Reindeerspotting, katsoin vajaa puolet ja

Antoipa minkälaiset eväät tahansa, niin ei voi tietää mitä edessä on. Eli ELÄ tätä päivää ja nauti siitä, että nyt on kaikki hyvin. Ja kuitenkin, TOIVO, että huomennakin kaikki on hyvin.



Sitten kun ne on aikuisia, ne tekevät omat valintansa. Siihen asti kotona on natsivalta :-D



http://latelehikoinen.wordpress.com/

tuon kyseisen elokuvan vähän aikaa sitten, ja teki kyllä tosissaan pahaa katsoa miten elämä pilataan sillä tavalla. Olin kuitenkin jopa hieman pettynyt siihen ettei siinä näytetty sitä miten niihin kaikkiin aineisiin hankitaan ne rahat.

Ihan samoista syistä kuin sinä!

tuon kyseisen elokuvan vähän aikaa sitten, ja teki kyllä tosissaan pahaa katsoa miten elämä pilataan sillä tavalla. Olin kuitenkin jopa hieman pettynyt siihen ettei siinä näytetty sitä miten niihin kaikkiin aineisiin hankitaan ne rahat.

Mutta siinäkin jo tuli esiin huumeidenmyynti--> pyydetään enmmän kuin on itse maksunut-->omien huumeiden rahoittaminen. Sekä esim automurrot, jolloin myydään mankat ym. jolla rahoitetaan huumeidenkäyttö. En nyt tiedä onko leffassa siis jotenkin poikkeuksellisen paljon rahaa myöhemmin esillä, josta ei kerrota miten rahat on saatu..kun vasta tosiaan olen ihan alussa :).

En pystynyt enempää katsomaan. Itse juuri tuollaista elämää joskus eläneenä teki todella pahaa katsoa. Nyt omia lapsia ja tuo maailma on niin kaukainen etten halua edes elokuvan merkeissä palata siihen. Toisaalta oli hyvä nähdä vilaus pitkästä aikaa tuosta elämästä..muistutti siitä kuinka onnellinen nykyään olen ja kuinka ihanaa elämä voi olla!! Ja ap, juuri tuo nöyrä asenne asiaa kohtaan on parasta :). Jos väittäisi ettei snun lapset koskaan...niin stten olisin enenmmän huolissani. Voimia meille äideille saattaa lapset turvallisesti maailmalle :)!

Itselläni on kaksi teini-ikäistä (16v ja 17v) lapset. Meillä on asiat menneet ihan kohtalaisen hyvin, mitä nyt pieniä alkoholikokeiluja on ollut. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapsena aloitettu ja vanhempien kannustama urheiluharrastus on ainakin yksi hyvä keino pitää lapset erossa pahanteosta (ainahan tämäkään ei tosiaan auta). Se, että vanhemmat ovat mukana esim. joukkuelajin toiminnassa on jo iso plussa. Lapset kokevat, että vanhemmat ovat kiinnostuneita, eikä aikaa jää pahantekoon.

Onneksi urheiluharrastuksiakin löytyy huokeanhintaisia, joten ainakaan rahasta tämä ei pitäisi olla kiinni.

Tuttavan poika kuoli hiljattain päihteisiin, vaikka pojalla oli pitkälle teini-ikään urheiluharrastus, jossa äiti ja isä hääräsivät mukana.

Miksi ei pelkkä 7v?

Kaveri on kohta 2v joka kuukaisi kutsynut lapsensa kuukautis synttäreille.

Älytöntä!

Äläkö jumita tohon kuukautis sanaan!

Ihme negaatioita. Kyllä lapsen kanssa yhdessä harrastaminen kuitenkin tuo YLEENSÄ enemmän positiivisuutta lapsen ja vanhemman välille, kuin negatiivisuutta. Ainakin, jos kyseessä on lapsen haluama harrastus, eikä vanhemman "toive".

Eikö esimerkkejä saa mielestäsi kertoa? Eihän se sitä meinaa, ettei harrastaa kannata, vaikka se ei mitään päihdekokeiluja ja päihteitten väärinkäyttöä estäisikään.

et voikaan sadan prosentin varmuudella säästää lapsiasi esim. tulevaisuudelta narkkarina, MUTTA jos teillä on vakaat kotiolot ja rakastavat vanhemmat, ja lapset saavat tasapuolista, suht vakaata kohtelua, niin todennäköisyys ryhtyä narkkariksi on häviävän pieni.



Huumeissa eivät oikeastaan koukuta itse huumeet, vaan se, että ihmisellä on jostain syystä paha olla itsensä kanssa, eikä hän kestä elämää ilman turrutusta tai tietoisuuden muuttamista. Huumeet ovat myös "kätevä" tapa karsia kaikki muut asiat elämästä: fyysinen riippuvuus takaa sen, että minkään muun asian kokonaisvaltaiselle tekemiselle, käsittelemiselle, pohtimiselle ei jää aikaa.

Ap! Sen halusin vielä sanoa, että voi olla, että emme voi estää lapsiamme sortumasta huumeisiin, tekisimmepä mitä tahansa. Mutta voimme opettaa lapsille sen miten sieltä pääsee pois..opettaa keinoja pyytää apua elämässä. Minulla jäi monta kaveria jumiin tuonne päihde-elämään, koska heillä ei ollut mitään käsitystä siitä miten elämässä toimitaan, jos tulee esteitä eteen. Heille ei oltu opetettu, että on asioita joiden edessä tulee olla nöyrä, heille ei oltu opetettu että on ok pyytää muiden apua..ei ole aina pärjättävä yksin... saa olla heikko (ihminen on heikko...kukin omalla tavallaan). Siellä oli liuta nuoria, joiden vanhemmat ovat hyvin vaativia ja tiukkoja...eivät he uskaltaneet myöntää ongelmaa vanhempiensa edessä, eikä varsinkaan tunnustaa etteivät pärjää elämässä.

enkä todellakaan pysty ko. leffaa katsomaan! Katsomattakin ahdistaa ihan tarpeeksi kaikki maailman pahuudet ja väärät, ja huolestuttaa miten ihmeessä osaan kasvattaa lapsestani tasapainoisen, itseensä tyytyväisen ja onnellisen ihmisen, kun en voi olla häntä koko ajan kaitsemassa!



Tämä on jotenkin tässä viimeisen puolen vuoden aikana konkretisoitunut sitä kautta, että lapsi on alkanut viettää aikaa pihalla kavereiden kanssa, enkä siis aina 100% varmaksi tiedäkään, missä tarkalleen ottaen hän on ja mitä tekee. Ei siis ole mitään pahoja tehnyt, ja tiedän lapsen itsenäistymisen olevan aivan luonnollista, mutta silti vähän sydän syrjällään päästän lapsen "isoon maailmaan".

Aloin vasta eilen katsoa Reindeerspottingia, mutta pakko oli lopettaa ennen puoltaväliä. Siis se Jani oli niin söpö ja ihana, voi kun olisi sen saanut halittavaksi ennenkuin täytti 15. Mitähän kaikkea Janinkin vanhemmat ovat yrittäneet ja missähän vaiheessa narkkarilapsi "hylätään" vaiko ollenkaan...



Mitähän tässä keksisi, ettei omille lapsille noin käy. Kettingillä sängyntolppaan...

Se Jani oli kyllä jotenkin tosi herttainen, vaikka oli sellainen narkkari ja säälitti, millaista elämää se vietti.



Jossain vaiheessa se Jani sanoi siinä, että äitikin vain ryyppää.En tiedä sitten, kuinka paljon perhe yritti sen eteen tehdä mitään...



Minua ei alkanut mitenkään erityisesti ahdistaa omien lasten takia. Tokihan sitä muuten välillä miettii, kuinka alttiita nuo ovat teininä huumeiden käytön aloittamiselle. Meidän kymmenenvuotias on toistaiseksi ihan ylikunnollinen lapsi ja järkeä on enemmän päässä kuin äidillään, mutta tuo meidän ekaluokkainen taas on sellainen hörhö, että sen kanssa voi ollakin vaikeampaa.



Itse olen omat huumekokeiluni tehnyt vasta reippaasti aikuisena, eikä omalla kohdalla ole ollut mitään riskiä siitä, että olisin jäänyt koukkuun. Mutta oli se meidän dokaaminen teininä kyllä sellaista, että en halua ajatella, että omat lapset olisivat samanlaisia. Toisaalta yläkoulun opettajana ysiluokkaisten ryyppäysjuttuja väkisinkin välillä kuulevana ei voi kun todeta, että samanlaisia nuo teinit taitavat vielä nykyäänkin olla, vaikka sinällään olisivat ihan hyviä koulussa ja ihan kunnollisia. Ja huumeiden käyttökin on nykyää valittettavasti yleisempää kuin joskus 80-luvulla.