Ajatteleeko joku oikeesti että nykyinen kumppani pysyy rinnalla ikuisesti?

100 %:n todennäköisyydellä,

syy voi toki olla mikä vaan (vaikka kuolema), mutta eroon päättyy suhde kuin suhde.

jos en ajattelisi niin.

tapa sanoa, että "ero TULEE". Ei se ole mikään kohtalon sanelema vääjäämätön asia, joka vaan TULEE ilman että sille voi mitään. Eroa ei tule, jos te ette eroa.

se itselle TULEE, jos vain toinen osapuoli haluaa erota.

Totta, mutta tarkoitin lähinnä tapauksia, joissa jo suhteen aikana ajatellaan, että katsellaan kuinka käy, ero tulee jos on tullakseen. Eikä siis yhtään tehdä töitä sen suhteen eteen, sen verran kuin itsestä on kiinni.

Taivaspaikasta en sitten tiedäkään. Jollen itse ryssi tätä avioliittoani lasteni isään pidän hyvin todennäköisenä, että hän pysyy rinnallani koko elämäni, tai ainakin lasten aikuistumiseen. Olin itsekin hyvin kyyninen ennen aviomieheni tapaamista. Hän sanoi minulle, ettei voi millään sanoin minua vakuuttaa, mutta aika ja teot tulevat osoittamaan hänen luotettavuutensa. Joten etsi hyvä mies jos sellaisen haluat. On ehkä astetta kiltimpi kuin menoniehet baareissa:-).

Totta, mutta tarkoitin lähinnä tapauksia, joissa jo suhteen aikana ajatellaan, että katsellaan kuinka käy, ero tulee jos on tullakseen. Eikä siis yhtään tehdä töitä sen suhteen eteen, sen verran kuin itsestä on kiinni.

kovin moni olekaan suhteessa tuolla mielellä (jotain lomaromansseja lukuunottamatta), mutta vaikka ajatellaan, että meille ei ikinä tule eroa ja mies on maailman luotettavin niin eipä se yllättäen hyvin monelle olekaan.

Miehelläni on Aspergerin syndrooma, mikä merkitsee, että hänelle ovat rutiinit ja pysyvyys tärkeitä. Hän on omalla tavallaan vaativa tapaus, mutta oikealle naiselle erinomainen aviomies.

Miehelläni on Aspergerin syndrooma, mikä merkitsee, että hänelle ovat rutiinit ja pysyvyys tärkeitä. Hän on omalla tavallaan vaativa tapaus, mutta oikealle naiselle erinomainen aviomies.

mikä olis hyvä aviomies on neliraajahalvaantunut tai koomapotilas.

Nyt tiedän, että toinen voi muuttua, eikä se muutos ole minun kontrollissani, vaikka päälläni seisoisin ja kuinka hoitaisin suhdetta.



Olen ap tuosta ketjusta "Auttakaa, mies muuttui ja paha parisuhdekriisi".

on fakta että suurin osa eroaa nykyisestä kumppanistaan huolimatta siitä, mitä itse tai puoliso uskoo juuri tänään.

Mä en todellakaan rupea eroa odottamaan ja suunnittelemaan vaiheessa kun vielä rakastan.

ei ole vielä tullut mitään syytä ajatella toisin. Yhteistä taivalta takana 12 v.

toivon että tämä suhde kestää niinkauan kuin elonpäiviä meillä riittää. En kuitenkaan voi vannoa edes omalta osaltani että lopun ikäämme olemme yhdessä. Jos joku paha kriisi joskus tulee, uskon että haluamme molemmat tehdä töitä että se kriisi selätettäisiin. Mutta luvata ja vannoa ikuisesti yhdessä pysymisä, sitä en voi tehdä.

Sovittiin aikanaan että kun naimisiin mennään niin sitten ei erota. Välillä on ollut todella rankkaa lasten sairastamisen kanssa ja taidettiin molemmat sairastaa masennus/uupumuskin ainakin yleisten testien mukaan mutta kumpikaan ei jaksanut/halunnut käydä lääkärissä asiasta niin ei ole diagnoosia. Yhteinen arki ei ole aina ollut herkkua mutta onneksi olemme molemmat pitkäjänteisiä ihmisiä ja kykenemme miettimään että vaikka nyt onkin aika kuivaa ja ankeaa niin kyllä se pian helpottaa kun lapset pikkasen kasvavat ja sairaudet helpottavat (toivottavasti). Lisäksi me molemmat arvostamme perheen, parisuhteen, avioliiton jne korkealle. Ja aina joskus naureskelemme että miten onkin mahdollista että kumpikin tuntee löytäneensä puolisostaan myös parhaan ystävänsä, rakastajattaren jne.