Lue keskustelun säännöt.
Ajatteleeko joku oikeesti että nykyinen kumppani pysyy rinnalla ikuisesti?
24.09.2010 |
Olis hienoa jos voisin ajatella niin. Mutta mulla on monta seurustelusuhdetta takana ja aina ne on päättyneet eroon. En osaa enää ajatella vilpittömästi niin että olen tämän nykyisen kanssa elämäni loppuun asti. Ajattelen vain tätä hetkeä ja ehkä seuraavaa vuotta. Mutta aina on mielessä se että ei tämä välttämättä kestä. Voi tulla ero. Ja siihen täytyy varautua.
Kommentit (52)
jonka kanssa olen loppuelämäni!
helppoa se ei tule olemaan, onhan elämässä niitä ylä-ja alamäkiä, mutta kovalla työllä niistä selvitään!
tuntuu, että nykyään heivataan puoliso heti kun tulee vaikeuksia eteen.. kuitenkin niiden vaikeuksian kohdalla suhdetta testataan ja kovan koetuksen jälkeen suhde vain lähenee. yhdessä me selvisimme minun vaikeasta sairaudestani sekä lapsen kuolemasta, niiden jälkeen meidät on hitsattu yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta USKON ja TOIVON että RAKKAUS kestää. :)
Tämä on ensimmäinen pidempi suhde, molemmille. 12 vuotta pian oltu yhdessä.
Itse en halua tästä suhteesta pois ja mies tulee töistä kotiin ja viettää aikaa meidän kanssa.
Meillä parisuhde toimii mukavasti.
Vanhempani on eronnut joten olen ajatellut mitä EN erotessa ainakaan tee jos joskus ero tulee.
Katkeraksi en ala, elämä sitten jatkuu ilman tätä miestä mutta hän on elämäni mies, sille en voi mitään jos en ole hänen elämän nainen. ;)
mut heivattiin kun nuoremmalla lapsella löytyi vakava sairaus. olen kuulemma niin negatiivinen ihminen ja keksinyt koko sairauden - sitten on myös noin 5 lastentautien erikoislääkäriä..
t. 21
jos ei siihen uskoisi. Mitä siitäkin tulisi jos koko ajan katselisi muita varteenotettavia vaihtoehtoja "kun tää kuitenkin loppuu jossain vaiheessa"
älä välitä, ehkä säkin löydät vielä sen oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin uskon, mutta mieheni elää niin riskialtista elämää, että pelkään päivittäin että se kuolema erottaa nopeammin kuin toivonkaan :/
älä välitä, ehkä säkin löydät vielä sen oikean.
mutta silti en pysty uskomaan että olemme yhdessä koko loppu elämää. Vaikka haluaisin, en usko. Minulla täytyy olla kaksi suunnitelmaa, toisaalta meidän yhteinen suunnitelma ja toisaalta mun oma suunnitelma jota voin toteuttaa siinä rinnalla ja jatkaa vaikka tulisi ero. Eli toisen varaan en uskalla laskea elämääni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kyllä suunnilleen saman ikäisiä, mutta minulla on todella paljon terveellisemmät elämäntavat. En kyllä usko, että mies jättää minua. Minulla saattaa kytkin nousta jossain kohtaa, jos tuo muuttuu kovin rasittavaksi.
mutta silti en pysty uskomaan että olemme yhdessä koko loppu elämää. Vaikka haluaisin, en usko. Minulla täytyy olla kaksi suunnitelmaa, toisaalta meidän yhteinen suunnitelma ja toisaalta mun oma suunnitelma jota voin toteuttaa siinä rinnalla ja jatkaa vaikka tulisi ero. Eli toisen varaan en uskalla laskea elämääni.
ap
tää on pelkästään järkevää, toisenlainen ajattelu taas harhaista. Yhtä hullua olisi kuvitella, ettei ikinä menetä nykyistä työpaikkaansa mistään syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi menin töihin monen kotiäitivuoden jälkeen ja otimme suht suuren henkivakuutuksen. on helpompi hengittää kun tietää että pärjää taloudellisesti vaikka jos mies jättää, karkaa tai menehtyy
monetkin ajattelevat, että yhdessä ollaan loppuelämä, niin minäkin olen asennoitunut. Mutta, tiedän kyllä ettei kaikkea elämässä voi suunnitella, voi tulla ero tai vielä pahempaa. Turha sitä on kuitenkaan jatkuvasti miettiä, muuten ei voi elää tässä hetkessä ollenkaan ja ne hyvät asiat elämässä menevät ihan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan mene naimisiin tai ole edes yhdessä, jos oletuksena on ero ennemmin tai myöhemmin. Katkerat avovaimot ja vanhapiiat vauhdissa tänään.
ellen kuole ensimmäisenä. Ja tottakai aina VOI tapahtua jotain, että erotaan. Nyt sitä on vaikea uskoa. En varaudu eroon etukäteen! :)
Mulla on ollut tasan kaksi vakavaa suhdetta (josta nykyinen kestänyt 10 vuotta), ei ole myöskään tullut tottumista eroamiseen, kuten ap:llä on käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi mennyt naimisiin, jos en ajattelisi viettäväni loppuelämääni mieheni kanssa. Seuraavaksi vietetään 5-vuotishääpäivää, lapsia yksi, toinen tulossa. Toistaiseksi onnellisia. Meillä on molemmilla vanhemmat, jotka ovat olleet 30 vuotta naimisissa keskenään, ja ovat edelleen onnellisia, joten luottamusta löytyy siihen, että se on mahdollista.
tapa sanoa, että "ero TULEE". Ei se ole mikään kohtalon sanelema vääjäämätön asia, joka vaan TULEE ilman että sille voi mitään. Eroa ei tule, jos te ette eroa.
Ei kai kukaan mene naimisiin tai ole edes yhdessä, jos oletuksena on ero ennemmin tai myöhemmin. Katkerat avovaimot ja vanhapiiat vauhdissa tänään.
niitä avioeroja sitten tapahtuu niin paljon? Kommenttisi juuri todistaa sen, että omasta halusta ja uskosta ei ole aina apua avioliitossa.
tapa sanoa, että "ero TULEE". Ei se ole mikään kohtalon sanelema vääjäämätön asia, joka vaan TULEE ilman että sille voi mitään. Eroa ei tule, jos te ette eroa.
se itselle TULEE, jos vain toinen osapuoli haluaa erota.
On se vaan niin erilaista olla sen oikean kanssa, kokemusta kun on pitkästä suhteesta muutenkin.
Jos joku jättää niin se korkeintaan vois olla minä. Mutten usko siihenkään. 14v yhdessä jo oltu.
Mulla on monia pieleen menneitä suhteita takana mutta nyt on koko ajan sellanen olo, että tuon miehen kanssa olen yhdessä vielä 50 vuoden päästäkin. En tiedä, se on vain sellainen tunne =)