Minkä design/klassikkoesineen/huonekalun esilläpitäminen kielii epävarmuudesta,

oman maun puutteesta, epävarmuudesta ja brassailun halusta. Lastulevykalusteet ja tarjoustalon muovikipot kertovat itsevarmuudesta ja hyvästä mausta!

:D tämä selvä!

kun ei ole itsellä varaa desing huonekaluihin ja esineisiin..

kun ei ole itsellä varaa desing huonekaluihin ja esineisiin..

Niin samaa mieltä! Mut nauraa ainakin saa... :D

käytettyinä saa edullisemmin kuin uutena jos ei välitä käytön jäljistä. minä olen löytänyt myös parista konkkaan menneestä liikkeestä haluamani alennuksella.



designkin saattaa olla keräilyn kohde siinä missä taide. sen lisäksi, että design kestää aikaa, rahat eivät mene samalla tavalla hukkaan kuin ikean kalusteisiin. omansa tai ainakin ison osan saa myöhemmin myydessään takaisin.

joka on ostettu siksi että se on kallis / haluttu / jonkin nimekkään, seurapiireissä viihtyvän suunnittelijan tekemä / näin sen lehdessä Jorma Uotisen hyllyssä.



Mikä tahansa design-esine voi olla hankittu myös siksi, että se on ostajansa mielestä kaunis / muuten miellyttää silmää / täydentää jonkin nurkan kauniiksi koknaisuudeksi / sopii täydellisesti käyttötarkoitukseen.



Näin ollen, koska emme ole ajatustenlukijoita, on turha halveksia Aalto-vaasien, Tuplakuplien, Blokien tai Artekin kalusteiden omistajia. Tai muumimukien, sen puoleen.



Omasta kaapistani löytyy Aalto-maljakko (lahjaksi saatu) ja lukuisia muumimukeja. Jukka Korpiheten Soihtu-valaisinta himoitsen, koska se näyttäis mahtavalta perinnöksi saamani pienen Nefertiti-rintakuvan vieressä. En hinnan tai palkintojen takia.

sain sellaisen ylppärilahjaksi (-98), ensimmäisen rikkoi silloinen kissa ja mun äiti osti sitten samanlaisen tilalle. Noh, muutama päivä sitten meidän pikkuneiti lattoi sen tuhannen p...unpäreiks...No, onneksi ei satuttanut itseään ja sehän on vaan materiaa...

mut mulla onkin kukkapuron karuselli

ja systerillä on kotona yks eamesin lounge chair ottomaanilla ja uuteen huvilaansa tulee niitä jopa kaksi, uudempaa korkeampaa mallia.

epävarmaa on, olis pitänyt ikeasta tai sotkasta ostaa jotain tosi yksilöllistä.

Ostatteko te ihan oikeasti kaiken sisustukseen liittyvän vain sillä periaatteella, mitä muut teistä ajattelevat? Eli jotain ei voi ostaa, vaikka pitäisi siitä, koska muut voivat pitää epävarmana tai snobina?



Entä jos 99 prosenttia ihmisistä osaa sisustuskamaa ihan vain sen vuoksi, että pitää niistä?

ja systerillä on kotona yks eamesin lounge chair ottomaanilla

on mitä suurimmin mun mieleen! Semmoisen kun sais! Mutta eipä tule koskaan olemaan varaa, enkä oikein usko, että näyttäisi hyvältä rintamamiestalon pienissä huonoissa.

eikä aikuinen ihminen tällaisia edes mieti.

Löysin kivan sivuston, jossa vertaillaan eri huonekaluliikkeitä ja niiden palvelun laatua.

http://www.huonekalureklamaatio.com/

Mielenkiintoinen saitti.

meillä on Puppy. Se on hirmu hauska (lapset kiipeilevät ja istuvat sen päällä) ja käytännöllinen (peittoteline). Sopii myös kalustukseemme.

suomalaisesta designista ja halusin uusia ideoita. Suurin osa vastaajista ei suostunut auttamaan, vaan haukkui minua epävarmaksi, kun haluan kotiini klassikkoesineitä. Ihmettelen, että mistähän tuollainen asenne kumpuaa.

henkilöllä joka kyseistä tuotetta esillä pitää on niin varma ja hyvä itsetunto, että pitää esinettä esillä ihan vain siksi, että sattuu pitämään siitä?

Muistan jostain innosta pariskunnan, joka halusi kotiin design-tuolin. Ei ollut mitään mieltymyksiä asiassa muuten, mutta joku piti nyt hankkia. Ihan omaakin silmää miellyttävään hankintaan siinä päädyttiin, mutta tuollainen tyyli hankkia kotiin huonekalu huvitti ja mietitytti.



Kukaan ulkopuolinen ei tietysti tiedä, onko Tuplakupla olohuoneessa vain siksi, että joku design-juttu pitää tuossa nurkassa olla tai että nämä nyt vain ovat muotia.



Ihan luonnollista on, että design-tuotteissakin on "muoteja", tiettynä aikana tietynlainen muotokieli ja materiaali miellyttävät enemmän kuin toisina. Sisustuslehdistä ihmiset näkevät esineitä, jotka miellyttävät omaa silmää. 90-luvun designesineitä näkyy lehdissä suhteellisen vähän tällä hetkellä. Postmodernismi esim. loistaa poissaolollaan juuri nyt.

se, että tähän mennessä mainituista asioista löytyy Smegin jääkaappi, Puppy, Aalto-vaasi, Artekkia ja Muumi-mukeja :D Lasketaankohan lieventäväksi asianhaaraksi kun niiden lisäksi on Ikeaa ja mummola löytöjä?



Ei hyvää päivää. Kuka oikeasti miettii tollaisia? Meillä ainakin huonekalut, astiat ja koriste-esineet on hankittu sen perusteella, mikä miellyttää omaa silmää; ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut meistä niiden perusteella ajattelevat! :)

Jos kaikki kankaat ovat Marimekkoa ja kupit ja kipot Muumi-mukeja, Tupperia ja Mariskoolia niin se kertoo lähinnä sitä, että varsinaista OMAA design-makua tai näkemystä ei ole. Haetaan tiettyä tyyliä mitä muillakin omassa viiteryhmässä tai "ostetaan laatua" ja ajatellaan että nuo edustavat sitä.

Hyvin naismaisia valintoja, ja mainstreamia.

mut mulla on kämppä myynnissä ja heti kohta alkoi tulla tuttavaa esitelmöimään et kämppä tarvitsee stailausta; aaltovaasit ja mariskoolit esiin, verhot ja keittiön pöytä vaihtoon jne. No mariskooleja mulla ei ole koskaan ollut (onneksi) aaltovaasini lykkäsin kaapista ensimmäisen kommentoijan syliin; ole hyvä pidä omanasi, mä en sillä mitään tee, vahdi lapsia hetki kun käyn kaupassa, "maksuna".

Huonekalujani en vaihda, koska ne on mun.

Huvittavinta tässä "katson-sisustusohjelmia-ja-tiedän-siis-miltä-asuntosi-kuuluu-näyttää"-kippotyypeissä on se, että yksikään noista neljästä ei ole ehdottanut tapetinvaihtoa, vaikka pintaremppa todellakin olis tarpeen koska tapetti paikoin on reikäinen ja "kolhuinen". Lieneekö taperin (karmea) väri ja kuvio (raita) sisustusohjelmassa esillä ollut kun kukaan ei siitä kritisoi?!

Oikeesti mua on alkanut ärsyttää, et mun koti kuuluis muiden mielestä näyttää joltain muotisisustukselta vaan sen takia että asuntoni on myynnissä -tai ilmeisesti joidenkin mielestä muutenkin. Aika lyhytkatseilta ostajilta jos eivät osaa katsoa pintoja ilman huonekaluja, jälkimmäiset kun eivät kuitenkaan kuulu kauppaan

- eipä noita kuulemma kukaan huolisikaan, heh.

niitähän on lähes joka huushollissa, ja useimmiten lahjaksi saatuna (näin meilläkin ja eri kokoja/ värejä). Sopivat kyllä sisustusmakuuni, mutta en varmaankaan olisi itse varta vasten ostanut.

että Aaltovaasin. Mutta joku esine voi olla vain sattumaa, tai sitten asukkaat oikeasti pitävät siitä. Jos sisustus on sävy sävyyn, sisustuslehdestä plokattua, tyyli vaihtuu muodin mukaan, kaikki on "hajutonta ja mautonta", sellaista, joka ei varmaan loukkaa ketään, ei kiinnitä huomiota eikä sisällä mitään henkilökohtaista - se kielii epävarmuudesta.