Lue keskustelun säännöt.
Meidän 4,5-vuotias on välillä niin hankala...
25.09.2010 |
Ottaa monet asiat kamalan rankasti ja henkilökohtaisesti ja omasta mielestään moni asia on tosi epäreilu.
Tänään sai raivareita mm. siitä, kun pistin jäähylle kun sylki toistuvasti pikkuveljensä ja minun päälle. Mielestään ei tarvinnut jäähyä. Jouduin pitämään lasta kiinni (kuten aina) koko jäähyn ajan. Sai vaan lisää ja lisää jäähyä, kun alkoi satuttamaan minua/yritti karata.
Tällä kertaa jäähy meni paremmin, kuin vuosi-pari sitten. Silloin oli aivan kamalaa. Hän huusi ja itki varmaan tunnin, potki, hakkasi, raapi, puri, nipisti, ja jopa pissasi päälleni. Ihan mitä vaan, jotta olisi päässyt karkuun. Kun hän ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Aina selitän, mitä on tehnyt väärin ja mitä seurauksia siitä on jne. Ei vaan ymmärrä sitä, että miksi siitä tulee rangaistus.
Vähän välikohtauksen jälkeen alkoi taas sylkemään ja sanoin, että täytyy lopettaa, tai tulee rangaistus, otan lelun pois ja selitin taas, miksi ei saa sylkeä toisten päälle. Ei lopettanut ja otin sen pois. Loukkaantui verisesti ja alkoi taas itkemään ja riehumaan ja sanoin, että pistän jäähylle, jos ei lopeta riehumista. Lapsi suuttui vielä enemmän ja vaati, että minun täytyy mennä jäähylle, ei hänen. Hän ei kuulemma ole tehnyt mitään väärää, minä olen, kun sanon, että joutuu jäähylle ym.
Ja on aina ollut temperamentikas, ei ole mitään uhmakautta. Jo vauvana itki kurkku suorana (varmaan jotain koliikkia tms.), taaperona ei millään suostunut mihinkään, kaikki pitää edelleenkin selittää miljoona kertaa ja silti ei mene perille.
Häneen verrattuna pikkuveljensä tuntuu helpolta. Oli niin kiva olla pienemmän kanssa kävelyllä, kun isompi ei ollut juoksentelemassa ympäriinsä. Hänellä kun kiellot ja säännöt unohtuvat heti, kun päästään kadulle. Muut antavat tämän ikäisten ajaa pyörällä vieressä, kun kävellään, mutta en mä uskalla, kun kävellessäkin on niin mahdoton. :/
Normaalisti on ihana ja fiksu lapsi. Hyvin kehittynyt ja luova jne. Ongelmat alkavat, kun häneltä vaaditaan jotakin tai häntä käsketään. Ei esim. vieläkään suostu siivoamaan ollenkaan (2 v pikkuveljeltä tämä sujuu jo). Yritän kehua kovasti, kun onnistuu jossakin, tekee jotakin, mitä tahdon tai ei menetä malttiaan, mutta kovin hidasta on kehitys. Ja rangaistukset eivät auta, lapsi vaan järkyttyy niistä. Tarrataulut ym. eivät auta, kun lapsi ei kykene vaatimaani suoritukseen, esim. istumaan pöydässä ruokailun loppuun asti (pyörii paikoillaan ja putoilee penkiltä, lopulta alkaa juoksentelemaan edestakaisin ruokapöydän ja lelujen väliä). Siitä sitten tulee paha mieli, jos ei saa tarroja kuin harvoin.
Mietin, teenkö mä jotakin väärin. Olenko liian lepsu/ankara? Ja paraneeko tilanne tästä? Kehitystä kyllä tapahtuu, mutta kaikki pitää oppia kantapään kautta ja toistaa tuhat kertaa, ennen kuin oppi on vihdoin perillä. Jos lapsi ei kohta rauhoitu, niin on varmasti vaikeuksia koulussa, kun joutuu istumaan paikoillaan ja tottelemaan opettajia. :/
Kommentit (5)
tuo AD/HD aika hyvin sopisi tähän, mutta lapsi kyllä osaa olla paikoillaankin, jos saa leikkiä rauhassa mitä tahtoo.
Ja minkä ikäiseltä ylipäätään aletaan tutkimaan mitään tällaista? Jos meneekin vielä ohi, kun on kuitenkin vasta 4,5-vuotias? Mitä tämän ikäiseltä voi jo odottaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa rankalta koko perheelle. Myös tälle pikkuveljelle. En missään nimessä usko, että on normaalia 4-vuotiaan käytöstä uskoa vakaasti olevansa syytön kaikkeen ja samaan aikaan käyttäytyä todella huonosti. Ehkä perheneuvolasta olisi apua? Sinuna kyllä hakisin apua. Vaikka itse sanot, että eteenpäin on menty, niin kyllä tuo vain pahenee, kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja saa enemmän voimaa.
Tiesin erään vaikean adhd-tapauksen vuosia sitten. Ei diagnosoitu ajoissa eikä ollut lääkityksellä. Poikasi kuulostaa tuolta. Tämä adhd-tapaus oli tosin jo 14-vuotias, kun häneen tutustuin, mutta samalla tavalla oli kykenemätön näkemään itsessään vikaa, ei ymmärtänyt sääntöjä ja rangaistuksia ja saattoi raivota todella pahasti. Sitten seuraavassa hetkessä oli niin kultainen että. Ei ollut hänellä helppoa tulevaisuutta. Toivon, että poikasi saa oikeanlaista apua nopeasti. Se on hänelle itselleenkin eduksi, kun ei koko maailma ole täynnä hänelle käsittämättömiä koodeja.
sitten AD/HD tai ei, niin mistä saan neuvoja, kuinka toimia lapsen kanssa? Kannattaako olla vielä tiukempi, vaikka kaikki jo nyt suuresti järkyttää lasta? Vai olenko lepsumpi ja annan lapsen "kasvaa pellossa"? En osaa päättää. En tahtoisi kiduttaa ja järkyttää lasta, mutten kyllä halua opettaa häntä siihen, että saa ihan mitä vaan, silloin ei varmasti tule toimeen muiden kanssa. :/
ap
mutta JOS kyse siitä, niin tällaisille lapsille rutiinit ja tiukka kuri ovat ymmärtääkseni ihan ehdoton. En tiedä, mitä se sisältää kuitenkaan.
Meidän kunnassa adhd-epäilyjä aletaan listata 4-vuotisneuvolassa. Mitään lääkitystähän ei aloiteta eikä virallista diagnoosia tuon ikäisenä, mutta kuntoutusta kylläkin esim. päivähoitopaikka.
Sinuna ottaisin joka tapauksessa yhteyttä neuvolaan. Sieltä ohjaavat jatkoon.
Kyse ei todellakaan ole mistään diagnoosista kuten tuossa aiemmin joku ystävällisesti yritti. Mua ahdistaa nähdä töissä kuinka paljon nopeasti tempperamenttisesti reagoivat saavat lääkkeitä vain siksi ettei kukaan jaksa enää auttaa lapsia.
Mä saatoin rivien välistä lukea mun esikoisesta (sekä kuopuksesta) Molemmat ovat voimakkaita ja nopeasti reagoivia persoonallisuuksia, ja ihanaa on tietää että he tulevat pärjäämään! Esikoinen on nyt kolmannella ja noin vuosi, puolitoista sitten meillä elämä helpotti huomattavasti. Ikä ja koulu auttoivat paljon kypsymisessä. Päivä päivältä menemme parempaan suuntaa. Ja sanottava on että ne pahimmat vaiheet olen onneksi jo unohtanut, mutta silloin tuntui niin turhalta mikään kasvatuskeino, vaan hyvä oli että lahjomaan en alkanut.
Näiden kahden välillä on kaksi lasta jotka ovat joustavia, joten voin kertoa että kokemusta on monesta. Joustava ja helppo lapsi tuo muita murheta mukanaan, m vain voin toivoa että keskimmäiset oppivat pitämäänpuolensa enkä mä (tai muut) liikaa jyrää.