Miksi te hiljaa hyväksytte sivusta kiusaamista?!
Täälläkin olevista varmasti 98% katselee hiljaa vierestä, kun koulumaailmassa / työpaikalla / pihan marttakerhon ringissä aina jätetään se yksi ulkopuolelle.
Miksi ette menisi kiusatun / ulkopuolelle jätetyn luokse ja puolelle?
Ihmettelee täällä yksi, joka oli koulumaailmassa jo lapsena aina sellainen, joka leikki niiden syrjäytettyjen sekä niiden suosittujen kanssa. Ja samalla tavalla jatkan nyt aikuisenakin!
Ettekö te hiljaa sivusta seuraajat ymmärrä, että olette ihan yhtä syyllisiä kuin itse kiusaajakin - kiusaaminen loppuisi hyvin lyhyeen, jos joku teistä puuttuisi siihen sanomalla, ettei tuo ole ok ja olemalla kiusatun puolella.
Kommentit (31)
Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Tai sosiaalinen leimautuminen?
Ihminen on syntyjään itsekäs ja haluaa itselleen hyvää. Kuten esimerkiksi hyvän sosiaalisen aseman koulussa. Kukapa viitsisi ehdoin tahdoin alentaa asemaansa viettämällä aikaa sosiaalisesti alempana hierarkiassa olevien ihmisten kanssa?
Ja kukapa ehdoin tahdoin asettautuisi myös itse kiusaajien maalitauluksi asettumalla hylkiöiden puolelle?
ohis.
parhaimmat aikuisuuden ystäväni nimittäin ovat näitä ei-niin-suosittuja, kun taas ne lapsuusaikojen suositut ystävät ovat karisseet elämän varrella jonnekin - niissä ystävyyssuhteissa ei ollut sitä syvyyttä ja substanssia, jota minä haluan ja arvostan.
puuttuu sellainen syvyys. Eli ollakseen suosittu, pitää olla sellainen pintaliitäjä. Tietty älykkyyttä pitää olla, mutta ei pidä olla kovin pohdiskelva. Tiedä varmaksi sitten...kun en ole syvemmin sellaisten kaveri ollut...
Mites ne työpaikan nynneröt, voisitteko joskus puhua heillekin kuten "voittajille"? Ei tarvii selittää sitten että kun se mun lapsi on niin ujo.
en sosiaalisten hylkiöiden purukoihin syljettäväksi ja ylenkatsottavaksi. Se on minun valintani ja siihen lastani kasvatan. Itse olin suosittujen joukossa ja siitä on ollut todellista hyötyä koko elämäni. Me lukion suosituimmat olemme kaikki hyvissä menestyvissä duuneissa ja hylkiöt ja altavastaajat taas maksavat kohtalostaan huonolla itsetunnolla ja väliinputoamisella. Asun yhä kotipaikkakunnallani Helsingissä ja me suositut yhä pidämme yhtä ja teemme markkinointi- ja myyntiduunia, jossa on aina helppoa soittaa vanhalle jengiläiselle!
Valitettavasti meitä vaan on sosiaalisesti lahjakkaita ja suosittuja, joita onnistuminen pääsemällä oikeisiin piireihin yhä palkitsee sillä, että meillä on hyvä itsetunto. Voin vain kuvitella millainen itsetunto on koulukiusatuilla ja päähän potkituilla!
jouduitteko pönkittämään suosiotanne näiden "huonompien" kustannuksella? Minustakun suosittuja voi olla monenlaisia. Onko silloin itsetunto todella hyvä, jos täytyy muita kiusata?
Luonne ja lahjakkushan tuossa ratkaisee. Olen nähnyt kyllä tapauksen, jossa lahjattomampi on hyväksytty suosittujen piiriin (sinänsä kyllä hienoa!). Tuntuiko teidän joukkoonne tulevan pyrkyreitä, miten ne otitte vastaan.
Mielestäni menestyvä voi olla myös ap:n ja itseni kaltainen "väliseilaaja".
Sopii kyllä meidänlaisiin hyvin.
Ap.
ja pidimme hajurakoa alempaan kastiin. Minä en kiusannut ketään, mutta en myöskään alentunut puhumaan alempiarvoisille. Toki meidän sisäpiirissämme oli myös niitä, jotka olivat suorastaan sadistisia koulukiusaajia. Itse pääsin sisäpiiriin sosiaalisella lahjakkuudella, varakkuudella, karismalla ja johtajankyvyilläni. Sekä älyttömän hyvällä huumorillani. Kyllä minua se kismitti, että osa sisäpiiristä joutui häikäilemättömästi rääkkäämään muita. Nautin asemastani kuitenkin niin paljon, että en koskaan mennyt väliin ja nauroin sadistiselle alistamiselle, vaikka se kirpaisikin syvältä.
Nautin asemastani kuitenkin niin paljon, että en koskaan mennyt väliin ja nauroin sadistiselle alistamiselle, vaikka se kirpaisikin syvältä.
Olisit voinut auttaa, mutta et auttanut. Onkohan tämä kuinka tavallinen tarina? Halutaan pysyä "porukoissa", ja siksi tyydytään seuraamaan sivusta omien moraalikäsitysten vastaisia juttuja?
Omasta moraalistaan on kyllä hyvä pitää kiinni, ettei tule myytyä sielua paholaiselle. Noin niinkuin vertauskuvainnollisesti. ;)
Ap.
kun tuli mieleen, että itseni kohdalla tämä eristyneisyys on kyllä ihan itse valittua.
Eihän ihmisiä tarvitse jaotella "sisäpiiriläisiin" ja ulkopuolisiin -kiusaajat tietenkin pyrkivät luomaan tällaista asetelmaa koska ovat jotenkin epävarmoja omasta paikastaan -> huomion kiinnittäminen jonkun toisen "ulkopuolisuuteen" helpottaa oloa ja ikäänkuin varmistaa oman paikan.
En tarkoita että itsekseen viihtyvien ihmisten lähestyminen olisi jotenkin väärin - tuskin siitä pahastutaan, mutta ehkä se ei ole myöskään ihan niin tarpellista kuin aloittaja ajattelee...
heikompia ja sorrettuja jo nuorempana ja nyt vanhempana.Esim.töissä pidän toisten puolta ja olen ajanut asioita jotte työtovereilla olisi hieman helpompaa,mutta olen pikku hiljaa vittuuntunut siihen että IKINÄ kukaan ei yritä auttaa minua jos samoista asioista kyse,kukaan ei ajttele että voisi myös minunkin puoliani pitää vastavuoroisesti.
vain helpottunut, ettei häntä kiusata eikä uskalla olla kiusatun kaveri.
jos ette ole niinkuin minä, olette huonoja. Mitään muuta tapaa ei ole ja sillä sipuli.