Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kotiäidit halua rentoutua?
26.09.2010 |
Rakastan tytärtäni maailmassa eniten ja haluan viettää hänen kanssaan suurimman osan ajastani, mistä syystä nautin äärimmäisesti hoitovapaalla olemisesta. Silti tarvitsen välillä pienen hengähdystauon, jonka jälkeen taas kotonaolo tuntuu aiempaa hienommalta. Olen pyytänyt ystäviäni (suurin osa alle 3v lasten äitejä) kansani mm. elokuviin. ulos syömään, pubiin, risteilylle, kävelylenkille ym. He eivät lähde. Tiedän, että syynä ei ole rahattomuus tai etteikö mies päästä, vaan suurimmaksi osaksi he itse haluavat jumittaa kotona. Eräskin ystäväni joutuu lopettamaan aina puhelut nähdessään miehensä tulevan kotiin ja sanoo, että pitää esittää tekevänsä kotitöitä, kun mies tulee!!! Lähtisin mielelläni mieheni kanssa tekemään jotain, mutta isovanhemmat asuvat niin kaukana, ettei heiltä juuri hoitoapua tule ja mieheni vanhemmat eivät ole lapsestamme millään tavoin kiinnostuneita, eivätkä edes käy meillä kuin parin vuoden välein, joten siksi olen pyytänyt ystävini.
Kysymys kuuluukin, että eikö muut kaipaa mitään breikkiä kotiarjesta?
Minä itse en kertakaikkiaan itse jaksa yhtään kiinnostua siitä, että ystäväni tulevat meille lapsensa kanssa ja siinä istutaan helvetin teekupposen kanssa ja vahditaan lapsia ja sen pitäisi olla sitten auvoista ja ihanan rentouttavaa. Olen äärimmäisen kyllästynyt kyseisiin teennäisiin teehtkiin, kuin 50-luvulla elettäisiin ja puheenaiheena tietty on aviomiehet. Helvetti sentään! Muuttuuko kaikki naiset todellakin tällaisiksi, kun he saavat lapsia?
Tuntuu jotenkin hölmältä ja tylsältä mennä yksin elokuviin tms. mutta minkäs teet, ei ole muutakaan vaihtoehtoa, jos haluaa tehdä jotain muutakin kuin olla kotona tai pitää kilpavarustelua muiden äitien kanssa, kenellä on parhaimmat 7 sorttia teekupposen (jumalauta sentään!) kanssa tarjottavana.
Tuntuuko teidtä, että olette muuttuneet vai haluatteko jotain vaihtelua arkeen edes kerran 2 kk:ssa? Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia ystävistänne?
Minua asia kyllästyttää niin paljon, että olen jopa alkanut karsia ystäviä, jotka eivät tee mitään. En ole jaksanut enää vastata heidän puheluihinsa tai viesteihin. Että jos joku teidtä lukee tätä viestiä, niin tiedätte mistä on kyse...
Kommentit (26)
Jos ei päivällä nähdä niin illalla ukko vahtii ipanoita.
Voin kyllä lähteä johonkin mutta päivällä ipanat mukana ja illalla taas neljä kuudesta harrastaa!
Joskus tarttee olla taas koko perhe yhdessäkin ja kyläpaikkoja riittää, pientä pintaremppaakin olis.
Minusta kahvittelu kun ipanat ei nuku päiväunia, ukko töissä ja osa pennuista kerhossa/eskarissa on mukavaa.
En siivoa päivittäin kaikkea aikaa kun olen yksin kotona.
Minusta olet kohtuuton. Pitää muistaa että tässä meidänkin pesueessa on 5 muuta jonka tekemiset pitää huomioida.
Voin kyllä joustaa, mutta se tarkoittaa oman harrastuksen karsimista ja miksi jos pääsen luoksesi kun aikaa on nyt? Meillä molemmilla?!
Jos sulla on aikaa ja mahdollisuutta joka ilta mennä ja tulla niin hyvä. Mutta ota huomioon että ei kaikilla elämä ole samaa kuin sinulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa harmi, ettei sinulla ja ystävilläsi käy prioriteetit yksiin! Itse tykkään kahvitella niin kotona kuin kaupungilla, shoppailla jne. Kaipaan välillä myös omaa aikaa, mutta koska tuulettumaan pääsee suht harvoin, mietin kyllä aika tarkkaan miten ja kenenkä kanssa iltavapaani käytän. Eli koska en tykkää biletyksestä, saatan päättää olla menemättä kaverin mukaan ja menen vaikka yksin elokuviin (kannattaa muuten kokeilla, minusta se on taivaallista).
Toisaalta niin minulla kuin monilla äitikavereillani on tapana nimenomaan sopia treffejä sen mukaan milloin miehet ovat töissä. Mieheni tekee pitkää päivää, joten vaihtelu on silloin tarpeen ja lapsetkin saavat leikkiä keskenään. Sitten kun isi on kerrankin kotona, on mukavaa olla yhdessä perheen kesken.
Meitä äitiä on monenlaisia, varmaan myös niitä ärsyttäviä, mutta toisaalta usein kyse saattaa vain olla hieman erilaisista mieltymyksistä ja elämäntilanteesta.
Minulle ei tulisi mieleenkään esim. lähteä tuhlaamaan lauantaipäivääni Ikeaan. Muutenkaan shoppailu ei oikein innosta - tai jos innostaa, niin menen mieluiten yksin. Silloin voi rauhassa sovitella vaatteita ja kierrellä vain itseä kiinnostavissa paikoissa.
Ystäväni siis edustavat tätä Ikea-vaatekauppa-kahvila-linjaa. Minä taas rentoudun parhaiten liikunnan ja luonnon parissa. Voisin lähteä vaikka vaeltamaan Lappiin, jos saisin seuraa. Ei tällaisia ihmisiä vain lähipiirissä ole, paitsi mies! Joskus sitten menemmekin kahdestaan, jos lapset pääsevät isovanhempien hoitoon viikonlopuksi.
Ymmärrän toki, että elämäntilanteet vaihtuvat, kuten jokaisella on omat mieltymykset vapaa-ajan käytöstään.
Minä itse en lähtisi mm shoppailemaan tai bilattämään. Ennen omaa sekä ystävieni lasten syntymää kävimme ulokona syömässä, teatterissa, leffoissa, joskus oopperassa, day spa:ssa rentoutumassa, picnicillä Suomenlinnassa, patikoimassa, hiihtämässä, melomassa ym. Ihmetykseni onkin, että järjestään kaikki äidiksi tulleet ovat alkaneet juuri nk. marttyyriäideiksi, jotkut jopa potenssiin miljoona. Aiemmin kyllä seurani on heille kelvannut, mutta nyt sitten ei. Olen kyllä löytänyt uusia ystäviä lasten leikkipuistoista ja kerhoista, mutta ne ystävyydet tällä hetkellä perustuvat hyvin pitkälle juuri vertaistukeen lapsenkasvatusasioissa ja ehkä myöhemmin sitten, lasten varttuessa, muuttuvat.
Minäkin mielelläni vietän suurimman osan ajasta perheeni kesken, mutta vaikka kerran 2-3kk:ssa eli vuositasolla n. 4 kertaa vuodessa, tekisin mielelläni jotain ystävienkin kanssa.
On toki kiva nähdä ystäviä päivällä, miesten ollessa töissä, mutta olisi kiva nähdä ystäviä muulloinkin kuin niiden helkkarin teekupposten merkeissä. Tuntuu, että olen nykyisin ystävilleni vain seuraneiti miesten ollessa töissä, enkä näytä muuhun kelpaavan. Mielestäni todellisten ystävien kanssa voi tehdä muutakin, kuin hyväksikäyttää päiväseurana, kun muuta tekemistä ei ole. Nämä tällaiset ystävät saa kyllä jäädä nyt.
ja kun sitä ei ole, jätän lähtemättä. Siis kävelylle voin lähteä, mutta baariin/risteilylle/leffaan en. Ei aina kehtaa sanoa että on tiukilla, ennemmin vetoaa johonkin mitättömään tekosyyhyn.
Kahvittelu jonkun muun kotona sen sijaan on ihanaa, lapset leikkii keskenään ja eukot voi lätistä omiaan. Ei mun kaverit sentään mitään teekutsuja järkkää, huh. Kahvia kitaan ja sillai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpäin olet? Laita mailiosoite! Kuulostaa niiiin tutulta.
tarvitsen lapselle ja itselleni vertaisseuraa. Joskus tekee hyvää keskustella päivän polttavista aiheista kuten taaperon pottailusta. Sellaiset kaverit ovat sitten asia erikseen, joiden kanssa käyn ulkona, kaupungilla tai leffoissa.
Kuvittelin, että ollaan ystäviä, tullaan juttuun muutenkin kuin "taaperon pottailu"-asioissa. Väärin luulin. En sitten kelvannutkaan "oikeaksi ystäväksi" kun toiselle avautui mahdollisuuksia viettää aikaa ilman lapsia. Toden totta ne olivat/ovat eri ihmiset, kenen kanssa silloin ollaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy edes joka kuukusi jossain aktiviteetissä kaverin kanssa, erittäin harvoin suorastaan.
Ja niitä myös teen. Vaikka sitten yksin.
Viikko sitten olin ystäväni kanssa Tukholmassa (minulla vilkas taapero) ja nautin joka hetkestä!
Käyn myös shoppailemassa ja leffoissa yksin. Josku pubissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä haluavat lähteä ulos tuulettumaan.
Viikonloppuisin käydään shoppailemassa ja kirppiskierroksilla kun ukot kattoo lapsia.
Risteilyllä kerran-pari vuodessa.
Itse olen kohta nelikymppinen ja ekan lapsen sain parikymppisenä. Silti missään vaiheessa ei ole tullut sellaista vaihetta, että pitäisi jotenkin eristäytyä sinne kotiin perheen kanssa.
Ihan normaalia arkea elämme, mutta kyllä tykkään käydä juhlimassa ja tanssimassa edelleen.
En aio lakata elämästä.
En tajua, miten mun ystäväpiiri on sitten muuttuneet (n. 10 äitiä). Eräskinpauhasi lapsen saatuaan paatoksella, silmiään kiinni pitäen ja kädet nyrkissä, että "ei enää ikinä, siis IKINÄ enää viiniä tarjoilla, kun vieraita tulee. Aattele, kuinka ennen juotiin viiniä ruuan kanssa, mutta nyt kun lapsi tuli, niin ei enää ikinä". Jaaha, ei se elämä mistään viinistä ole kiinni, mutta kyllä meillä joskus otetaan pihvin kanssa punaviiniä lasillinen, ei kännätä kuitenkaan, etenkään lapsen aikana, mutta tätä luokkaa juttuja mun ystäväpiirin äideiltä tulee.
Joskus on tullut huono omatunto, että laiminlyön lastani, jos edes ajattelen meneväni esim. elokuviin ilman lasta, koska näiden kotiäitien mielestä sekin olisi liikaa. Jopa eräs äito kertoi ystävänsä juosseen marathonin vain 5kk lapsensa syntymän jälkeen ja päivitteli, kun juoksemiseen menee 4-5 tuntia ja miten lapsen käy, kun äiti on poissa. Eli edes liikuntaa ei saisi harrastaa hänen mielestään. Todella ahdistavia mielipiteitä. Luulen ko. äidin olleen vain loppupeleissä kateellinen juoksijalle, koska itse ei saa leveää takapuoltaan sohvalta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tosin omassa tuttavapiiristä löytyy myös jokunen samanlainen. Nämä ovatkin sellaisia viimeiseen saakka uhrautuvia marttyyriäitejä, jotka ekan vuoden jaksavat joten kuten. Sitten alkaa väsy painaa, mutta kun aviomies ja lapsi ovat kerenneet jo oppia siihen, että äiti on aina paikalla ja tekee kaiken, niin siitä onkin sitten vaikea irrottautua.
Suurin osa äiti-ystävistäni kuitenkin on sitä sorttia, että omaa aikaa ja harrastuksia on. Ja halua elää muutakin kuin vauva-aviomies-kodinhoito -rumbaa.
Meneen kaikki päivä rytmit sekasi, lapset kiukuttelee kun tulee takasi, jää jotain hommia tekemättä, kauhee sotku kun kotiin tullessa...
Vaikka kyllähän se on sen arvosta, kun saa edes hetken irtioton, kunhan muistaa sammauttaa aivot lähtiessä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lähipiirissäsi on tuollaisia äitejä. Ei tuo ihan normaalilta kyllä kuulosta. Ja jos suoraan sanotaan, niin en mäkään tuollaisten kanssa jaksaisi hengailla. Alkaisi vaan ahdistaa.
Omastakin tuttavapiiristä tuollaisia löytyy, mutta onneksi lähimmät ystävät on pysyneet ihan samanlaisina äitiyden jälkeenkin. Tai toki äitiys muuttaa ihmistä, mutta ei se kuitenkaan saisi tehdä ihan erilaiseksi.
Itseä kans ärsyttää nämä marttyyriäidit, jotka ei voi tehdä juuri mitään kun rytmi menee sekaisin ja mies saattaa laittaa lapsen vaikka vartin liian myöhään nukkumaan, eikä siksi uskalla lähteä mihinkään, ettei mies vaan hoida lasta väärin. Mies saattaa antaa myös väärää pilttiä. Lähipiirissä on yksi tällainen äiti ja todella ahdistaa aina kun nähdään. Hän on olevinaan niin täydellinen.
Ap, yritä hankkia (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty) uusia kavereita, joita kiinostaa muutkin asiat kuin pelkät lapset. Omassa ystäväpiirissä on onneksi ihan normaaleja ihmisiä, jotka välillä käyvät bändien keikalla, ulkona syömässä jne. Onneksi näin, sillä en todellakaan kestäisi jos ympärillä olis pelkkiä täydellisyyksiä.
- miten mies suhtautuu vaimon poissaoloihin. Jos niistä seuraa mökötystä tai vaikkapa se, että mies lähtee baariin omien kaveriensa kanssa vetämään perseet olalle (jota vaimo ei ehkä syystä tai toisesta halua), se "hinta" yhdestä leffakäynnistä käy turhan isoksi.
- onko se ystävä tarpeeksi hyvä ja kiva. Jos ei ole, ehkä tulee sanotuksi joku tekosyy, miksi ei menekään ko. ihmisen kanssa leffaan.
- onko se tekeminen tarpeeksi houkuttelevaa. Itse en ainakaan tykkää erikoisemmin shoppailusta. Jos saan vapaata, menen mieluummin vaikka taidenäyttelyyn, konserttiin tai sinne elokuviin. Jos joku pyytää ostoksille, voin hyvin sanoa, etten nyt ehdi.
Eli vastaus: useimmat naiset kaipaavat breikkiä, mutta joko sen järjestäminen on vaivalloista tai sinun ehdottamasi juttu ei ole heille se juuri heidän preferoimansa breikki.
lapsiakaan hillunut baareissa ja tyttökavereiden kanssa kahvilla kuppiloissa (en ole kertaakaan käynyt ikinä), niin miksi ihmeessä pitäisi kiinnostua näistä aktiviteeteista sen jälkeen kun saa lapsia ???!!!
- miten mies suhtautuu vaimon poissaoloihin. Jos niistä seuraa mökötystä tai vaikkapa se, että mies lähtee baariin omien kaveriensa kanssa vetämään perseet olalle (jota vaimo ei ehkä syystä tai toisesta halua), se "hinta" yhdestä leffakäynnistä käy turhan isoksi. - onko se ystävä tarpeeksi hyvä ja kiva. Jos ei ole, ehkä tulee sanotuksi joku tekosyy, miksi ei menekään ko. ihmisen kanssa leffaan. - onko se tekeminen tarpeeksi houkuttelevaa. Itse en ainakaan tykkää erikoisemmin shoppailusta. Jos saan vapaata, menen mieluummin vaikka taidenäyttelyyn, konserttiin tai sinne elokuviin. Jos joku pyytää ostoksille, voin hyvin sanoa, etten nyt ehdi. Eli vastaus: useimmat naiset kaipaavat breikkiä, mutta joko sen järjestäminen on vaivalloista tai sinun ehdottamasi juttu ei ole heille se juuri heidän preferoimansa breikki.
Musta on vähän kälyistä, että kun ap:n kaverit ei hinkua shoppailemaan tai jonnekin hikiselle Ruåttinlaivaristeilylle, ap vetää siitä johtopäätöksen, etteivät ne naiset HALUA RENTOUTUA.
Buahaha! Heillä on vaan eri käsitys hyvästä rentoutumisesta kuin ap:llä.
ystäviä voin tavata sitten päivä aikaan
1v4kk ja todellakin kaipaan jo omaa aikaa ilman lapsia! Sitä myös otan vaikka olenkin huomannut että muita vaikea saada seuraksi.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään esim. harrastaa liikuntaa. Baareissa en jaksa käydä koska olen iltaisin niin väsynyt ja aamulla pitää joka tapauksessa herätä aikaisin.
Kaipaan yksinoloa kun lasten kanssa on niin tiiviisti, joten silloin kun mies hoitaa lapsia teen mielelläni jotain ihan yksin. Lapsellisia kavereita näen mielummin päivällä, jolloin lastenhoito menee siinä samalla ja niin aikuisilla kuin lapsilla on seuraa.