Mikä on pahin pettymys minkä lapsesi voisi tuottaa?

Tarkoitan siis seksuaalista syrjähyppyä. Niitä en kertakaikkiaan toivo kenellekään!

henkirikos tai raiskaus.

tuli tästä ekana mieleen. Kaikelle muulle ikävälle voisi vielä jotain, mutta tälle ei

että varmaan vielä pahempi, jos vahingoittaisi jotakuta muuta.



se itsemurhan maininnut

tai tappaisi esim rattijuoppona. en olisi ylpeä raiskaajasta enkä pahoinpitelijästäkään.

eivätkä vanhempani todellakaan ole olleet pettyneitä tai puhuneet pettymyksestä! suruissaan ja järkyttyneitä toki (j minä myös).

Tuskin siihen tilaan mikä johtaa itsemurhaan, kukaan vapaaehtoisesti hakeutuu

olen lesbo ja veljeni teki itsemurhan.



omilta vanhemmiltani en ole näistä pahaa sanaa kuullut



t. ysi

mutta pettyisin suuresti elämään ja itseeni kasvattajana jos lapseni rupeaisi käyttämään joko huumeita tai hyväksikäyttämään muita ihmisiä.

Pidän tätä kyllä täysin epärelevanttina (osa lapsistani on jo aikuisia)



Mihinkään sellaiseen en pettyisi kuten lapsen uravalintaan, puolisoon, varallisuuteen tms. Surisin tietysti jos hänellä olisi vaikeaa, ja yrittäisin auttaa.

-rappioalkoholisti tai huumeiden käyttäjä

-vapaa-ajattelija tai muu kristinuskoa halveksuva

huumekauppias, murhaaja, pedofiili, raiskaaja

jos lapsi ei koskaan menisi töihin vaan eläisi ikuisesti miehensä rahoilla?

mutta pettymyksenä ei olisi lähelläkään sitä jos ryhtyisi pedofiiliksi tai murhaajaksi.

jos lapsi ei koskaan menisi töihin vaan eläisi ikuisesti miehensä rahoilla?

lapsesta tulisi tuolla tavoin ajatteleva kuin nro 15

Tarkoitan siis seksuaalista syrjähyppyä. Niitä en kertakaikkiaan toivo kenellekään!

sori, mutta jo suuttuttaa tää hemmetin pettämis-keskustelu täällä. Pettäminen on kohta pahempaa kuin mikään juttu, joku kerran jopa kirjoitti kuoelvansa mieluummin kuin että tulisi petetyksi, jotenkin mennyt ihan överiksi koko juttu!!!

jos hylkäisi lapsensa, niin se olisi todella paha juttu

mutta jos nyt vähän arkisempia vaihtoehtoja miettii, niin pettyisin tosi pahasti, jos lapseni varastaisi minulta rahaa ja valehtelisi päälle.

Siis tyyliin pedofiili, raiskaaja, puolison pahoinpitelijä... olisin myös jonkin verran pettynyt, jos lapseni hurahtaisi totaalisesti johonkin uskontoon ja lakkaisi käyttämästä aivojaan.

kasvatukseta huolimatta olisi itsekäs ja muista piittaamaton ihminen.

Eli mikä olisi sellainen elämäntilanne lapsellasi aikuisena, mistä et olisi ylpeä?

Paljonhan on mainittu asitoita joista todellakaan ei voi olla ylpeä. Siis nämä rikolliset asiat.

Ehkä suurin pettymys tulisi jos lapsi (siis aikuinen) hylkäisi meidä vanhempansa täysin (ei olisi yhteyksissä). Ainakin tällä hetkellä helpompi ymmärtää raiskaajaa/murhaajaan joka kuitenkin pahoittelee tekoaa vanhemmilleen ja on yhteydessä kuin raiskaajaan/murhaajaan, joka ei ole missään yhteyksissä meihin.

Itsemurhia on lähipiirissä ja ne todellakin eivät ole pettymyksiä, vaan surullisia asioita. Homous ja uskonnottomuus ovat erittäin ok.

Pahinta on siis se, että lapsi ei ymmärrä että me hänen vanhempinaan tulemme vaikka vankilaan häntä katsomaan ja rakastamme häntä vaikka mitä kamalaa (tuomittavaa, pahaa) tapahtuisi.