TYöharjoittelijan urakehitykseen vaikuttaminen negatiivisesti

Oppilaitoshan vaatii siihen tietyt luonnehdinnat eri harjoittelutehtävien suorittamisesta ja niistä nousi sitten haloo. Koulu jäi aivan suu auki tässä tapauksessa, mutta voin kyllä ymmärtää, että harjoittelija lakimiehineen jyräsi kaikkien yli. Oli aika "voimakas" luonne.

t. 22

saa oppilaitoksesta aika äkkiä kuulla, että on itse osaamaton nipottaja, joka pelkää paremman opiskelijan vievän työpaikan.

Itse työkentällä (sairaaloissa jne.) - työilmapiiri on lähes järjestäin niin huono, että siihen on melkein pakko reagoida ulkopuolisen harjoittelijan. Siinä maailmassa eivät herkät, kiltit ja ihmisläheiset pärjää - saatat saada negatiivista palautetta pelkästään siitä, että annat potilaille liikaa aikaasi (!), vaikka ihmisten auttamisen parissa liikutaankin. Se, jos menet kuin kone ja vain "hoidat hommasi" mekaanisesti, on paljon toivottavampi ominaisuus kuin ihmisläheisyys. Ja niin surullista kuin se onkin, tämä on ihan totta. Eli ihan hyvä, jos ja kun oppilaitoksenkin taholta puututaan asiaan!

ohjeista ja opastuksesta huolimatta, kohtelee asiakkaita töykeästi, huomauttelee odottaville äideille lihavuudesta, jättää tekemisiä kirjaamatta eli potilastietoihin syntyy aukkoja jne. Hienoa, jos oppilaitoksen mielestä on OK, että asiakasta ei ohjata äitiyspolille vaan jätetään huolenaiheet kirjaamatta.

Mutta en voi ymmärtää, miten tuollaisista virheistä lähtien homma on paisunut niin isoksi (/ pahaksi), että oppilaitoskin on pitänyt ottaa mukaan asian käsittelyyn? Eikö oikeampi tapa käsitellä noita virheitä olisi ollut jutella niistä harjoittelijan kanssa? Mitä harjoittelija sanoi, kun nuo em. virheet otettiin puheeksi? Eihän tuohon oikein kai voi reagoida niin, että "enpäs sanonu / tehny - sä oot väärässä"? Ja sitä paitsi verenpaineen mittausta todellakin harjoitellaan vain tyyliin kerran yhden kolmituntisen ajan, ja sen jälkeen kentälle harjoittelemaan em. taitoa. Harva terveydenhoitaja(kaan) varmasti on "valmis" ammattiinsa valmistumishetkellä; työssä siihen opitaan paremmin (toki perustaidot pitää olla hallussa - mitä varten on esimerkiksi lääkintäpassi). t. Se, jota siteerasit

opastuksesta ja valvonnasta huolimatta suostu oppimaan verenpaineen mittausta ja sen merkitsemistä asiakastiedostoihin, ja kun asiasta on oppilaitoksen kanssa käyty neuvotteluja opiskelija kanssa keskustelun jälkeen, eikä mikään muutu, vaan asenne on "mä en tiennyt" niin jotain on pielessä!

Tämä työ opitaan tekemällä työtä, mutta jos ei suostu ymmärtämään edes perusasioita (raskausdiabetes ei ole sama kuin ykköstyypin diabetes, odottaville äideille ei sanota mitä tahansa, tietyt paperi/päätetyöt on pakko tehdä jne.) niin lähtökohta työskennellä ammatissa on aika surkea.

Mutta oppilaitoksenkin mukaan "työ opitaan työssä". Sääli niitä odottajia, joiden raskaustoksemiaa ei neuvolassa tulla noteeraamaan, kun ko. henkilö menee töihin.

opiskelijaa opiskelun puolessa välissä jos harjoittelu uhkaa jäädä hyväksymättömäksi jostakin syystä. Sinun tehtäväsi olisi ollut ohjata opiskelijaa ja auttaa häntä pääsemään stereotypioistaan. Eli osakseen myös sinun kykysi ohjaajana on kyseenalainen ja kertoo omasta huonosta ammattitaidostasi..

saa oppilaitoksesta aika äkkiä kuulla, että on itse osaamaton nipottaja, joka pelkää paremman opiskelijan vievän työpaikan.

Itse työkentällä (sairaaloissa jne.) - työilmapiiri on lähes järjestäin niin huono, että siihen on melkein pakko reagoida ulkopuolisen harjoittelijan. Siinä maailmassa eivät herkät, kiltit ja ihmisläheiset pärjää - saatat saada negatiivista palautetta pelkästään siitä, että annat potilaille liikaa aikaasi (!), vaikka ihmisten auttamisen parissa liikutaankin. Se, jos menet kuin kone ja vain "hoidat hommasi" mekaanisesti, on paljon toivottavampi ominaisuus kuin ihmisläheisyys. Ja niin surullista kuin se onkin, tämä on ihan totta. Eli ihan hyvä, jos ja kun oppilaitoksenkin taholta puututaan asiaan!

ohjeista ja opastuksesta huolimatta, kohtelee asiakkaita töykeästi, huomauttelee odottaville äideille lihavuudesta, jättää tekemisiä kirjaamatta eli potilastietoihin syntyy aukkoja jne. Hienoa, jos oppilaitoksen mielestä on OK, että asiakasta ei ohjata äitiyspolille vaan jätetään huolenaiheet kirjaamatta.

Mutta en voi ymmärtää, miten tuollaisista virheistä lähtien homma on paisunut niin isoksi (/ pahaksi), että oppilaitoskin on pitänyt ottaa mukaan asian käsittelyyn? Eikö oikeampi tapa käsitellä noita virheitä olisi ollut jutella niistä harjoittelijan kanssa? Mitä harjoittelija sanoi, kun nuo em. virheet otettiin puheeksi? Eihän tuohon oikein kai voi reagoida niin, että "enpäs sanonu / tehny - sä oot väärässä"? Ja sitä paitsi verenpaineen mittausta todellakin harjoitellaan vain tyyliin kerran yhden kolmituntisen ajan, ja sen jälkeen kentälle harjoittelemaan em. taitoa. Harva terveydenhoitaja(kaan) varmasti on "valmis" ammattiinsa valmistumishetkellä; työssä siihen opitaan paremmin (toki perustaidot pitää olla hallussa - mitä varten on esimerkiksi lääkintäpassi). t. Se, jota siteerasit

opastuksesta ja valvonnasta huolimatta suostu oppimaan verenpaineen mittausta ja sen merkitsemistä asiakastiedostoihin, ja kun asiasta on oppilaitoksen kanssa käyty neuvotteluja opiskelija kanssa keskustelun jälkeen, eikä mikään muutu, vaan asenne on "mä en tiennyt" niin jotain on pielessä! Tämä työ opitaan tekemällä työtä, mutta jos ei suostu ymmärtämään edes perusasioita (raskausdiabetes ei ole sama kuin ykköstyypin diabetes, odottaville äideille ei sanota mitä tahansa, tietyt paperi/päätetyöt on pakko tehdä jne.) niin lähtökohta työskennellä ammatissa on aika surkea. Mutta oppilaitoksenkin mukaan "työ opitaan työssä". Sääli niitä odottajia, joiden raskaustoksemiaa ei neuvolassa tulla noteeraamaan, kun ko. henkilö menee töihin.

Tietyt asiat kyllä pitäisi osata ennen työelämään astumista - etenkin noin vastuullisella alalla, kun mitä terveydenhoitajilla on.

Itsekin olen kyllä välillä ihmetellyt sitä, miten sille linjalle pääsee (ylipäätään) opiskelemaan ollenkaan ne, joilla ei ole mitään omaa kokemusta em. aiheista / ylipäätään juuri ollenkaan elämänkokemusta. Tuossa työssä vaaditaan sellaista näkemystä ja ihmisten käsittelytaitoa, mitä ei pelkästään koulun penkiltä saa - se pitäisi olla jo itsellä ennen kun tuon koulun aloittaa.

Mielenkiintoista kyllä, miten koulun edustaja on asiaan suhtautunut - kouluissa, toimintalinjoissa ja opettajissakin on varmasti eroja. Itse olin raskaana työharjoittelussa sairaalassa hyvin vaativalla osastolla, sain osaston hoitajan niskaani jo heti ensimmäisenä päivänä kertoessa tavoitteeni ko. harjoittelulle, ohjaajani kohteli minua kuin idioottia (ei ohjannut oikeasti yhtään mitään, mutta pyöritteli sitten silmiään, kun en automaattisesti osannut) ja työilmapiiri oli uskomattoman huono ja täynnä konflikteja.

Terkuin; se, ketä siteerasit - itsekin terveydenhoitajaopiskelija

asioita päätetä, vaan opiskelijan koulusta vaikuttaa opettajankin puheet. Opettaja käy kesken työharjoittelun ja keskustelee missä mennään, ei koko vastuu ole yhdellä ihmisella. Opettaja käy koulusta myös lopussa...



Myös työyhteisön kanssa mietitään yhdessä arvostelun tulosta, sillä yleensä työpaikoissa on muitakin ihmisiä näkemässä ja tekemässä yhteistyötä harjoittelijan kanssa kuin vain se yksi...kysytään mityä mieltä muut ovat.

Myös työyhteisön kanssa mietitään yhdessä arvostelun tulosta, sillä yleensä työpaikoissa on muitakin ihmisiä näkemässä ja tekemässä yhteistyötä harjoittelijan kanssa kuin vain se yksi...kysytään mityä mieltä muut ovat.

Ne muut puolustaisivat sitä (vain vierailemassa olevaa) harjoittelijaa ohi muiden kolleegoiden mielipiteiden (joiden kanssa tämä työntekijä jatkaisi työskentelyään)?

Toimivatko ihmiset useinkin tässä yhteiskunnassa noin suoraselkäisesti ja oikeudenmukaisesti, sekä ennen kaikkea rohkeasti? Vau, en tiennytkään.

Keskustelin tänään harjoittelijasta ja hänestä kirjoitettavasta arvioinnista ja työharjoittelutodistuksesta esimieheni kanssa. En ole ollut yksin harjoittelijan kanssa tekemisissä, vaan hän on toiminut useammissa toimispisteissä ja saanut tutustua työpaikkani toimintaan kokonaisuudessaan. Olen kuitenkin hänelle määritetty harjoitteluohjaaja, joten laadin arvion ja todistuksen niin, että myös esimieheni sen tarkastaa ja voi antaa omat kommenttinsa. Itse olen työskennellyt samassa työpaikassa jo kuusi vuotta ja ohajuksessani on ollut useita harjoittelijoita, työpaikallamme vuosien varrella kymmeniä. Parhaat ovat lähes aina työllistyneet meille tai heitä on suositeltu yhteistyökumppaneillemme ja esimieheni sana todella painaa tässä ja edessä on näin hyvä alku uralle.



Keskustelimme myös moniammatillisen työtiimini kanssa harjoittelijasta enkä ollut yksin kokemuksineni ja tuntemuksineni. Sain tukea myös esimieheltäni, jonka mukaan kyseinen henkilö ei vaan sovellu tälle alalle. Yliopisto-opiskelijoiden "opettajat" eivät käy työpaikoilla kesken harjoittelun, käsittääkseni näin on lähinnä amk-opiskelijoiden harjoitteluissa.



Olemme keskustelleet usein harjoittelijan kanssa, jolloin olen kertonut työpaikkamme ideologiasta ja antanut näkemykseni myös mm. siitä, miten huonosti tietyt stereotypioihin perustuvat luokittelut tähän työhön soveltuvat. Keskusteluilla ei ole ollut mitään vaikutusta opiskelijan toimintaan tai puheisiin. Ja tämä työ todella vaatii ajattelua ja eettistä pohdintaa. Muiden harjoittelijoiden (eri koulutusasteilta, yliopistoa, amkta, ammatillista koulutusta jne., eri etsnisistä taustoista, eri ikäisiä, erimittaisella elämänkokemuksella varustettuna) ei siis ole ollut tämänkaltaisia ongelmia, joten olen yhä sitä mieltä, ettei kyseinen ihminen sovellu alalle tai ainakaan en voi häntä suositella työntekijänä tälle alalle.



En tietenkään häntä hauu, vaan annan ns. neutraalin todistuksen siitä, miten hän on harjoittelussaan pärjännyt ja mitä hän on tehnyt. Neutraali tarkoittaa kuitenkin sitä, että sitä tuskin kannattaa käyttää työnhaussa tälle alalle pyrkiessä eikä hänen kannata pyytää esimiestäni tai minua suosittelemaan häntä mihinkään työhön.