Olen masentunut, taas.
Jätin masennuslääkkeet kesällä parin vuoden käytön jälkeen, kun olo oli ollut pitkään ok. Nyt kolkutellaan taas vaikean masennuksen rajoja ja lääkitys aloitetaan.
Ja joku vielä pitää tätä "muotisairautena" tai jonain luulotautina - arvatkaapa vain, olisinko tahtonut sen palaavan? Itkettää ja ahdistaa ja vituttaa jo koko masennus. :(
Kommentit (10)
minusta varsin hyvin. Lisänä on terapia 1x/vko, sitäkin takana jo pari vuotta.
Mulla olis tässä nämä lapsetkin, tahtoisin olla niille enemmän äiti kuin mitä jaksan sairauden pahimmassa vaiheessa olla. :(
ap
Kurjaa jos joutuu kokeilemaan monia lääkkeitä:(
Minulle on sopinut cipralex. Masennus on vakava sairaus mutta kaikki eivät sitä ymmärrä.
Tiedän, että pahentaa masennusta tai jopa aiheuttaa sitä, silti en pääse irti.
Ei taida masislääkkeet tehota, kun juo alkoholiakin?
Alko vaikuttaa lääkkeiden tehoon, yritä olla ottamatta kaljaa.
Yritä muita konsteja, itsehoitoa. Mäkin oon välillä tosi masentunut, mutta oon niin tottunut siihen.
Olen tehnyt mielessäni selvitystä mistä johtuu, mitkä asiat vaikuttaa parantavasti, mitkä pahentaa jne.
Mulla on myös ihan ulkoisista olosuhteista johtuvaa oloa. Eli yksinäisyys masentaa, esimerkkinä.
Terapia on vähän aukaissut silmiä, mutta en ole päässyt masennuksesta eroon koska ne syyt ovat niin syvällä(tunnepuolella).
Hoidan itseäni liikunnalla, luonnossa liikkumisella. Jos olis ystäviä, se auttais. Niitä ei juuri näy...
Eriasteista masennusta 8 vuoden ajan. Täytän pian 22. Lääkkeitä jos jonkinmoista, jatkuvaa terapiaa siihen asti, kunnes aina kuvittelen olevani terve. Kohta huomaan istuvani taas vastaanotolla. Välillä parempia aikoja, sitten taas vajotaan aina vaan syvemmälle. Viimekesänä yritin tappaa itseni. Viinaa menee enemmän tai vähemmän, hyvinä aikoina biletysmielessä, huonoina taas turruttamaan pahaa oloa. Viimeaikoina on alettu pohtia josko minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli tai ei, niin koen kyllä olevani jollaintapaa sairas, senverran kummallista tämä elämä on ollut. Mutta jotenkin sitä aina noustaan, ja vaikkei nytkään kovin kummosesti mene, olen varma että näillä vaikeilla vuosilla on joku tarkotus ja että tulevaisuudessa saan elää normaalia, onnellista ja ennenkaikkea tasapainoista elämää.
Itse menin tekemään saman mokan joskus ja huonostipa siinä kävi. Nykyisin otan sen pillerin kuin vitamiinin aamuisin. Olen käyttänyt lääkettä 5 vuotta ja en tiedä lopetanko koskaan? Sama se sitten sitä käyttää kun olo on paljon parempi. Kävin myös 2 vuotta terapiassa ja nyt osaan suhtautua itseeni, muihin ja elämään normaalimmin. Silti en aio lääkitystä lopettaa pitkään aikaan. Olen kuitenkin pienten lasten äiti ja haluan pitää itseni kunnossa.
äläkä jätä sitä muutamaan vuoteen jos se kerran autta sinulla!
uusi masennusjaksoei ota helpottaakseen. Kokeiltu jo cymbalta, seronil ja triptyl. Alussa joitakin viikkoja helpompi olo, mutta sitten pahenee. Taas ensi keskiviikkona psykiatrin kontrolliaikam Mitä lääkkeitä sinä olet kokeillut?