Mä olen ihan oikeasti huono äiti, enkä siksi

jos sä oot huono ni mä oon huonompi.enkä koe itteeni kelvottomaksi.kaikki tääl vaa ei myönnä erehtyväsä!

Miten pystyt kasvattamaan lapsistasi tasapainoisia aikuisia, jos kuvittelet jonkin nettipalstan kertovan todellisuudesta.



Sitä paitsi musta täällä nimen omaan suurin osa on ihmeluusereita, joilla on alkukuusta rahat loppu, miehen kanssa riitaa koko ajan, lapsella on ADHD ja tissin antaminen lapselle on aivan ylivoimaisen vaikeaa.

No toi polttaminen ehkä on sellanen, mistä moni vastustaa aika vahvasti. Mut ei siitä mun mielestä vauvakerhoissa juuri puhuta, eli en sikäli nää et se olis ongelma.



Noita muita kaikki varmaan tekee joskus, jopa ne jotka on periaatteessa "niitä vastaan", mut sit käytännössä vaan tulee tiettyjä tilanteita, joista kukaan ei varmaan ole ylpeä...



Mä olen suorastaan yrittänyt opettaa lastani katsomaan telkkaria, et olis ees hetken paikallaan joskus.

No toi polttaminen ehkä on sellanen, mistä moni vastustaa aika vahvasti. Mut ei siitä mun mielestä vauvakerhoissa juuri puhuta, eli en sikäli nää et se olis ongelma.

Noita muita kaikki varmaan tekee joskus, jopa ne jotka on periaatteessa "niitä vastaan", mut sit käytännössä vaan tulee tiettyjä tilanteita, joista kukaan ei varmaan ole ylpeä...

Mä olen suorastaan yrittänyt opettaa lastani katsomaan telkkaria, et olis ees hetken paikallaan joskus.

ei ole juurikaan kiinnostunut telkkarista, vaikka olen välillä laittanut Pikkukakkosen päälle, koska ei ole tottunut töllöttämään telkkaa. Ei tulisi mieleenkään "opettaa" katsomaan sitä. Mieluummin ulkoillaan reippaasti, niin sitten sisälläkin on rauhallisempi.

No toi polttaminen ehkä on sellanen, mistä moni vastustaa aika vahvasti. Mut ei siitä mun mielestä vauvakerhoissa juuri puhuta, eli en sikäli nää et se olis ongelma.

Noita muita kaikki varmaan tekee joskus, jopa ne jotka on periaatteessa "niitä vastaan", mut sit käytännössä vaan tulee tiettyjä tilanteita, joista kukaan ei varmaan ole ylpeä...

Mä olen suorastaan yrittänyt opettaa lastani katsomaan telkkaria, et olis ees hetken paikallaan joskus.

ei ole juurikaan kiinnostunut telkkarista, vaikka olen välillä laittanut Pikkukakkosen päälle, koska ei ole tottunut töllöttämään telkkaa. Ei tulisi mieleenkään "opettaa" katsomaan sitä. Mieluummin ulkoillaan reippaasti, niin sitten sisälläkin on rauhallisempi.

Kivat sulle.

et multa ainakaan saa huonon äidin titteliä. =) Itse en ole polttanut raskaus tai imetys aikana, mutta tosin olen sitten aina imetyksen päätyttyä olen molemmilla kerroilla aloittanut uudestaan. Eli olen tupakoiva äiti (mutta mielummin vetäisen sen vajaa 10 tupakkia päivässä, kuin olen turhasta keuhkoova ja raivoova pirttihirmu sekä miehelle, että lapsille).



Kyllä meilläkin käytetää telkkaa lapsenvahtina, olen myöskin huutanut taaperolle (no siis kukapa ei olisi?) Lopetin esikoisen imetyksen hänen ollessa 2kk (maitoa ei tullut) ja hyvin meni pullolla ja korvikkeellakin, nyt toisen lapsen kohdalla maito loppui jo alle 1kk iässä, joten enpä taaskaan imetä.



Ja ihan hyvin olen näistä asioista voinut äitiystävieni kanssa puhella. Ei kukaan ole kieroon katsonut. =D Päin vastoin, saan vähän helpotusta välillä oman huonon omantuntoni kanssa, kun jaan kokemuksia ja saan kuulla muidenkin tekevän samoja asioita. =)

Miten pystyt kasvattamaan lapsistasi tasapainoisia aikuisia, jos kuvittelet jonkin nettipalstan kertovan todellisuudesta. Sitä paitsi musta täällä nimen omaan suurin osa on ihmeluusereita, joilla on alkukuusta rahat loppu, miehen kanssa riitaa koko ajan, lapsella on ADHD ja tissin antaminen lapselle on aivan ylivoimaisen vaikeaa.

vaan suurimmassa osassa mokannut/tehnyt väärin/tehnyt oikein vasta liian myöhään, niin mikä muu voisi olla kuin huono äiti.

Ja mä oon ihan oikeasti huono äiti. Paitsi että ap, mä en noiden kriteerien perusteella pidä sua ees huonona äitinä.



Mulla

- huudan lapselle ihan liikaa

- telkkari on lapsenvahti

- en jaksa tehä lapsen kanssa juuri mitään kehittävää. Nyt olen töissä ja uskon, että lapsi saa riittävästi virikkeitä päiväkodissa. Lapsi pian 3v.

- Kun tein raskaustestin, join sen jälkeen 2 kaljaa, vaikka testi näyttikin positiivista. Aattelin että ei viikolla 4 sikiö voi vielä vaurioitua

- Mulle työ on tärkeää. Melkein tärkeempää kuin perhe.



Jos jotain hyvää itsestäni keksin, niin täysimetin kyllä puolivuotiaaksi ja senkin jälkeen siihen asti, kun lapsi oli 1 v 3 kk.

- teen mielelläni kotiruokaa. Paitsi en aina. Viikonloppuisin saattaa olla, että meillä on vaan yksi lämmin ateria.

- Mulla on maailman paras mies, joka jaksaa touhuta ja leikkiä lapsen kanssa. Nytkin ovat ulkona.

- Imetysaikana join tosi paljon kaljaa ja viiniä.

Sen ei kai pitäis haitata, mutta ei varmaan kaikki äidit tee niin.

- Katson mieluummin lempiohjelmaani telkkarista kuin olen lapseni kanssa.



On muitakin asioita, joita en tässä kehtaa paljastaa.

Ja imetit ne kaksi kuukautta. Jokainen hermostuu joskus, jopa taaperolle. Ja ei se telkkarin kattominenkaan niin vakava juttu ole.

Minä

-poltin koko raskausajan, joskin vähensin reippaasti mutta ei löytynyt tarpeeksi selkärankaa lopettaa kokonaan =(

-En imettänyt laisinkaan (ei tosin oma valinta)

-Huudan myös helposti nelivuotiaalle. Mulla on vaan lyhyt pinna

-Mä istutan lapsen aivan liian helposti telkkarin ääreen.



Mutta hyviä puolia

-Olen koko ajan kotona lapsen kanssa. Tosin poika käy kaksi kertaa viikossa kerhossa

-Käyn useasti lapsen kanssa ulkoilemassa esim. metsässä jne. Toisin sanoen retkeilemme paljon

-Tykkään pelata erilaisia lautapelejä lapsen kanssa

-Olen toivoton kokki, mutta teen joka päivä ruuan (toki välillä tulee mentyä esim. Heseen).



Noh jaa, löytyhän itseltäkin näitä hyviä puolia =)

..niin pahempiakin on nähty. Tässä kauhisteltavaksi meidän perheen nykytilanne:



Minulla on masennustausta, juuri nyt on menossa vaihe jolloin en jaksa uhmaikäistämme yhtään. Olen töissä iltamyöhään, joten näen lasta ehkä 2 tuntia päivässä. Ei harmita. Mieheni ei ota asioita yhtä raskaasti, käskee vaan levätä. Kun ei se auta mitään, huolehdin ja stressaan vaan tuosta lapsesta (neurologinen ongelma, lääkärille menossa), lopulta ajatukseni muuttuvat itse lasta kohtaan negatiivisiksi. Tänään itkin salaa kun en kestänyt yhtään päiväunista kieltäytyvää, kiljuvaa ja päin naamaa nauravaa pikkupaskiaista. Teki mieli lähteä menemään tai antaa lapselle selkäsauna. Onneksi mies hoitaa, minä saan olla rauhassa...



Ja joo, eivät asiat aina olleet näin. Muuten on mennyt useamman kuukauden ajan aina vaan paremmin, mutta tuo lapsi omituisen käytöksensä kera raivostuttaa ja väsyttää ihan uskomattomasti!

tuosta että kuitenkin LOPETIT tupakoinnin :)

mihin lie hävisivät ään pilkut, ÄLÄS ei ALAS!

vuoksi sun pitää mennä niihin kerhoihin, että näet oikeita, ihan tavallisia ja tavallisen huonoja äitejä. Jotkuthan siellä huutaa lapsilleen kuin hinaajat, toiset ei välitä pätkääkään siitä mitä lapsi syö jne. ja kaikki siellä porskuttaa menemään ihan kivasti. Se ainoa, täydellinen täysimettäjä-äiti jonka olen ikinä muita kuullut tuomitsevan, on ollut ennen lasta sellainen, et sitä touhua katoessa heikompia on hirvittänyt. Mä tiedän millainen hän on ollut joten tiedän että toi nipotus juontuu ehkä jostain syyllisyydestä ym (mistäpä minä tietäisin) mut et oikeasti sitä ei pidä ottaa niin vakavasti.

Olin valvonut yön huutavan vauvan kanssa. Sain lääkäriajan tunnin päähän, kun aamulla soitin tk:hon. Tunnin aikana imetin kaksostytöt, herätin esikoisen, puin esikoisen ja annoin aamupalan. Pakkasin kerhorepun ja valitsin kerhovaatteet esikoiselle. Toiselle kaksosista pakkasin hoitotarvikkeet mummun luokse, toisen laitoin lääkärireissukuntoon.



Sitten pakkasin lapset autoon ja ajoin 300 metrin päähän mummun ja pappan luokse viedäkseni toisen kaksosista ja esikoisen hoitoon. Olin ylpeä suorituksestani, kunnes huomasin:



Olin unohtanut toisen kaksosista tuulikaappiin turvakaukalossaan!

Ei kukaan ole täydellinen.

hyvä että tähän muutkin kertovat kuinka huonoja ovat.ni etten aina mollaisi itseäni!

t.ei ap.