinikä on noussut, joten hyvin merkittävä osa työikäisten sepelvaltimokuolemista on lykkääntynyt eläkeläisten puolelle. Eläkkeellä on enemmän aikaa kuolla.

<a href="http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=283" alt="http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=283">http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=283</a&gt;

jotain kiekaisemaan :)