Millaista on tietää olevansa parisuhteessaan rakastettu?
ei ole kokemusta, olen rakastunut ja varmasti joku on rakastanutkin, mutta ilmeisesti tämä useampilapsinen suhde ei nyt ole sellainen. Kertokaa millaista se siis on, mulla ei nelikymppisenä ole kokemusta asiasta.
Kommentit (12)
Vaikka nyt onkin parisuhteessa viileempi kausi menossa, on turvallista tietää, että silti olen rakastettu.
meillä se ainakin ilmenee pieninä juttuina. Hipaisu kun ollaan samassa huoneessa, halaukset ilman mitään syytä, kahvin tuominen sänkyyn jne.
On turvallinen ja hyvä olo. VAikka olisi jotain vaikeuksiakin, niin voi luottaa siihen, että toinen on tukena.
itse huomaan sen siitä miten mies kohtelee minua, häntä kiinnostaa mielipiteeni ja hän kuuntelee. Välittää tunteistani ja tekee kaikkensa jotta olisin onnellinen. Haluaa viettää aikaansa kanssani ja oppia tuntemaan minua aina vaan paremmin. Katseestakin kyllä näkee jos toinen rakastaa :)
Eli tarkoitan, ettei oo sellainen olo, että tarvii koko ajan todistella toiselle, että kyllä mä oon riittävän hyvä.
Ei oo sellanen olo, että jos mä en tee tänään riittävän hyvää ruokaa, niin se jättää mut. Tai jos en oo tänään hyvällä tuulella, niin se miettii oisko joku toinen parempi. Eli vaikka riidelläänkin, niin en ajattele, että jättääköhän se nyt minut.
Ja on muakin järkyttänyt tuo, minkä joku yllä mainitsi, että mies kuuntelee munkin mielipiteitä. Siis ihan työasioissakin, joista mulla ei edes ole kovin vankkaa ammattitaitoa, niin se silti kuuntelee mitä mä sanon ja joskus jopa kääntyy mun kannalle, vaikka on ensin itse ollut toista mieltä. En käsitä mistä mä oon saanut niin paljon vaikutusvaltaa. Kai se on sitä rakkauttakin, ja kyllä kai mä näistä työhommistakin sitten tajuan enemmän kuin itse uskonkaan.
vaan mollaava, kontrolloiva, pahantuulinen (koko perhe jännittää mielialoja), kova ja kylmä. Kait se sitten on mun kanssa pakosta kun on nuo kolme pientä lasta - monikkoperhe ollaan siis. Neuvoja?
kun sai kuulla että en lähdekään metsälle vielä tänään vaan vasta huomenna. Hän siis ilmeisestikin viihtyy seurassani koska kotitöiden jakamisesta meillä ei ole ollut erimielisyyttä vuosikausiin.
Täytynee palkita vaimo oikein kunnon p*nolla.
kun sai kuulla että en lähdekään metsälle vielä tänään vaan vasta huomenna. Hän siis ilmeisestikin viihtyy seurassani koska kotitöiden jakamisesta meillä ei ole ollut erimielisyyttä vuosikausiin.
Täytynee palkita vaimo oikein kunnon p*nolla.
Miehen katseesta näkee koko ajan miten paljon välittää. Kuuntelee juttujani ja on huolissaan jos vaikutan kipeältä tai olen allapäin. Nauretaan paljon yhdessä. Mies kehuu ulkonäköä ja haluaa halailla ym mihin ei aina liity seksiä.
Tienkin suhteessa myös riidellään ja ollaan eri mieltä mutta edes niinä hetkinä ei tunnu etteikö mies rakastaisi.
turvalliselta, onnelliselta, siltä että uskaltaa olla omaitsensä, elää arkea, olla hössöttämättä liikoja, ei tarvitse kalastella mitään... voi elää elämänsä ihan rauhassa. Voi keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Voi olla meikittä, villasukat jalassa ja olla vaan. Tietää, että toinen on meidän perhettä varten.
Olen kohta nelikymppinen, usean lapsen äiti.
Mies huomioi ja huomaa, jos olen väsynyt, innostunut, säikähtänyt... ihan minkä olo/tunnetilan vaan hän rekisteröi ja noteeraa ihan ilman mainostamista.
Hän hemmottelee, kuuntelee ja kunnioittaa sekä luottaa.
Yhdessä suunnitellaan asioita, yhdessä toteutetaan suunnitelmiamme.
Hänelle olen olemassa ja rakkain myös, kun olen poissa silmistä;-)
Kaikenlaista huomiomista se on.Kyllä sen rakkaudeksi tunnistaa.Ja on kokemusta ja useampi kuin yksi lapsi.